Kompastuskivet

Kompastuskivet (saks. Stolpersteine) ovat berliiniläissyntyisen taiteilijan Gunter Demnigin[1] aloitteesta syntynyt projekti, jolla muistetaan henkilöitä, joita murhattiin, kuljetettiin tuhoamisleireille, ajettiin itsemurhaan tai muulla tavoin vainottiin Natsi-Saksassa.

Kompastuskivet ovat kuution muotoisia betonikiviä, joiden sivun pituus on kymmenen senttimetriä. Niiden yläpinnassa on messinkiselle levylle painettu teksti, joka kuvaa muistettavaa henkilöä. Tekstissä on tavallisesti henkilön nimi, syntymäaika ja lyhyesti tietoja hänen kuolemaansa johtaneista tapahtumista ja niiden ajoista.[2]

Kivet asennetaan upottaen katukiveykseen siten, että messinkinen pinta on kadun pinnan tasossa. Kompastuskivet pyritään sijoittamaan kadulle sen talon eteen, jossa uhrin tiedetään viimeksi asuneen omasta tahdostaan. Henkilön elämästä kertova teksti alkaa sanoilla: ”Täällä asui...”. Gunter Demnig siteeraa Talmudia sanoessaan: ”Ihminen on vasta sitten unohdettu, kun hänen nimeään ei muisteta.” Kompastuskivet pitävät yllä paikalla eläneiden muistoa.[3]

Kompastuskivet, jotka on asennettu Berliiniin osoitteeseen Dahlmannstraße 6, ulko-ovien eteen jalkakäytävälle.

Kompastuskivet-projektin synty
Gunter Demnig

Taiteilija Gunter Demnig käsitteli vuonna 1990 viisikymmentä vuotta aiemmin tapahtunutta noin tuhannen romanin poiskuljetusta Kölnistä vetämällä eräänlaisella pyöritettävällä painokoneella jälkiä läpi kaupungin. Hän kuvasi jäljillä uhrien kuljetusreittejä.[4]

Demnig asensi ensimmäisen kirjoitetulla messinkilevyllä varustetun kiven 16. joulukuuta 1992 katukiveykseen Kölnin raatihuoneen eteen. Sillä muistettiin tasan 50 vuotta aiemmin tapahtunutta Heinrich Himmlerin niin sanottua Auschwitz-käskyä (Auschwitz-Erlass), joka johti romanien järjestelmällisiin poiskuljetuksiin. Kiveen kirjoitettiin käskyn ensimmäiset rivit. Demnig osallistui taideteoksellaan myös tuolloin ajankohtaiseen keskusteluun Jugoslaviasta paenneiden romanien turvapaikkaoikeudesta.[5]

Laajentaakseen uhrien muistamista kaikkiin vainotuihin ryhmiin Demnig kehitti seuraavina vuosina Kompastuskivet-projektin. Aluksi projekti oli teoreettinen konsepti julkaisua Größenwahn – Kunstprojekte für Europa (”Suuruudenhulluus – taideprojekteja Euroopalle”) varten. Julkaisussa Demnig esitti, että olisi välttämätöntä saada koko Eurooppaan kuusi miljoonaa kompastuskiveä. Eräs pappi halusi asentaa ainakin muutamia kiviä tukeakseen hanketta ja vuonna 1994 kölniläisen luterilaisen Pyhän Antoniuksen kirkon eteen asennettiin 250 kompastuskiveä. Demnig asensi 4. tammikuuta 1995 koemielessä lisää kiviä Kölniin ilman viranomaisten lupia.[6]

Toukokuussa 1996 Demnig osallistui Berliinin Kreuzbergissä NGBK-yhteisön (saks. Neue Gesellschaft für Bildende Kunst, suom. kuvataiteen uusi yhteisö) Auschwitzia tutkivaan taidenäyttelyyn ja asensi sikäläiselle Oranienstraße-kadulle ilman viranomaisten lupaa 51 kiveä. Viranomaisten myöntämin luvin hän asensi ensi kerran 19. heinäkuuta 1997 kaksi kiveä Itävallan Sankt Georgen bei Salzburgiin. Saksassa hän sai asentaa vuonna 2000 viranomaisten luvilla lisää kompastuskiviä Kölniin. Seuraavina vuosina projekti edistyi lisääntyvästi muiden vapaaehtoisten voimin, ja vuonna 2013 kompastuskivet olivat maailman suurin hajautettu muistomerkki.[7]

Tarkoitus

Demnigin tarkoituksena on muun muassa antaa holokaustissa ihmisarvonsa menettäneille kansallissosialismin uhreille takaisin heidän oma yksilöllinen nimensä. Kadulle asennetun kompastuskiven tekstin lukemiseksi on painettava pää alas, mikä on myös symbolinen kumarrus uhrien edessä. Tämän lisäksi kompastuskivet merkitsevät rikospaikkoja usein tiheästi asutuilla alueilla. Näin ne kyseenalaistavat joidenkin aikalaistodistajien väitteet uhrien poiskuljetusten suojellusta tai täydellisestä tietämättömyydestä. Demnig on kritisoinut keskitettyjä muistomerkkejä, jotka hänen mukaansa eivät ole tarpeeksi näkyviä julkisuudessa. Muistomerkille viedään kunnioituksesta kerran vuodessa seppele, ”mutta muut voivat yksinkertaisesti kiertää muistomerkit”. Tavoitteena on tuoda uhrien nimet takaisin heidän elinpaikoilleen.[8]

Levinneisyys

Maailmalla
Kartta maista, joissa on kompastuskiviä (oranssi) tai suunniteltuja (vaalea oranssi) vuonna 2019.

Toukokuun 13. päivänä 2013 asennettiin ensimmäiset neljä kompastuskiveä kroatialaiseen Rijekan kaupunkiin.[9] Järjestyksessä 40 000. kivi asennettiin 3. heinäkuuta 2013 Alankomaihin.[7]

Lokakuuhun 2016 mennessä oli asennettu yli 60 000 kompastuskiveä yli 1 400 paikkakunnalle[10] Saksaan (yli 650 paikkaan), Alankomaihin, Belgiaan, Italiaan, Norjaan, Itävaltaan, Puolaan, Slovakiaan, Tšekkiin, Ukrainaan ja Unkariin.

Kompastuskiviä oli vuonna 2017 suunnitteilla myös Valko-Venäjälle, Liettuaan ja Pohjois-Makedoniaan.[11] Joulukuussa 2019 asennettiin 75 000. kompastuskivi, ja niitä oli siihen mennessä noin 2 000 eri paikassa ympäri Euroopassa.[12]

Kompastuskivet Suomessa

Helsingin Sanomat kirjoitti 6. lokakuuta 2016 lehden kulttuurisivujen pääartikkelissa kompastuskivistä otsikolla ”Älkää unohtako meitä”. Lehti ehdotti Demnigille, että hän tulisi Suomeen asentamaan kompastuskiviä Suomen juutalaisluovutusten muistoksi. Selvittelyiden jälkeen hän lupasi saapua vuonna 2018 Helsinkiin asentamaan muutaman muistokiven.[13]

Mika Ebeling (kd) ja 18 muuta kaupunginvaltuutettua tekivät vuonna 2016 valtuustoaloitteen muistokivistä ja myös Helsingin vasemmistonuoret julkaisivat hanketta kannattavan lausunnon. Kaupungin virkamiehet ja poliitikot hyväksyivät hankkeen. Myös Helsingin kaupunginmuseo on suhtautunut hankkeeseen myönteisesti. Museonjohtaja Tiina Merisalo totesi: ”On hienoa, että historia muistetaan. Asia on tärkeä, kivet ovat koskettava tapa muistaa".[14]

Suomen ensimmäiset kompastuskivet muurattiin Helsinkiin Munkkiniemen Puistotielle kesäkuussa 2018. Tuolloin Gunter Demnig saapui valamaan kolme laattaa Kollmannien perheen muistoksi. Perheeseen kuuluivat Georg ja Janka Kollmann ja heidän puolitoistavuotias poikansa Franz Olof, jotka luovutettiin marraskuussa 1942 ja vietiin Tallinnan kautta Auschwitzin leirille.[15][16]

Elias Kopelowskyn muistoa kunnioittava kivi valettiin kesäkuussa 2019 hotelli Tornin edustalle. Marraskuussa 2020 valettiin kivet Heinrich ja Kurt Huppertin sekä Hans Kornin muistoksi.[17] Saksalaissyntyiselle kauppamatkustajalle Hans Szybilskille valettiin vuonna 2019 muistokivi Ruotsiin, jossa hän oleskeli ennen Suomeen tuloaan.[16]

Kivien asentaminen vaatii lupa-asioiden hoitamista kaupungin ja taloyhtiöiden kanssa. Suomessa hankkeen taustalla on Holokaustin uhrien muisto -yhdistys.[18]

Luettelo Suomen kompastuskivistä

Suomessa sijaitsevat Gunter Demnigin asentamat kompastuskivet. Samassa paikassa asuneiden muistolaatat voivat sijaita lähekkäin:

Omistettu Katuosoite Alue Kartalla Paljastusvuosi Kuva WD
Georg Kollmann, Janka Kollmann ja Franz Olof Kollmann[19][20] Munkkiniemen puistotie 18 Munkkiniemi 60.1976°N, 24.8778°E 2018
Elias Kopelowsky[21][22] Yrjönkatu 26, Hotellin Tornin edusta Keskusta 60.1679°N, 24.9385°E 2019
Hans Korn Korkeavuoren­katu 3 Ullanlinna 60.16°N, 24.9467°E 2020
Heinrich Huppert ja Kurt Huppert Viherniemen­katu 5 Hakaniemi 60.179°N, 24.9531°E 2020
Hans Eduard Szybilsk Vartiovuoren­katu 1 II kaupunginosa (Turku) 2022[23]

Kompastuskivet Ruotsissa

Ruotsin kolme ensimmäistä kompastuskiveä muurattiin kolmeen eri osoitteisiin Tukholmassa kesäkuussa 2019[24]:

  • Erich Holewa
  • Hans Szybilski
  • Curt Moses

Lähteet
  1. Stolpersteine.eu BIOGRAPHIE, GUNTER DEMNIG - Künstler Viitattu 2013-07-16.
  2. Stolpersteine.eu TECHNIK 2. Inschriften für die STOLPERSTEINE (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 2013-07-16.
  3. Stolpersteine.eu START Viitattu 2013-07-16.
  4. Stolpersteine als Mahnmal gegen das Vergessen, von Schwarzwälder-Bote 08.09.2013 Viitattu 2019-12-08.
  5. 16.12.1992: Gunter Demnig verlegt seinen ersten Stolperstein, von Nail al Saidi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 2019-12-08.
  6. Das Projekt "Stolpersteine" in Mülheim an der Ruhr Viitattu 2019-12-08.
  7. Geni.com Stolpersteine - Stumbling stones Viitattu 2013-07-16.
  8. Obermayer Saksan juutalaisten historian palkinto (Arkistoitu – Internet Archive). Lehdistötiedote palkinnonjaon yhteydessä vuonna 2005] Viitattu 2013-07-15.
  9. Radio.net: Stolperstein memorial for Jewish Holocaust victims installed in Rijeka daily.tportal.hr. Arkistoitu 2.7.2013. Viitattu 15.7.2013.
  10. Stolpersteine.eu TECHNIK, Schritte zum Verlegen von STOLPERSTEINEN (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 2013-07-16.
  11. Stolpersteine, technical-aspects stolpersteine.eu. Arkistoitu 4.10.2016.
  12. SCHRITTE Stolpersteine. Viitattu 8.11.2020.
  13. Gronow, Kira: Sopisiko Stolperstein Suomeen? Helsingin Sanomat. 6.10.2016. Viitattu 19.11.2020.
    Gronow, Kira: Kulttuuri: Älkää unohtako meitä. Helsingin Sanomat, 6.10.2016, s. B 1–2. Sanoma Osakeyhtiö.
  14. Helsinkiin on tulossa viisi uutta muistokiveä Gestapolle luovutettujen juutalaisten muistoksi – ”Hänet haettiin suoraan hotellihuoneesta” Helsingin Sanomat. 23.3.2019. Viitattu 9.6.2019.
  15. Niemi, Liisa: Munkkiniemeen ilmestyivät Suomen ensimmäiset ”kompastuskivet”. Helsingin Sanomat 5.6.2018. (Viitattu 6.6.2018.)
  16. Puutavarakauppias Elias Kopelowsky haki Suomesta turvaa mutta joutui Auschwitziin – kuolemaan karkotettu juutalaispakolainen sai muistokiven hotelli Tornin eteen. Helsingin Sanomat. 8.6.2019. Viitattu 9.6.2019.
  17. Klingberg, Laura: Nya snubbelstenar i Helsingfors påminner om deporterade judar. Hufvudstadsbladet, 19.11.2020, s. 10. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 19.11.2020.
  18. Helsinkiin on tulossa viisi uutta muistokiveä Gestapolle luovutettujen juutalaisten muistoksi – ”Hänet haettiin suoraan hotellihuoneesta.” Helsingin Sanomat. 23.3.2019. Viitattu 9.6.2019.
  19. Kompastuskivet muistuttavat holokaustin uhreista Kansan Raamattuseura. Viitattu 7.11.2020.
  20. Olli Seppälä: Kompastuskivi Helsingissä muistuttaa juutalaisperheen luovutuksesta natsi-Saksaan Kotimaa24. 7.6.2018. Viitattu 7.11.2020.
  21. Puutavarakauppias Elias Kopelowsky haki Suomesta turvaa mutta joutui Auschwitziin – kuolemaan karkotettu juutalaispakolainen sai muistokiven hotelli Tornin eteen Helsingin Sanomat. 8.6.2019. Viitattu 7.11.2020.
  22. ei nähtävillä remontin takia 8.11.2020
  23. Turkuun asennetaan 25.10.2022 kompastuskivi luovutetun juutalaisen Hans Eduard Szybilskin muistoksi 19.10.2022. Turun kaupunki. Viitattu 6.2.2023.
  24. Snubbelstenar invigdes i Stockholm, Forum för levande historia, lehdistöilmoitus, 14.6.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.