Kolmivuoroviljely

Kolmivuoroviljely on keskiajalla syntynyt viljelymuoto, joka lisäsi maaperän tuottavuutta huomattavasti. Kolmivuoroviljelyn käyttöönoton myötä viljasadot kasvoivat, mikä taasen mahdollisti väestön kasvun ja uuden tekniikan kehityksen.

Ennen kolmivuoroviljelyn käyttöönottoa talonpojat kylvivät peltoon vain syysviljaa, kuten vehnää tai ruista, ja jättivät toisen osan pellosta kesannoksi. Vaikka kesannossa saatettiin viljellä esimerkiksi joitain vihanneksia, sen pääasiallinen tehtävä oli toimia karjan laidunmaana. Tätä järjestelmää kutsuttiin kaksivuoroviljelyksi. Kolmivuoroviljelyssä pelto jaettiin kolmeen osaan; syysviljaan, kevätviljaan ja kesantoon. Kevätviljana käytettiin yleisesti ohraa. Kevätviljan käyttöönotto pienensi erityisesti kesannon alaa, tehostaen maankäyttöä huomattavasti kaksivuoroviljelyyn verrattuna.

Leviäminen

Ensimmäisiä merkkejä kolmivuoroviljelystä on löydetty Keski-Euroopasta, jossa uusi viljelymuoto on otettu käyttöön noin vuonna 700. Pohjois-Eurooppaan kolmivuoroviljely levisi vasta myöhäiskeskiajalla, noin vuonna 1200. Suomen alueella kolmivuoroviljely vakinaistui vasta 1800-luvulla.

Lähteet
  • Teppo Korhonen: Viljelyjärjestelmät (viitattu 23.3.2010)
  • (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 23.3.2010)
  • Muutosten maailma: Ihminen, ympäristö ja kulttuuri (sivu 97)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.