Kolmivarvaskalastaja

Kolmivarvaskalastaja (Ceyx erithaca) on kuningaskalastajiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta.

Kolmivarvaskalastaja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo: Kuningaskalastajat Alcedinidae
Suku: Pikkukalastajat Ceyx
Laji: erithaca
Kaksiosainen nimi

Ceyx erithaca
(Linnaeus, 1758)
Alalajit[2]
  • C. e. erithaca
  • C. e. macrocarus
  • C. e. motleyi
Katso myös

  Kolmivarvaskalastaja Wikispeciesissä
  Kolmivarvaskalastaja Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Kolmivarvaskalastaja on pienikokoinen lintu ja voi kasvaa 12–14 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Kolmivarvaskalastaja on värikäs lintu ja sillä on kolme alalajia ja eri värimuotoja. Lajin vatsa, kurkku ja kaula ovat väriltään ruskehtavanoranssit. Päälaki on violetti. Niskan väri vaihtelee violetista oranssiin ja selkä ja siivet ovat siniset tai mustat myös lukuisia välimuotoja tavataan. Linnun pyrstö on lyhyt. Kolmivarvaskalastajan nokka on kookas, muistuttaa muodoltaan keihäänkärkeä ja on väriltään punainen. Varpaita on kolme.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja elinympäristö

Kolmivarvaskalastajaa tavataan Intiasta, Sri Lankasta, Kaakkois-Aasian maiden läpi Jaavan ja Borneon saarille sekä Filippiineille. Sen elinympäristöä ovat metsät ja mangrovemetsät jokien ja lampien läheisyydessä. Lajin ravintoa ovat pääasiassa hyönteiset, mutta se syö myös sammakoita ja liskoja. Kolmivarvaskalastajan pesimäkausi kestää helmikuulta syyskuulle.[3][4][5]

Lähteet
  1. BirdLife International: Ceyx erithaca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Ceyx erithaca (TSN 692714) itis.gov. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  3. Woodall, P.F.: Oriental Dwarf-kingfisher (Ceyx erithaca) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  4. C. Hilary Fry,Kathie Fry: Kingfishers, Bee-eaters and Rollers, s. 198. A&C Black, 2010. ISBN 9781408134573. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.1.2020). (englanniksi)
  5. Mark Brazil: Birds of East Asia, s. 276. A&C Black, 2009. ISBN 978-0-7136-7040-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.1.2020). (englanniksi)
  6. Haw Chuan Lim, Frederick H. Sheldon & Robert G. Moyle: Extensive color polymorphism in the southeast Asian oriental dwarf kingfisher Ceyx erithaca: a result of gene flow during population divergence? Journal of Avian Biology, 2010, 41. vsk, nro 3, s. 305-318. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.