Kolmas laukaus

Norta palasi pitkän näytelmäelokuvan pariin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Käsikirjoituksen pohjana oleva teos on Sariolan toinen poliisiromaani. Ismo Kallio teki pääosassa komisario Susikoskena ensimmäisen roolityönsä pitkässä elokuvassa. Musiikki on peräisin englantilaisen de Wolfe -musiikkikustantamon ja äänilevy-yhtiön levyiltä, sillä se tuli halvemmaksi kuin Teoston kautta hankittuna. De Wolfen musiikkia käytettiin tuolloin paljon lyhytelokuvissa. Elokuva oli lähes kauttaaltaan Nortan omaa käsialaa, osittain salanimillä. Elokuvan katsojamäärät olivat vuoden pienimmät.[1]

Elokuvasta on säilynyt vain alkuperäistä 148 metriä lyhyempi esityskopio.[1]

Komisario Olavi Susikoski on kesälomalla, kun hän sattuu paikkakunnalle, jossa käsitellään käräjillä murhatapausta. Tuttu rikosetsivä pyytää Susikosken seuraamaan oikeudenkäyntiä, ja pian Susikoski joutuu virallisestikin avustamaan tutkinnassa, kun tuomiota ei saada aikaan. Paikallisen liikemiehen murhasta epäillään maanviljelijää, joka on tavattu rikospaikalta oikeanlaisen kiväärin kanssa ja jonka selitys lavastuksesta vaikuttaa epäuskottavalta. Susikosken onnistuu kuitenkin selvittää, että murhan motiivina on vakuutuspetos: vakuutusedustaja on ottanut uhrille suuren henkivakuutuksen tämän tietämättä ja lunastanut rahat, joiden kanssa hän on aikonut paeta ulkomaille.

Aikalaiskriitikkojen arviot elokuvasta olivat tylyjä. Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat) mukaan se edusti "kotimaisen dekkarifilmin tämänhetkistä tasoa". Henry G. Gröndahlin (Hufvudstadsbladet) mukaan Norta ei ole tehnyt oikeutta Sariolan käsikirjoitukselle. Sen sijaan että olisi antanut kuvien puhua, hän kuvaa tapahtumia puhelinkeskustelun kautta.[2]