Kolkanlahti

Kolkanlahti on kylä Saarijärvellä, kuusi kilometriä kaupungin keskustasta luoteeseen Kokkolan suuntaan valtatietä 13 pitkin. Saarijärvi-nimisen järven pohjoisrannalla Kolkanlahden pohjukassa sijaitsevassa kylässä on noin 400 asukasta.[1] Kylä tunnetaan kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin asuinpaikkana 1820-luvulla; hän toimi opiskelurahoja ansaitakseen Kolkanlahden talossa kotiopettajana[2]. Kylän matkailukohteita ovat J.L. Runebergin lähde ja polku, Kolkanlahden tilan säätyläiskotimuseo, Julmat lammet, Puuhapuisto Veijari ja Ahvenlammen leirintäalue.[3] Kolkanlahdessa 1900-luvun alkuun asti toiminut Kolkanniemen pappila on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä[4].

Kolkanlahden kappeli

Kylässä on 1980-luvulta alkaen toiminut kyläyhdistys Kolkanlahti ry[5]. Pienviljelijäyhdistys toimi Kolkanlahdessa aktiivisesti vuosina 1925–1945[2].

Kolkanlahden alakoulussa on 2010-luvun lopulla kolmisenkymmentä oppilasta. Kyläkoulun historia juontaa sadan vuoden taakse: Kolkanlahden kansakoulu perustettiin 1914.[6][7]

Historiaa

Kolkanlahden kylä on syntynyt kahden säätyläistilan, Kolkanniemen ja Kolkanlahden maille. Ensimmäinen alueen maatila, sukujuuriltaan hämäläisen Erkki Kantalaisen Kantala näkyy maakirjoissa vuonna 1564. Tila jaettiin 1600-luvun alussa Riekon ja Kolkanniemen tiloiksi. Kruunun lampuotitalo Kolkanniemi myytiin 1639 kirkkoherran virkataloksi, ja se toimi pappilana 1900-luvun alkupuolelle asti. Vuonna 1680 Kantalan tila jaettiin Kantalaksi ja Mannilaksi.[2][8]

Kolkanniemen pappilaan perustettiin 1700-luvun puolivälissä yksi ensimmäisistä pappilapuutarhoista Suomessa. Vanhimmat pappilan torpat ovat peräisin 1700-luvun alusta: Parkatti, Honkala, Kolkanlahti, Lintulahti, Saunaniemi, Kuortunniemi, Lukkarilehto ja Pajuharju. 1900-luvun alussa torppia oli jo 33 ja mäkitupia kuusi. Torppariasutus loi pohjan myöhemmille pientiloille. Alueen nykyinen rakennuskanta koostuukin lähinnä pientilojen pihapiireistä, uudemmista omakotitaloista ja loma-asunnoista. Pappila siirtyi Tarvaalaan vuonna 1945, ja Kolkanniemi myytiin puoliksi yksityiselle ja puoliksi Saarijärven kunnalle, joka piti siellä lastenkotia vuosina 1954–1984. Teatteri Eurooppa Neljä toimi Kolkanniemen pappilassa 1989–1998lähde?. Nykyisin Kolkanniemi on yksityisomistuksessa.[2][4][8]

Kolkanlahden kylä on rakentunut 1940-luvulta lähtien pääasiassa Kolkanlahden pohjukan ja Kokkolaan johtavan valtatie 13:n väliselle alueelle. Kokkolantien länsipuolinen osa on enimmäkseen teollisuusaluetta.[2][8]

Kolkanlahden säätyläistila
Pääartikkeli: Kolkanlahden tila

Kolkanlahden maatila oli 1700- ja 1800-luvulla säätyläisten omistuksessa ja toimi edistyksellisenä viljelystilana. Sen päärakennus on peräisin 1780-luvulta, ja siinä toimii nyt Saarijärven museon Säätyläiskotimuseo. Talon yläkerran teemana on J. L. Runeberg, joka toimi 1820-luvulla Kolkanlahden talossa kotiopettajana. Vuodesta 1900 tila toimi vaivaistalona ja vanhainkotina, joita varten rakennettiin erilliset rakennukset vuosina 1901 ja 1940.[8]

1880-luvulla Kolkanlahden tilasta erotettiin alue Saarijärven tarkk’ampujapataljoonan kasarmin ja harjoitusalueen tarpeisiin. Siellä toimi vuosina 1883-1889 Hämeen pataljoonan reservipiiriin kuulunut Saarijärven reservikomppania. 1940-luvulta alkaen kiinteistössä toimi metsäoppilaitos, nykyisin Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston luonnonvara-alan koulutusyksikkö.[8]

Ahvenlammen leirintäalue

Ahvenlammen leirintäalue perustettiin vuonna 1958 kasvavan automatkailun tarpeisiin. 1960-luvun keskivaiheilta alkaen sinne on rakennettu yli 40 hirsistä ”moottorimajaa” eli lomamökkiä.[9]

Ahvenlammen ympäristössä järjestettiin 1970-luvun keskivaiheilta 1990-luvulle suosittuja juhannusfestivaaleja Suvirock ja Ahvenlampi-rock.[10][11]


Lähteet
  1. Tervetuloa Kolkanlahteen Kolkanlahti-sivusto. Viitattu 24.8.2018.
  2. Historiaa Kolkanlahti-sivusto. Viitattu 24.8.2018.
  3. Palvelut Kolkanlahti-sivusto. Viitattu 24.8.2018.
  4. Kolkanniemen pappila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  5. Kyläyhdistys Kolkanlahti ry Kolkanlahti-sivusto. Viitattu 24.8.2018.
  6. Koulu Kolkanlahti-sivusto. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 24.8.2018.
  7. Pynnönen, Risto: Kiertokoulusta kansakouluun ja sieltä peruskouluun. Saarijärven Suvi, Saarijärvi-Seura r.y:n kesälehti 2015, 2015, s. 3. Saarijärvi: Saarijärvi-Seura. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 25.8.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Koskinen, Mervi: ”Kolkanlahti - Lintupohja”, Paavon portilta Palavasalmelle. Saarijärven kulttuuriympäristöohjelma, s. 32–33. Jyväskylä: Pohjoisen Keski-Suomen Toiminnallinen Kulttuuriympäristö (POTKU-) hanke, Keski-Suomen ympäristökeskus, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2018).
  9. Saarijärven Ahvenlammen leirintäalue laajenee. Helsingin Sanomat, 1.7.1966, s. 10. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  10. Ei kaljabaarien mies, - vaan Tähti Yle Satumaa -sivusto, Yle Vintti. 8.11.2010. Viitattu 2.9.2018.
  11. Vaajakallio, Maire: Saarijärven Suvirock soi poliisivoimin. Helsingin Sanomat, 27.6.1977, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.