Kokkola

Kokkola (ruots. Karleby ent. Gamlakarleby) on Suomen kaupunki ja Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Pohjanlahden rannikolla Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Kokkola sijaitsee noin 120 kilometriä Vaasasta pohjoiseen ja noin 200 kilometriä Oulusta etelään. Kokkolan perustamisesta tuli kuluneeksi 400 vuotta vuonna 2020.

Kokkola
Karleby

vaakuna

sijainti

Kokkolan vanha raatihuone
Kokkolan vanha raatihuone
Sijainti 63°50′20″N, 023°07′55″E
Maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kokkolan seutukunta
Kuntanumero 272
Hallinnollinen keskus Kokkolan keskustaajama
Perustettu 1620
Kuntaliitokset Kaarlela (1977)
Kälviä (2009)
Lohtaja (2009)
Ullava (2009)
Pinta-ala ilman merialueita 1 492,45 km²
52:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 2 731,12 km²
29:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 445,96 km²
– sisävesi 46,49 km²
– meri 1 238,67 km²
Väkiluku 48 039
22:nneksi suurin 31.12.2022 [2]
– väestötiheys 33,22 as./km² (31.12.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 18,6 %
– 15–64-v. 58,8 %
– yli 64-v. 22,6 %
Äidinkieli 2020 [4]
– suomenkielisiä 83,8 %
– ruotsinkielisiä 12,5 %
– muut 3,7 %
Kunnallisvero 21,50 %
90:nneksi suurin 2022 [5]
Kaupunginjohtaja Stina Mattila
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • PS
 • Kok.
 • RKP
 • KD
 • Vas.
 • Vihr.
10
8
7
6
4
4
2
2
www.kokkola.fi

Kokkolan naapurikunnat ovat Halsua, Kalajoki, Kannus, Kaustinen, Kruunupyy, Lestijärvi, Luoto sekä Toholampi. Pietarsaari sijaitsee 37 kilometriä Kokkolasta lounaaseen.

Kaupungissa asuu 48 039 ihmistä (31.12.2022),[2] joista miehiä 49,1 ja naisia 50,9 prosenttia. Kunta on kaksikielinen: 83,8 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään suomea, 12,3 prosenttia puhuu ruotsia ja vieraskielisiä on 3,9 prosenttia. Kokkola on Suomen pohjoisin kaksikielinen kunta.

Nimen alkuperä

Vanhimmissa ruotsinkielisissä lähteissä Kokkola mainitaan nimellä Karlaby, minkä on päätelty tarkoittavan miesten, talonpoikien kylää. Suomenkielisen nimensä Kokkola lienee saanut kaupungin kohdalla olleesta kapeasta merenlahdesta, Kokkolahdesta, jonka rantakivillä kokkojen eli merikotkien kerrotaan istuskelleen. Toisen teorian mukaan nimi on peräisin vartiotulista, kokoista, joita poltettiin vihollisuuksien uhatessa.[7]

Historia

Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti meri vielä ajanlaskun alun paikkeilla. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla, ja vähäinen selänne, jolle myöhemmin muodostui Ristirannan kylä ja Kokkolan kaupunki, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu alueella jatkuu yhä, ja se on noin 88 senttimetriä vuosisadassa.

Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen (Kaarlela) alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kokkolan kappeliseurakunta sai alkunsa todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kokkola erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Nykyään Kaarlelan kirkoksi kutsuttu kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla – todennäköisesti samoihin aikoihin Kokkolan seurakunnan perustamisen kanssa.

Kaupungin perustaminen

Kokkola on Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus ja Kokkolan seutukunnan keskus. Kokkolan kaupungin perusti Kustaa II Aadolf 7. syyskuuta 1620 Kaarlelan kirkonmäen länsipuolella sijainneen Ristirannan kylän paikalle[7], pääosin Sundin kartanon maille. Maannoususta johtuen vesiyhteys Kirkonmäeltä merelle oli jo huonontunut ja vaikutti edelleen huonontuvan. Kaupunki sai tuolloin nimekseen Gamlakarleby, ja sen vaakunassa paloi kolmiliekkinen, kumollaan oleva tervatynnyri. Samana vuonna perustettiin myös Uusikaarlepyy (Nykarleby), jonka vaakunassa esiintyy samoin kolmiliekkinen, mutta pystyssä oleva tervatynnyri.

Vuonna 1664 suuri tulipalo tuhosi kaupungin, minkä jälkeen J. Gedda laati kaupunkiin ruutuasemakaavan. Tuolloin laadittu ruutuasemakaava on vanhan kaupungin alueella pääosin säilynyt nykypäiviin asti.

Suureen Pohjan sotaan liittynyt isonvihan aika 1700-luvun alkupuoliskolla aiheutti Kokkolassa, kuten muuallakin Pohjanmaalla, tuntuvia tappioita ja menetyksiä. Vaikkakin osa väestöstä pääsi pakenemaan Ruotsiin, venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupungin väestöstä. Isonvihan päättyessä sodan ja ruton runtelemassa Kokkolassa oli vain 78 asukasta, mutta kaupunki elpyi nopeasti, ja 1750-luvulle tultaessa väkiluku oli jo miltei tuhat.

Tapulioikeudet Kokkola sai vuonna 1765, mikä takasi kaupungille mahdollisuuden tehdä kauppaa suoraan ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kokkolalaiset laivat purjehtivat yhä kauemmas maailman merillä ja laivojen koot kasvoivat samassa tahdissa.[7]

1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat Kokkolassa vaurastumisen aikaa. Kaupungin vientiartikkeleihin kuuluivat ennen kaikkea terva ja laivanrakennus. Kokkolalaisia laivoja myytiin muun muassa Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Lontooseen sekä muihin eurooppalaisiin satamakaupunkeihin. Terva puolestaan oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara, ja purjelaivojen aikakaudella Suomi oli tervantuottajana maailman tärkeimpiä. Koko Suomen tervantuotannosta Kokkolan seutu tuotti peräti kolmanneksen.

Venäjän vallan aika
C. W. Gyldénin asemakaavakartta Kokkolasta vuodelta 1838.

Venäjän vallan alle siirtyminen tiesi Kokkolassa taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita ja juustoa sekä potaskaa. Kaupunki vaurastui vauhdilla ja Yläkaupunkiin, Oppistaniin, alkoi kohota komeita kaksikerroksisia valtaporvarien asuntoja. Vuonna 1842 kauppatorin, nykyisen Mannerheiminaukion, laitaan valmistui Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone. Raatihuonetta vastapäätä oleva entinen Libeckin sairaala valmistui vuonna 1810. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tunnetaan myös Kokkolan vanhana kaupunkina.

Laivanrakennuksen loistokausi ajoittuu Kokkolassa 1820- ja 1830-lukujen tienoille. Tuolloin koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä peräti kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla.

1800-luvun puolessa välissä syttyi Krimin sota, joka myös ”kauhiana” Oolannin sotana tunnetaan. Kokkolan osuus ei siinä jäänyt aivan vaatimattomaksi, sillä vuonna 1854 Kokkolassa käytiin Halkokarin kahakkana tunnettu taistelu. Kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät, mikä herätti laajaa huomiota koko maassa aina keisari Nikolai I:stä myöten.

1800-luvun puolen välin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu hieman pysähtyi. Tähän olivat syynä mm. uudentyyppiset laivat, joiden suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa. Höyrykoneiden yleistyessä myös rautarunkoiset laivat alkoivat yleistyä. Rautarunkoisten laivojen valmistukseen ei Kokkolassa ollut kuitenkaan mahdollisuutta ja niin myös laivanrakennus tyrehtyi. Samoihin aikoihin valmistunut Saimaan kanava heikensi myös osaltaan Kokkolan asemaa kauppasatamana, kun Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivatkin lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin. Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat kokkolalaiset hakeutuivat Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippu sijoittui vuosisadan vaihteen tienoille.

Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Kartasta katsottuna on helppo huomata, että Pohjanmaan rata tekee aikamoisen mutkan Kokkolan kohdalla. Kokkolassa tiedetäänkin kertoa, että rautatieverkkoa suunniteltaessa Venäjän keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja urhoolliset kokkolalaiset ja heidät palkitakseen määräsi rautatien vedettäväksi Kokkolan kautta.

Kokkola 1900-luvulla

Suomen sisällissodan aikaisista tapahtumista Kokkolassa merkittävin oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen. Kokkolan valtaukseen osallistui valkoisten joukkoja myös lähikunnista. Punakaartiin liittyneet kokkolalaiset vangittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman että varsinaisia taisteluja olisi ehditty käydä. Sodan päätyttyä elinkeinoelämä alkoi Kokkolassa elpyä.

1900-luvun alkupuolen oleellisimpia muutoksia Kokkolassa oli väestön suomalaistuminen. Kokkolan pohjois- ja itäpuolen maaseutukuntien suomenkielinen väestö hakeutui Kokkolaan, joka tarjosi tulokkaille työtä tehtailta, satamasta ja palvelusaloilta. Kieliriidoiltakaan ei vältytty.

Kaarlelan kunta (ruots. Karleby), joka tunnettiin vuoteen 1927 nimellä Kokkolan maalaiskunta, liitettiin vuoden 1977 alussa Kokkolaan. Kaarlelaan oli jo aikaisemmin liitetty Öjan kunta, joka kuului osana Kruunupyyhyn aina vuoteen 1932, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta. Kokkolan ja Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50 prosentilla ja pinta-ala noin 1 100 prosentilla. Kuntaliitoksen myötä sulkeutui eräänlainen ympyrä: Kaarlelan Ristirannan kylästä sai alkunsa Kokkolan kaupunki, johon yli 300 vuotta myöhemmin Kaarlela liitettiin.

  • Kaarlelan kirkko
    Kaarlelan kirkko
  • Anders Chydeniuksen patsas Kokkolassa.
    Anders Chydeniuksen patsas Kokkolassa.
  • Mäntykankaan koulu
    Mäntykankaan koulu
  • Vanha vesitorni
    Vanha vesitorni
  • Halkokarin koulu
    Halkokarin koulu
Kokkolan kuntaliitokset vuosina 1977 ja 2009. Öjan kunta liitettiin Kaarlelaan vuonna 1969.

Kuntaliitokset

Kaarlelan kunta liitettiin Kokkolaan vuonna 1977.[8]

Lohtajan, Kälviän ja Ullavan valtuustot päättivät 3. joulukuuta 2007 kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa. Liitos astui voimaan 1. tammikuuta 2009, jolloin nämä muodostivat uuden yli 45 000 asukkaan kaupungin. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola ja vaakunaksi Kokkolan nykyinen vaakuna.[9] Koska Lohtaja, Kälviä ja Ullava olivat kaikki yksikielisesti suomenkielisiä kuntia ja Kokkola kaksikielinen (suomi enemmistökielenä), Kokkolan ruotsinkielisten asukkaiden prosentuaalinen osuus väheni jonkin verran, mutta kunta säilyi kuitenkin kaksikielisenä.

Maantiede

Luonnonolot

Kokkolan alueella on Suomen luonnontilaisimmat ja laajimmat dyynihietikot, reheviä jokilaaksoja sekä laajoja aapa- ja keidassoita. Luonnon monimuotoisuutta korostaa erilaisten luonnonsuojelualueiden laajuus, yhteensä noin 290 hehtaaria. Kasvillisuudessa ja eläimistössä kohtaavat pohjoinen ja etelä. Eläimistöön kuuluvat kaikki Suomen suurpedot sekä metsäpeura. Kokkolan korkeimmat kohdat Suomenselällä kohoavat yli 180 metriin merenpinnan yläpuolella.lähde?

Kokkolan vuotuinen keskilämpötila helmikuussa on −9,3 °C ja heinäkuussa +16,5 °C. Vuotuinen sademäärä on 545 millimetriä.

Kokkolassa on ulkoilureittejä ja luontopolkuja 108 kilometriä, lintutorneja 14 ja lintulavoja kaksi kappaletta. Erilaisia taukopaikkoja, kuten laavuja, autiotupia, kotia ja nuotiopaikkoja, on 55 kappaletta. Rantautumispaikkoja on 18, veneenlaskupaikkoja 20 ja vierasvenesatamia 16 kappaletta. Kokkolaa halkovassa Perhonjoessa lisääntyy luontaisesti meritaimen, jota joessa voi myös kalastaa. Merialueen saaliskaloja on meritaimenen lisäksi lohi, järvialueella hauki, ahven, kuha ja muut makeanveden kalat.

Kokkolan keskustaa halkoo maankohoamisen seurauksena kutistunut kaupungin salmi ”Sunti”, joka on useiden ruoppausten myötä saanut nykyisen pientä jokea muistuttavan muotonsa. Salmen pinnan korkeus on vakautettu padolla. Suntin valuma-alue on pinta-alaltaan 28 km2 ja keskivirtaus 250 litraa sekunnissa.

Ilmasto
Kokkolan ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −3,2 −3,2 0,9 7,4 14,1 18,5 21,7 19,6 14,2 6,8 1,8 −1,0 ka. 8,1
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −10,1 −10,6 −7,4 −2,2 2,4 7,6 11,1 9,5 5,2 0,5 −3,1 −6,7 ka. −0,3
Vrk:n keskilämpötila (°C) −6,2 −6,9 −3,3 2,4 8,3 13,5 16,4 14,6 9,6 3,8 −0,5 −3,9 ka. 4
Sademäärä (mm) 37 28 28 29 44 51 73 65 52 59 52 46 Σ 564
Sadepäivät (d) 10 8 7 7 8 8 10 9 9 11 11 11 Σ 109
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−3,2
−10,1
−3,2
−10,6
0,9
−7,4
7,4
−2,2
14,1
2,4
18,5
7,6
21,7
11,1
19,6
9,5
14,2
5,2
6,8
0,5
1,8
−3,1
−1,0
−6,7
S
a
d
a
n
t
a		 37
28
28
29
44
51
73
65
52
59
52
46


Kaupunginosat Kokkolan kantakaupungissa
 

Kylät

Kokkolassa on useita kyliä ja kyliksi miellettyjä asutuskeskittymiä:

Kokkola
  
Kälviä
  • Hilli
  • Honkimaa
  • Jatkojoki
  • Jokikylä
  • Karhulahti
  • Kleemola
  • Kälviä
  • Miekkoja
  • Nissi
  • Passoja
  • Peitso
  • Peltokorpi
  • Porkola
  • Riippa
  • Rimpilä
  • Rita
  • Ruotsalo
  • Vuolle
  • Välikylä
  
Lohtaja
  
Ullava
  • Alikylä
  • Haapasalo
  • Haapala
  • Hanhisalo
  • Herlevi
  • Honkala
  • Jääskä
  • Kallinki
  • Korpi
  • Länttä
  • Neverbacka
  • Norppa
  • Rahkonen
  • Sepänkylä
  • Törbacka
  • Ullavan kirkonkylä
  • Viitasalo

Talous

Kemianteollisuus

Kokkolassa sijaitsee Pohjoismaiden suurin epäorgaanisen kemian keskittymä. Kokkolan satama on myös yksi Pohjanlahden merkittävimmistä. Merkittävää kemianteollisuutta edustavat muun muassa Freeport Cobaltin kobolttitehdas ja Boliden Kokkolan sinkkitehdas. Muita kemian alan yrityksiä Kokkolassa ovat mm. Jervois Finland, kalsiumkloridin asiantuntija Tetra Chemicals[10][11]

Yritykset

Kokkolan elinkeinorakenteessa ovat perinteisesti yhdistyneet kaupankäynti ja logistiikka. Kokkolan suurimpia työnantajia ovat Osuuskauppa KPO, Boliden Kokkola, Halpa-Halli sekä Freeport Cobalt.[11] Kokkolan suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuuluivat vuonna 2021 myös autokoritehdas Tyllis Capital, logistiikka-alan Ahola Transport, Ekokuljetus JNH, matkailuautomyyjä Caravan Finland, metallin laserleikkaaja Kokkolan Laser Steel, energia-yhtiö Kokkolan Energia, tukkukauppa Pohjoismaiden Monituote, rakennusalan NSA Yhtiöt sekä veneveistämö Sarins Båtar.[12] Kokkolassa on runsaasti metallituote-, vene-, elintarvike- ja puuteollisuutta sekä teollisia palveluja tuottavia yrityksiä.

Lohtajan kylässä entisen Lohtajan kunnan alueella Vattajanniemellä sijaitsee eräs Pohjanlahden laajimmista yhtenäisistä lentohiekka-alueista,[13] jota on esitetty kansallispuistoksi.[14] Siellä toimii Puolustusvoimien Lohtajan ampuma-alue. Asekoulu toimi kaupungissa vuodesta 1973 vuoteen 1996 saakka. Myös varikkoalue Keskusvarikko 8 on toiminut Kokkolassa.

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys.

Kokkolan väestönkehitys 1751–2020
Vuosi Asukkaita
1751
  
 978
1805
  
 1 710
1860
  
 2 231
1900
  
 2 648
1930
  
 5 703
1964
  
 18 145
1996
  
 35 5521
2011
  
 46 2602
2015
  
 47 5702
2020
  
 47 724
1 Kaarlela liitettiin 1977
2Lohtaja, Kälviä ja Ullava liitettiin 2009
Lähde: 2011- 2015 Tilastokeskus;[15][16]

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Kokkolassa oli 47 723 asukasta, joista 41 611 asui taajamissa, 5 822 haja-asutusalueilla ja 290:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kokkolan taajama-aste on 87,7 %.[17] Kokkolan taajamaväestö jakautuu yhdeksän eri taajaman kesken:[18]

#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Kokkolan keskustaajama36 705
2Kälviän kirkonseutu2 384
3Lohtajan kirkonkylä701
4Marinkainen545
5Peltokorpi513
6Ruotsalo291
7Knivsund236
8Sokoja235
9Himangan kirkonkylä*1

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Himangan kirkonkylä sijaitsee yhtä asukasta lukuun ottamatta Kalajoen kaupungin alueella.

Kristinusko

Luterilaiset seurakunnat

Kokkolassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat jäsenmäärän mukaisessa suuruusjärjestyksessä:[19]

Nämä seurakunnat kuuluvat Kokkolan seurakuntayhtymään. Kaustisen ja Ullavan seurakunta toimii myös Kaustisen kunnan alueella.

Entiset luterilaiset seurakunnat

Historiallisella ajalla on Kokkolan kaupungin nykyisellä alueella lakkautettu seuraavat luterilaiset seurakunnat:[19]

  • Gamlakarleby svenska församling (yhdistetty Karleby svenska församlingin [Kaarlelan ruotsalainen seurakunta] kanssa nimelle Karleby svenska församling 2004)
  • Kaarlelan suomalainen seurakunta (liitetty Kokkolan suomalaiseen seurakuntaan 1993)
  • Ullavan seurakunta (yhdistetty Kaustisen seurakunnan kanssa Kaustisen ja Ullavan seurakunnaksi 2006)

Herätysliikkeet

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla evankelisuus[20], jolla on paikkakunnalla muun muassa opiskelijatoimintaa opiskelijajärjestönsä Evankelisten Opiskelijoiden kautta[21], herännäisyys[22], rauhansanalaisuus, jolla on siellä sekä suomenkielinen paikallisosasto Kokkolan Rauhan Sana[23] että ruotsinkielisten Närvilän rukoushuone[24] sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Kokkolan seudun rauhanyhdistys[25] sekä Ullavan ja Kälviän Rauhanyhdistys[26]. Lisäksi Kokkolassa toimii Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan seurakunta nimeltä Andreaksen luterilainen seurakunta[27].

Muut seurakunnat

Muita kirkkokuntia edustaa ensinnäkin helluntaiherätys, johon Kokkolassa kuuluvat Kokkolan helluntaiseurakunta, jolla oli vuonna 2008 yli 400 jäsentä[28], Lohtajan helluntaiseurakunta[29], Kälviän helluntaiseurakunta, jolla oli vuonna 2011 420 jäsentä[30], Ullavan helluntaiseurakunta, jolla oli vuonna 2011 84 jäsentä[31] sekä ruotsinkielinen Karleby Betaniaförsamling[32]. Näistä Kokkolan helluntaiseurakunta on Suomen Helluntaikirkon jäsen[33].

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kokkolan alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[34]

Lisäksi paikkakunnalla esiintyvät baptismi, jota edustavat itsenäinen Kokkolan baptistiseurakunta, jolla oli vuonna 2011 217 jäsentä[35] sekä ruotsinkielinen Karleby Baptistförsamling, joka on Finlands svenska baptistsamfundin jäsen[36] sekä adventismi, jota edustaa Suomen Adventtikirkon Kokkolan Adventtiseurakunta[37].

Kulttuuri

Tapahtumia

Kokkolassa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Kokkolassa vuonna 1911 ja evankelisuuden evankeliumijuhlat vuosina 1971 ja 2001.[46]

Nähtävyydet
Näkymä Neristanista
Kokkolan pedagogio on vuodelta 1696.

Ruokakulttuuri

Kokkolan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kievarin kuupano eli perunapuuro, jossa on perunasosekeon kuoppaan laitettua sian- ja naudanlihaa, koristeena herneitä. Muiksi pitäjäruoiksi valittiin graavi siika, Kokkolan piparkakut ja krapsut eli rasvassa paistetut kampaleivonnaiset.[47]

Harrastustoiminta

Urheilu

Kokkolan urheiluseuroista tunnetuin lienee pitkään Suomen pääsarjassa pelannut jalkapalloseura Kokkolan Palloveikot. KPV ja sen paikallisvastustaja, kaupungin ruotsinkielisten seura GBK pelaavat ottelunsa Kokkolan keskuskentällä. Kokkolassa on lukuisia jalkapallojoukkueita. Kaupungissa on yksi Suomen harvoista täysimittaisista jalkapallohalleista, Kippari-halli sekä lämmitetyt tekonurmet Keskuskentällä (valmis kesäkuussa 2020) ja Santahaassa.

Mestikseen takaisin noussut jääkiekkojoukkue Kokkolan Hermes pelasi 1950- ja 60-luvuilla Mestaruussarjassa.

Kokkolasta tulee myös vuonna 1974 nousuun lähtenyt lentopallojoukkue Kokkolan Tiikerit. Vuonna 2008 Tiikerit aloitti taas toimintansa pitkän tauon jälkeen ja on vakiinnuttanut paikkansa lentopalloliigassa. Tiikerit voitti Suomen mestaruudet 2013, 2014 ja 2016 ja Suomen Cupin 2013–2015. Vuoden 2013 mestaruus ratkesi 4 200:n maksaneen katsojan edessä Kokkolan jäähallissa. Kaupungin koripalloseura on Kokkolan NMKY.[55] Kaupungin sisäpalloilua ja opiskelijaliikuntaa varten valmistui vuonna 2015 Kampushalli.

Kokkolan Veikot ja Gamlakarleby Idrottsförening ovat tunnetuimmat yleisurheiluseurat, jotka ovat tuottaneet useita menestyneitä urheilijoita Suomeen. Kokkolan Tenniskerho - Gamlakarleby Tennisklubb (KTK-GTK) on Länsi-Suomen menestyneimpiä junioriseuroja, joka on kasvattanut mm. useita suomenmestareita ja EM-mitalisteja. Seura pelasi muun muassa 1980-luvulla miesten SM-liigassa. Salibandyseura Nibacos pelaa 2. divisioonassa.

Karleby Goats toi neljännesvuosisadan tauon jälkeen amerikkalaisen jalkapallon takaisin kaupunkiin. Goats aloitti amerikkalaisen jalkapallon toiminnan vuonna 2019. Kaudella 2021 Karleby Goats edustaa amerikkalaisen jalkapallon II-divisioonaa.

Liikenne
Kokkolan rautatieasemaa. Kuva etelään päin.

Kokkolassa risteää kolme valtatietä:

Seututie 749 on nimeltään Pohjoisväylä ja valtatie kahdeksan Eteläväylä.

Kaupungin satama sijaitsee Ykspihlajan kaupunginosassa ja on Suomen vilkkaimpia satamia. Kokkolasta on hyvät rautatieyhteydet sekä pohjoiseen – Ylivieskan ja Oulun suuntaan – että etelään, Seinäjoen ja Tampereen kautta Helsinkiin. Kruunupyyn kunnassa 19 kilometrin päässä Kokkolasta kaakkoon sijaitsee Kokkola-Pietarsaaren lentoasema.

Etäisyyksiä Kokkolasta

Hallinto ja politiikka

Kaupunginjohtajaksi valittiin kesäkuussa 2016 KTM Stina Mattila. Hän aloitti tehtävässä syyskuun 2016 alussa.[56] Tätä ennen, vuodesta 1991 alkaen kaupunginjohtajana oli HTM, kunnallisneuvos Antti Isotalus.

Kaupunginvaltuustossa on 43 paikkaa, ja sen puheenjohtajana toimii Tiina Isotalus.[57] Kaudella 2021–2025 valtuuston paikkajako on seuraava:[6]

  • Kesk. 10
  • SDP 8
  • PS 7
  • Kok. 6
  • RKP 4
  • KD 4
  • Vas. 2
  • Vihreät 2

Kaupunginhallituksessa on 12 jäsentä, ja sen puheenjohtajana toimii Sari Innanen. Kaudella 2021–2025 hallituksen paikkajako on seuraava:[58]

  • Kesk. 3
  • Kok. 2
  • PS 2
  • SDP 2
  • KD 1
  • RKP 1
  • Vas. 1

Kansainvälisyys

Ystävyyskaupungit

Tunnettuja kokkolalaisia

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. Kuntavaalit 2021, Kokkola Oikeusministeriö. Viitattu 8.8.2021.
  7. Kokkolan historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Kokkola lyhyesti (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Kokkolan, Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kuntaliitosselvitys Kuntaliitosselvityksen valmisteluorganisaatio. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 9.4.2008.
  10. http://www.kip.fi/Page.aspx?cid=167 (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Kuvaus kunnasta Kokkola Finder. 11.10.2022. Viitattu 11.10.2022.
  12. Holopainen, Heini: Keski-Pohjanmaalla yhteisöveroa maksaneiden kärki löytyy Kokkolasta Yle. 10.11.2022. Viitattu 10.11.2022.
  13. Vattajanniemi Ymparisto.fi-sivusto. 12.8.2013. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Aluehallintovirasto. Viitattu 19.1.2014.
  14. Vähäsarja, Sari: Armeijan harjoitusalueesta halutaan kansallispuisto 27.5.2013. Yle. Viitattu 19.1.2014.
  15. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  16. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  17. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  18. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  19. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  20. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 1.11.2011.
  21. Kokkola Evankeliset Opiskelijat. Viitattu 1.11.2011.
  22. Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 1.11.2011.
  23. Paikallisyhdistykset Lähetysyhdistys Rauhan Sana. Arkistoitu 17.6.2012. Viitattu 1.11.2011.
  24. Startsida Närvilä Bönehusförening r.f.. Viitattu 1.11.2011.
  25. Kokkolan seudun Rauhanyhdistys Kokkolan seudun Rauhanyhdistys. Viitattu 1.11.2011.
  26. Ullavan ja Kälviän Rauhanyhdistys rauhanyhdistys.fi. Viitattu 1.11.2011.
  27. Andreaksen luterilainen seurakunta LHPK. Viitattu 4.6.2015.
  28. Kokkolan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 1.11.2011.
  29. Lohtajan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 1.11.2011.
  30. Kälviän helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 1.11.2011.
  31. Ullavan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 1.11.2011.
  32. Karleby Betaniaförsamling Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 1.11.2011.
  33. Suomen Adventtikirkko -Helluntaikirkon jäsenseurakunnat Suomen Helluntaikirkko. Viitattu 1.11.2011.
  34. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  35. Kokkolan Baptistiseurakunta Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 1.11.2011.
  36. Karleby Baptistförsamling Finlands svenska baptistsamfund. Viitattu 1.11.2011.
  37. Suomen Adventtikirkko -Suomenkieliset seurakunnat Suomen Adventtikirkko. Arkistoitu 12.6.2014. Viitattu 1.11.2011.
  38. http://www.kokkola.fi/venetsialaiset/
  39. http://www.kirkkomusiikkijuhlat.fi/
  40. http://www.kokkolaopera.com/
  41. http://www.talviharmonikka.com/
  42. http://www.kokkolantalvitanssit.fi/2013/
  43. http://projekti.centria.fi/(S(viknvcpj1unxdjkg5jxrinhi))/Default.aspx?siteid=63 (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. http://www.kokkolacup.fi/
  45. http://www.kalamarkkinat.fi/
  46. Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Viitattu 27.6.2022.
  47. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 163. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  48. http://www.kpkonsa.fi/
  49. http://www.kpkk.net/
  50. http://sar.kokkola.fi/
  51. http://www.anvianet.fi/oh6ai/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  52. http://www.kokua.fi/
  53. http://www.kokkolanvetouistelijat.com/
  54. http://www.kepomoke.kpnet.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  55. http://www.namikakokkola.fi/
  56. Stina Mattila aloittaa kaupunginjohtajana syyskuussa 21.6.2016. Kokkolan kaupunki. Arkistoitu 22.12.2016. Viitattu 15.12.2016.
  57. Kaupunginvaltuusto Kokkolan kaupunki. Viitattu 24.10.2021.
  58. Kaupunginhallitus Kokkolan kaupunki. Viitattu 24.10.2021.
  59. Hildur Ottelin Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. Viitattu 15.4.2023. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla
    Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. joulukuuta 2022)
    1. Helsinki 664 921 7. Jyväskylä 145 943 13. Lappeenranta 72 675 19. Porvoo 51 247 25. Järvenpää 45 632
    2. Espoo 305 179 8. Kuopio 122 590 14. Hämeenlinna 68 049 20. Salo 50 969 26. Nurmijärvi 44 437
    3. Tampere 249 060 9. Lahti 120 200 15. Vaasa 68 017 21. Kotka 50 640 27. Kirkkonummi 40 715
    4. Vantaa 242 917 10. Pori 83 242 16. Seinäjoki 65 306 22. Kokkola 48 039 28. Tuusula 40 383
    5. Oulu 211 858 11. Kouvola 79 434 17. Rovaniemi 64 535 23. Hyvinkää 46 789 29. Rauma 38 711
    6. Turku 197 917 12. Joensuu 77 521 18. Mikkeli 52 001 24. Lohja 45 786 30. Kerava 37 649

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.