Koivistonjärvi

Järvi on 350 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja sen pinta-ala on 4,2 hehtaaria. Se sijaitsee Hongistonvuoren itäpuolella. Vuoren peltorinteet viettävät järveen, jonka itäpuolella sijaitsee metsäalue. Järveen laskee kolme ojaa. Koillisrantaan laskee lyhin oja, etelärantaan lyhyt pelto-oja ja itärantaan Keskisenoja. Keskisenoja tuo Keskisenkulmalta Pirkkalan golfradan, Keskisenjärven ja Pulkajärven vedet. Pohjoiseen virtaa 1,3 kilometriä pitkä laskuoja Ahvenistoon, joka vuorostaan yhtyy Iharinkoskessa Sikojokeen. Järven rantaviivan pituus on 950 metriä. Järvi on autio, mutta sen lähiympäristössä sijaitsee kolme maatilaa. Niille johtaa tiet Tampere-Pirkkalan lentokentälle johtavalta seututieltä 308.[2][1][3][4]

Leppäperkiön metsäpalsta, joka seuraa Keskisenojaa, on nykyään luonnonsuojelualue. Alue ulottuu aivan Koivostonjärven rantaan asti.[1]

Järven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1993, 2005, 2010 ja 2015. Vedenväri on tumma, mikä johtuu vahvasta humuspitoisuudesta. Vesi on lievästi sameaa. Järven happauustaso on normaali ja sen puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Järven mataluudesta johtuu, ettei se lämpötilakerrostu säännöllisesti ja silloinkaan ei erityisen jyrkästi. Siitä huolimatta syntyneeseen alusveteen pyrkii muodostumaan happikatoa ja syvimmissä kohdissa on jopa hapeton tila. Tällöin pohjasedimentteihin vajonneet ravinteet liukenevat takaisin veteen ja nostavat ravinnepitoisuuksia voimakkaasti. Talvella kerrostuneisuus ei ole oleellinen tekijä happitilanteen kannalta. Koska happitäydennystä ei tule jääkannen läpi, kuluu happea koko vesimassasta. Hyvinäkin talvina happitilanne heikkenee päällysvedessä säännöllisesti. Vuonna 2015 päällysvedessä oli hapen kylläisyysaste enää 26%. Vuonna 2010 happi oli kulunut loppuun lähes koko vesimassasta, mikä oli uhka kalakannalle. Järven alusvedessä tilanne on tuolloin ollut täysin hapeton.[3]

Järven rehevyystaso on Keskisenjärveen ja Pulkajärveen verrattuna huonompi. Vuonna 2015 veden fosforipitoisuus ylitti 50 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l), minkä perusteella järvi on erittäin rehevöitynyt. Tämä näkyi levätilanteessa, joka oli klorofyllimittauksen perusteella erittäin rehevöityneille järville ominainen. Veden hygieniassa on toivomisen varaa, sillä vedestä löytyi suolistoperäisiä bakteereja. Vesi kelpaa kuitenkin uimiseen. Järven virkistysarvo on välttävä.[3]

Vuonna 1855 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin pelkästään ”Koivistojärvi”. Järvi oli tuolloin asumaton ja soiden ympäröimä. Koillisessa sijaitsi vain yksi torppa.[5]

Vuoden 1953 peruskartassa järven rantoihin laskeutui peltomaat kaikista ilmansuunnista paitsi kaakosta. Siellä oli mäenalusmetsää. Vuoden 1975 kartassa Leppäperkiön pellot on metsitetty. Vuoden 1991 kartassa Jutilan pellot ja Suojasen takana olevat pellot on metsitetty.[6][7][8][9][10]