Kokoomuksen Nuorten Liitto

Kokoomuksen Nuorten liitto; Kokoomusnuoret
Samlingspartiets ungdomsförbund
Perustettu	1927
Johto	Ida Leino (pj.); Maria Miala (vpj.); Mikael Hedman (vpj.); Jasmiina Salin (pääsihteeri);
Toimisto	Kansakoulukuja 3A, Helsinki
Värit	; Sininen, turkoosi, pinkki, valkoinen
Kansainväliset jäsenyydet	YEPP; IYDU; NUU;
Kotisivu	kokoomusnuoret.fi
	Infobox OKNimi-testi OK

Kokoomuksen Nuorten Liitto ry (lyh. KNL, yleensä Kokoomusnuoret) on Kansallisen Kokoomuksen nuorisojärjestö. Kokoomusnuoret on perustettu 22. toukokuuta 1927, mutta varsinainen toiminta alkoi 4. marraskuuta 1928, jolloin järjestön paikallistoiminta yhdistyi valtakunnalliseksi.

Historia

Ensimmäisinä vuosikymmeninään (1928–1943) Kokoomuksen Nuorten Liitto oli varsin heikko toimija puolueensa sisällä. Se oli epäedullisessa kilpailuasemassa aikansa nuorisosta, kun oikeistolaisesti ajattelevat aktiiviset nuoret toimivat mieluummin IKL:n ja Akateemisen Karjala-seuran riveissä.[1]

Vaaran vuosina 1944–1948 KNL joutui Punaisen Valpon silmätikuksi. Valpo ja sen toimia ohjannut Suomen Kommunistinen Puolue pyrkivät löytämään todisteita KNL:n ”äärioikeistolaisuudesta” ja ”fasistisuudesta” saadakseen sen kielletyksi ja lakkautetuksi. KNL kuitenkin vältti lakkauttamisen. Lisäksi järjestön taistelu olemassaolostaan lisäsi merkittävästi sen kiinnostavuutta aikansa nuorison silmissä, mikä johti jäsenmäärän kasvuun ja toiminnan selvään aktivoitumiseen järjestön alkuvuosikymmeniin verrattuna.[2]

1950-luvulta lähtien kokoomusnuorista voi puhua sen kaltaisena järjestönä, jollaisena se nykyisin tunnetaan. Sotien jälkeen sille alkoi muodostua asema itsenäisenä toimijana puolueen sisällä, joka politiikallaan toisinaan myös haastoi emopuolueensa politiikkaa. Kiistakysymyksenä emopuolueen kanssa oli tuona aikana etenkin sosiaalipolitiikka, missä kokoomusnuoret vaati puoluekokouksissa puolueelta aktiivisempaa otetta sosiaalipolitiikassa ja sosiaalisten kysymysten parempaa huomioimista.[3]

Sisäinen kamppailu järjestön linjasta

Ilkka Kanerva oli KNL:n puheenjohtajana vuosina 1972–1976.

KNL:n todellinen aatteellinen ja järjestöllinen mullistus alkoi kuitenkin vasta 1960-luvulla. Aikakaudelle oli ominaista voimakas aatteellinen debatti järjestön sisällä ja liiton poliittisten ohjelmien muokkaaminen. Yleisenä tavoitteena oli luoda selkeä ideologinen vastine vasemmiston marxismille, porvarismi. Lähtökohtana aatteellisessa uudistustyössä oli korostunut individualismi sekä Karl Popperin ja Ralf Dahrendorfin teoriat. Samassa yhteydessä KNL pyrki tekemään selvää pesäeroa myös perinteisiin konservatiivisiin oikeistoarvoihin.[4]

1970-luvulle tultaessa KNL:n ideologinen radikalismi alkoi vähitellen taittua, mutta liiton poliittinen linja pysyi silti selvästi emopuoluetta vasemmistolaisempana. Aikakaudelle antoi leimaansa pyrkimys saavuttaa hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja Kekkoseen, jotta kokoomuksen pitkä oppositiotaival katkeaisi. Hyviä neuvostosuhteita ajoi etenkin Ilkka Kanerva, KNL:n puheenjohtaja vuosina 1972–1976. Samalla järjestön sisälle alkoi muodostua ”maltilliseksi oikeistoksi” itseään kutsunut oppositioryhmä, jonka mielestä KNL:n politiikka oli käynyt jo liian vasemmistolaiseksi ja Neuvostoliiton liiallisen miellyttämisen johtavan ”itsesuomettumiseen”. Maltillisen oikeiston johtohahmo oli Ben Zyskowicz ja sen keskeisiin toimijoihin kuului muun muassa Kimmo Sasi.[5]

1980-luvun alussa KNL:ssä käytiin suuri vääntö siitä, tulisiko liiton liittyä Neuvostoliiton tukemaan Suomen Rauhanpuolustajiin. Ilkka Kanerva ja KNL:n tuolloinen puheenjohtaja Unto Hämäläinen kannattivat liittymistä, kun taas Zyskowiczin johtama liiton sisäinen oppositio vastusti jäsenyyttä. Jäsenyys jäi lopulta hakematta, kun vuoden 1981 liittokokouksessa Zyskowiczin ”maltillinen oikeisto” sai liittojohdon vetämään rauhanpuolustajakysymyksen pois asialistalta. Kun pian seuranneeseen kokoomuksen puoluekokoukseen tuli yllättävä tieto Urho Kekkosen erosta, merkitsi se uuden ajan alkamista eikä liittymisasiaan enää palattu.[6]

Idänsuhteet

Kokoomuksen Nuorten Liitto alkoi luoda idänsuhteita vuoden 1969 lopulla, kun puheenjohtajaksi tuli Ilkka Suominen. Seuraavana vuonna KNL osallistui Leninin syntymän 100-vuotisjuhliin. Ilkka Kanervan puheenjohtajakaudella kokoomusnuoret kävivät ensi kertaa Komsomolin vieraana ja osallistuivat Itä-Berliinin nuorisofestivaaleihin. Neuvostoliiton nuorisojärjestöjen komitea kutsui kokoomusnuoret Moskovaan vuonna 1979. Kaksi vuotta myöhemmin KNL hyväksyttiin neuvostonuorisokomitean yhteistyökumppaniksi.[7]

Länsisuuntauksen vahvistuminen ja KNL:n oikeistolaistuminen

Kokoomusnuorten vanha logo.

Kokoomusnuorten logo vuosina 2018–2020.

Kokoomuksen Nuorten Liiton linja säilyi emopuoluetta vasemmistolaisempana vielä läpi koko 1980-luvun, mutta vähitellen liiton linja alkoi siirtyä länsimielisemmille linjoille. Merkittävä rajapyykki saavutettiin, kun kokoomusnuoret keväällä 1990 ensimmäisenä merkittävänä ja näkyvänä poliittisena organisaationa vaati Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa.[8] Aloite, jossa vaadittiin täysjäsenyyden hakemista seuraavalla vaalikaudella tehtiin puoluevaltuustolle 17. huhtikuuta 1990. Vaikka KNL:n panos ei ollut Suomen EU-jäsenyyden suhteen ratkaiseva, kykeni liitto vauhdittamaan asian etenemistä valtakunnalliseen yleispoliittiseen keskusteluun enemmän kuin sen kokoonsa nähden olisi luullut pystyvän. Jäsenyyshanke myös yhdisti liittoa henkisesti ja poliittisesti, vähentäen samalla aiempia poliittisia linjaerimielisyyksiä.[9]

Länsisuuntaus valtasi nopeasti alaa kokoomusnuorissa. Vuonna 1995 liitossa nähtiin Nato-jäsenyys loogisena jatkona EU-jäsenyydelle, mistä eteenpäin Suomen Nato-jäsenyys on kuulunut KNL:n keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin. Myös 1960-luvulla hylätyt oikeistoarvot alkoivat tehdä uutta tulemistaan, kun "isänmaahan kohdistuvan kiintymyksen ja kansallisen kulttuurin ylläpitäminen" nostettiin KNL:n sääntöjen tarkoituspykälään.[10]

Kokoomuksen Nuorten Liiton poliittinen linja on 2000-luvun aikana, päinvastoin kuin 1960–1980-luvuilla, muodostunut selvästi emopuoluetta oikeistolaisemmaksi. Kokoomusnuoret otti vuonna 2005 esimerkiksi kantaa siirtymiseksi tasaveroon tuloverotuksessa.[11] Keväällä 2009 kokoomusnuoret puolestaan ensimmäisenä merkittävänä poliittisena tahona alkoi vaatia menojen leikkaamista velkaantumisen estämiseksi alkaneessa talouskriisissä.[12]

Wille Rydmanin tultua valituksi puheenjohtajaksi vuoden 2009 liittokokouksessa kokoomusnuoret alkoi profiloitua myös kannattamalla tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.[13] Kokoomusnuoret kävi suurella delegaatiolla vuonna 2012 veljespuolueen republikaanien puoluekokouksessa Floridan Tampassa.[14] Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 24. elokuuta 2013 Susanna Koski, joka voitti niukasti kokoomusnuorten historian ensimmäisessä neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä vastaehdokkaana olleen Matias Marttisen, joka vetäytyi tuloksen myötä puheenjohtajuuden tavoittelusta.[15] Nuorkonservatiiviksi itseään kutsuneen Kosken puheenjohtajakauden jälkeen järjestön johdossa on tapahtunut käännös liberaalimpaan suuntaan oikeistoliberaalin Daniel Sazonovin puheenjohtajavalinnan jälkeen vuonna 2015.[16][17][18] Puheenjohtaja Henrik Vuornoksen kaudella kokoomusnuoret vaati Suomelta kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita, ja ehdotti ratkaisuksi mm. hiiliveroa.[19]

Ideologia

Kokoomusnuorten vuoden 2010 periaateohjelman mukaan järjestö on sitoutunut puolustamaan länsimaista sivistystä ja oikeusjärjestystä. Periaateohjelman mukaan kokoomusnuoret korostaa isänmaallisuutta.[20]

Järjestön mukaan todellista tasa-arvoa on ns. mahdollisuuksien tasa-arvo, missä yhteiskunnan tehtävä on luoda kaikkia yksilöitä koskevat yhtäläiset säännöt, jotka turvaavat yleisen järjestyksen, yhteiskuntarauhan ja yksilöiden oikeusturvan. Yhteiskunnan tulee kokoomusnuorten mukaan kannustaa yksilöä työntekoon, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen.[21]

Vuoden 2017 periaateohjelmassa kokoomusnuorten määrittelivät arvoikseen vapauden, vastuun ja välittämisen, sivistyksen, mahdollisuuksien tasa-arvon, isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden sekä ekologisen kestävyyden.[22]

Kansainväliset yhteydet

Kansainväliset jäsenyydet:

Youth of the European People's Party (YEPP) – Euroopan kansanpuolueen nuorisojärjestö
International Young Democrat Union (IYDU) – International Democrat Unionin nuorisojärjestö
Nordisk Ungkonservativ Union (NUU)

Äänenkannattajat

Kokoomuksen Nuorten Nuija, 1933–1935 [23]
Nuori Kokoomus, 1936–? [23]
Nuori Oikeisto, 1966–1975 [24]
Tasavalta (yhteinen Tuhatkunnan kanssa), 1976–1995 [24]
Nuorten tasavalta, 1995–?[24]
Porvari, 2003–2011
Kokoomusnuori, 2012–2013
Sinetti, 2014–2015[25]
Porvari, 2015[26]
Linja, 2016- [27]

Tunnettuja kokoomusnuoria

Puheenjohtajat

Aarne Koskio, Helsinki 1928–1935
Kaarlo Pitkäniemi, Pori 1935–1937
V. A. M. Karikoski, Helsinki 1937–1945
Jussi Saukkonen, Helsinki 1945–1953
Leo Tujunen, Helsinki 1953–1955
Mauri Seppä, Teuva 1955–1963
Esko Koppanen, Hyvinkää 1963–1969
Ilkka Suominen, Nakkila 1969–1971
Ilkka Kanerva, Turku 1972–1976
Anders Blom, Turku 1977–1979
Unto Hämäläinen, Tampere 1980–15.1.1983
Jukka Koivisto, Parkano 1984–1985 (vt. 16.1.1983–31.12.1983)
Harri Hiltunen, Kangasniemi 1986–1989
Ilkka Oksala, Vaasa 1990–15.8.1991
Pia Pohja, Kouvola 16.8.1991–31.12.1991 (vt.)
Mika Nykänen, Tampere 1992-1993[28]
Juha Rintamäki, Lapua 1994–1997
Kalle Euro, Turku 1998–1999
Jussi Kekkonen, Turku 2000–31.8.2000
Kai Mykkänen, Espoo 2001 (vt. 1.9.2000–31.12.2000)
Juho Romakkaniemi, Kuopio 2002–2003
Tuomas Nurmela, Helsinki 2004–2007
Teppo Leinonen, Pieksämäki 2008–2009
Wille Rydman, Helsinki 2010–2011
Antti Häkkänen, Mäntyharju 2012–8.1.2013
Ville Sipiläinen, Orimattila 9.1.2013–25.8.2013 (vt.)
Susanna Koski, Vaasa 26.8.2013–31.12.2015
Daniel Sazonov, Helsinki 2016–2017[29]
Henrik Vuornos, Espoo 2018–9.6.2019[30]
Ali-Reza Abdali, Kangasala 9.6.2019–25.11.2019 (vt.)[31]
Matias Pajula, Helsinki 25.11.2019–31.12.2021 [32]
Ida Leino, Tampere 1.1.2022– [33]

Muita aktiivitoimijoita

Jari Gustafsson, kouluasiainsihteeri 1980[34]
Heikki S. von Hertzen, pääsihteeri 1970–1976[35][36]
Harri Holkeri, tiedotussihteeri 1959 (oto), 1960–1962 (päät.)[37]
Jussi Isotalo, järjestösihteeri 1970–1972[38]
Ville Itälä, liittohallituksen jäsen[39][40]
Ilkka Juva, v.t. pääsihteeri 1975[35], tiedotuss. 1973–1977[37], v.t. kouluasiains. 1973
Jaakko Korjus, tiedotussihteeri 1947–1956[37]
Anssi Kujala , pääsihteeri 1998-2000.
Jyrki Myllyvirta, kehitysyhteistyösihteeri 1980–1981[34]

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, koulupol. siht. 1984, koulutus- ja järjestösiht. 1984–1985[41]
Matti Niiranen, tied. siht. 1987–1989, Tasavallan pt. 1987 1990[37]
Jarmo Pekkala, järjestösihteeri 1978–1981[38]
Heikki J. Perälä, kouluasiainsihteeri 1978–1980[34]
Pertti Pesonen, järjestösihteeri 1955–1956[38]
Sirpa Pietikäinen, ohjelmatyön pää-arkkitehteja 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa[39][42]
Pentti Pusa, Nuori Oikeisto -lehden päätoimittaja 1959–1963[35][36]
Aleksi Randell, pääsihteeri 2000-luvun vaihteessa[43][44]
Juha Rihtniemi, pääsihteeri 1950–1959[45]
Kimmo Sasi, kouluasiainsihteeri 1972[34]
Jukka Tahvanainen, pääsihteeri 1995–1998[35]
Janne Pesonen, pääsihteeri 2004–2007
Reijo Telaranta, tiedotussihteeri 1965–1968[37][46]
Juha Vikatmaa, 1970-luvulla "remonttimiesten" pääideologi Kanervan ja Suomisen ohella[47]
Lars-Erik Wilskman, lukuisissa eri sihteerin toimissa läpi 1970-luvun[48]
Ben Zyskowicz, 1970-luvun alkupuoliskon "sisäisen opposition" keulahahmo[49]
Ari Åberg, ammatti- ja aikuiskasvatussihteeri 1979[38]

Varapuheenjohtajia

Lauri Järvi, varapuheenjohtaja, Oulu 1946–1949
Veikko Tavastila, varapuheenjohtaja, Jyväskylä 1961[45]
Matti Ytti, varapuheenjohtaja, Huittinen 1949–1950[45]
Tapani Mörttinen, varapuheenjohtaja, Pietarsaari 1969–1974[45]
Peter Fagernäs, varapuheenjohtaja, Pietarsaari 1974–1975[45]
Heikki Vuohelainen, varapuheenjohtaja, Helsinki 1975, 1977 ja 1979[45]
Saul Schuback, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtaja , - 2012
Jouni J. Särkijärvi, varapuheenjohtaja, Espoo 1976[45]
Mikko Pukkinen, varapuheenjohtaja, Seinäjoki 1978[45]
Kari Kahiluoto, varapuheenjohtaja, Helsinki 1982–1984[45]
Harri Hiltunen, varapuheenjohtaja, Kangasniemi 1984-1985
Velipekka Nummikoski, varapuheenjohtaja, Kemijärvi 1986–1987[45][28]
Olli-Pekka Heinonen, varapuheenjohtaja, Eurajoki 1988–1989[45]
Olli Sarekoski, varapuheenjohtaja, Kerava 1989–1991[45]
Jyrki Katainen, varapuheenjohtaja, Siilinjärvi 1994–1995[45]
Outi Siimes, varapuheenjohtaja, Lahti 1994–1995[45]
Piia-Noora Kauppi, varapuheenjohtaja, Oulu 1996–1997[45]

Talous

Rahoituksen lähde	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille (€)[50]	657 000	650 000	642 850	642 900	647 500	649 000	649 000	575 000	575 000

Lähteet

Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä: Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928-96. Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1999. ISBN 952-91-0794-3.
Poukka, Pentti: Kansallisen sivistyksen puolesta: Snellman-Säätiö 1948-1998. Snellman-Säätiö, 1998. ISBN 952-91-0170-8.

Viitteet

Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 13–16.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 28–39.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 39–47.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–79.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 150–155.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 195–204.
Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 284. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 298.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 330–333.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 336–339.
Verkkouutiset
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903239287310_uu.shtml
http://www.tulevaisuusohjelma.fi/maahanmuuttopolitiikka
Kokoomusnuoret vahvasti esillä puoluekokouksessa Tampassa kokoomusnuoret.fi. Viitattu 12.3.2019.
Iltalehti, uutinen
Nuorkonservatiivi • Susanna Koski Susanna Koski. Viitattu 19.9.2020.
Ovatko tässä tulevat huippupoliitikot? Tapasimme neljä poliitikon uraa aloittelevaa helsinkiläisvaltuutettua Yle Uutiset. Viitattu 19.9.2020.
Kokoomusnuoret: Daniel Sazonov valittu Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi Kokoomusnuoret. Viitattu 19.9.2020.
Kokoomusnuoret poistaisivat eläintuotannon tuet ja asettaisivat hiiliveron: Verotuloilla kevennettäisiin työn verotusta ja parannettaisiin sosiaaliturvaa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 19.9.2020.
Arvot ja aate Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.
Periaateohjelma Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.
Periaateohjelma Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 25.11.2019.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 17.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.
Sinetin mediakortti
Porvari kokoomusnuoret.fi. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry. Viitattu 11.6.2015.
Ajatuspaja Linja - journalistinen ajatuspaja www.ajatuspajalinja.fi. Viitattu 30.9.2017.
Sulander, Tytti: Näkökulma: Haussa politiikan sisäpiiriläinen – teollisuuteen Yle Uutiset. 27.11.2009. Viitattu 28.11.2009.
Kokoomusnuorten liittokokouksen henkilövalinnat 8.11.2015. Kokoomusnuoret. Viitattu 9.11.2015.
Henrik Vuornos Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 361.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.
von Hertzen, Heikki S.: Uraputki hertzen.net. 2008. Viitattu 28.11.2009.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 364.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360.
Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 21.
Naantalilainen KNL:n liittohallitukseen Rannikkoseudun Sanomat. 22.11.2002. Viitattu 13.5.2009.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 362.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 244.
Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 38 ja 43.
Heino, Jari: Randell nousi Turun kokoomuksen johtoon Turun Sanomat. 23.11.2001. Viitattu 13.5.2009.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 358.
Yhteystiedot, esittelyt, palaute Reijo Telaranta. Viitattu 1.12.2009.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–75.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360–365.
Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 116.
Valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen myönnetyt avustukset vuosilta 2012-2020 (XLSX) (Linkki osoitteessa minedu.fi/nuorisojarjestot) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 2.4.2021.

Kirjallisuutta

Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä: Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928–1996. Helsinki: Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1999. ISBN 952-91-0794-3.
Vares, Vesa: Politiikan Approbatur: Kokoomuksen Nuorten Liiton kesälukion historia 1971–2001. Kokoomuksen Nuorten Liitto, 2001. ISBN 952-91-3714-1.

Aiheesta muualla

Kokoomusnuoret
Ahonen, Risto: Teinien taksvärkki. Ykskaks maailma paremmaks! (Kokoomusnuorten kamppailuista Teiniliitossa) Helsingin yliopisto, 2000.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 13–16.

[2] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 28–39.

[3] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 39–47.

[4] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–79.

[5] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 150–155.

[6] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 195–204.

[7] Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 284. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.

[eu-8] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 298.

[9] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 330–333.

[10] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 336–339.

[11] Verkkouutiset

[12] ttp://www.iltalehti.fi/uutiset/200903239287310_uu.shtml

[13] ttp://www.tulevaisuusohjelma.fi/maahanmuuttopolitiikka

[14] Kokoomusnuoret vahvasti esillä puoluekokouksessa Tampassa kokoomusnuoret.fi. Viitattu 12.3.2019.

[15] Iltalehti, uutinen

[16] Nuorkonservatiivi • Susanna Koski Susanna Koski. Viitattu 19.9.2020.

[17] Ovatko tässä tulevat huippupoliitikot? Tapasimme neljä poliitikon uraa aloittelevaa helsinkiläisvaltuutettua Yle Uutiset. Viitattu 19.9.2020.

[18] Kokoomusnuoret: Daniel Sazonov valittu Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi Kokoomusnuoret. Viitattu 19.9.2020.

[19] Kokoomusnuoret poistaisivat eläintuotannon tuet ja asettaisivat hiiliveron: Verotuloilla kevennettäisiin työn verotusta ja parannettaisiin sosiaaliturvaa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 19.9.2020.

[20] Arvot ja aate Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.

[21] Periaateohjelma Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 7.12.2017.

[22] Periaateohjelma Kokoomuksen Nuorten Liitto. Viitattu 25.11.2019.

[yksseis-23] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 17.

[vnel-24] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.

[25] Sinetin mediakortti

[26] Porvari kokoomusnuoret.fi. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry. Viitattu 11.6.2015.

[27] Ajatuspaja Linja - journalistinen ajatuspaja www.ajatuspajalinja.fi. Viitattu 30.9.2017.

[yl-28] Sulander, Tytti: Näkökulma: Haussa politiikan sisäpiiriläinen – teollisuuteen Yle Uutiset. 27.11.2009. Viitattu 28.11.2009.

[29] Kokoomusnuorten liittokokouksen henkilövalinnat 8.11.2015. Kokoomusnuoret. Viitattu 9.11.2015.

[30] Henrik Vuornos Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi

[kuusyks-34] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 361.

[viisysi-35] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359.

[hertz-36] von Hertzen, Heikki S.: Uraputki hertzen.net. 2008. Viitattu 28.11.2009.

[kuusnelja-37] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 364.

[kuusnolla-38] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360.

[kaksyks-39] Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 21.

[40] Naantalilainen KNL:n liittohallitukseen Rannikkoseudun Sanomat. 22.11.2002. Viitattu 13.5.2009.

[kuuskaks-41] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 362.

[42] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 244.

[43] Vares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 38 ja 43.

[44] Heino, Jari: Randell nousi Turun kokoomuksen johtoon Turun Sanomat. 23.11.2001. Viitattu 13.5.2009.

[viiskasi-45] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 358.

[46] Yhteystiedot, esittelyt, palaute Reijo Telaranta. Viitattu 1.12.2009.

[seiska-47] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–75.

[48] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 360–365.

[49] Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 116.

[50] Valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen myönnetyt avustukset vuosilta 2012-2020 (XLSX) (Linkki osoitteessa minedu.fi/nuorisojarjestot) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 2.4.2021.