Kommunismin hävittämislaki

Kommunismin hävittämislaki (engl. Suppression of Communism Act) oli Etelä-Afrikassa vuonna 1950 voimaan tullut laki, jolla maan kommunistinen puolue kiellettiin. Laissa kommunismi määriteltiin "toiminnaksi, jonka tarkoituksena on aikaansaada minkä tahansa kaltainen poliittinen, teollinen, sosiaalinen tai taloudellinen muutos unionissa epäjärjestystä tai häiriötä edistämällä ... tai joka lisää vihamielisyyttä eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten rotujen välillä".

Laki oikeutti oikeusministeriön keräämään listoja edellä mainittujen järjestöjen jäsenistä ja antamaan näille, yleensä viideksi vuodeksi kerrallaan, "pannamääräyksen", joka kielsi henkilöiden kaikki julkiset esiintymiset ja asumisen määrätyillä alueilla. Oikeusministerille myönnettiin lisäksi oikeus tutkia mitä tahansa yhteisöä, julistaa se laittomaksi ja takavarikoida sen varat. Hänellä oli lisäksi oikeus kieltää mikä hyvänsä julkinen kokoontuminen, jonka katsoi "edistävän kommunismia". Johtuen lain kommunismin laajasta määritelmästä oikeusistuimet tuomitsivat yleensä syytetyt "lainmukaisesta kommunismista" (engl. statutory communism). Vuonna 1982 laki korvattiin uudella sisäisen turvallisuuden lailla, joka kuitenkin sisälsi kaikki sen keskeiset pykälät.

Lukuisia eteläafrikkalaisia järjestöjä, muun muassa ANC, PAC ja SAIC, kiellettiin kommunismin hävittämislain nojalla ja yli 2 000 ihmistä sai pannamääräyksen vuosien 1952 ja 1990 välisenä aikana.