Koivuhapero

Koivuhapero (Russula aeruginea) on vihreälakkinen haperolaji ja erinomainen ruokasieni.[3]

Koivuhapero
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: aeruginea
Kaksiosainen nimi

Russula aeruginea
Fr.[2]

Euroopan maat, joissa lajia tavataan
Katso myös

  Koivuhapero Wikispeciesissä
  Koivuhapero Commonsissa

Tuntomerkit

Koivuhaperon 4–12 senttimetriä leveä lakki on oliivinvihreä ja reunasta haalistuva. Nuorena se on kupera, mutta vanhemmiten kuopalla. Heltat ovat tiheät, tasatyviset ja nuorena valkoiset, mutta myöhemmin vaaleankellertävät ja ruskealaikkuiset. Sienen 4–10 senttimetriä pitkä jalka on valkoinen, varsinkin tyvestä ruskealaikkuinen, renkaaton ja tasapaksu. Malto on valkoista ja haurasta, vioittuneihin kohtiin ilmestyy ruosteenruskeita laikkuja. Koivuhaperolla ei ole erityistä tuoksua.[3]

Samannäköisiä lajeja

Koivuhaperoa muistuttavia lajeja ovat esimerkiksi toiset vihertävät haperot[3] kuten kyyhkyhapero ja sillihapero, mutta koivuhapero muistuttaa myös erehdyttävästi tappavan myrkyllistä kavalakärpässientä. Kavalakärpässienen jalassa on ohut, usein repeytynyt rengas, ja sen jalan tyvi on turvonnut ja tupellinen, toisin kuin koivuhaperolla. Kavalakärpässienen heltat ovat pysyvästi täysin valkoiset, mutta koivuhaperolla ne ovat usein lievästi kellertävät. Kavalakärpässieni kasvaa Suomessa vain lounaisrannikolla, Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla.lähde?

Kasvupaikka ja -aika

Koivuhapero on hyvin yleinen koko Suomessa. Se on koivun ja kuusen juurisieni, jota tavataan koivikoissa, kuusikoissa, sekametsissä, puistoissa, polkujen varsilla ja hakamailla. Kasvuaika on kesäkuusta lokakuuhun.[3]

Käyttö ravintona

Koivuhapero on erinomainen, miedon makuinen ruokasieni.[3] Se ei vaadi ryöppäystä. Se voidaan säilöä kuivaamalla ja pakastamalla. Varsinkin nuorten sienten helttojen maku saattaa olla vähän kirpeä,[3] mutta kirpeys katoaa kypsennettäessä.

Lähteet
  1. Dahlberg, A.: Russula aeruginea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  2. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
  3. Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 57. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.