Koiviston sopimus

Koiviston sopimus oli Saksan keisari Vilhelm II:n ja Venäjän keisari Nikolai II:n vuonna 1905 solmima henkilökohtainen ystävyyssopimus.[1][2] Sopimus oli tähdätty Britanniaa vastaan, ja siihen oli tarkoitus saada mukaan muutkin Manner-Euroopan maat.

Sopimus raukesi, kun Saksan ja Venäjän ulkopoliittiset johdot vastustivat sitä. Sanamuoto julkaistiin 1917.[3] Venäjän puolelta sen hylkäsi ulkoministerinä tuolloin ollut Vladimir Lamzdorf, joka tiesi sen vaarantavan suhteita muihin ulkovaltoihin, etenkin Ranskaan[4].

Sopimus solmittiin Koivistonsaaristossa Suomenlahden merialueella 25. heinäkuuta – 26. heinäkuuta 1905. Vilhelm saapui paikalle keisarillisella huvipurrellaan Hohenzollernilla ja Nikolai Standardilla. Sopimusta ei ratifioitu, ja se kaatui sekä Venäjän että Saksan ulkopoliittisen johdon vastustukseen.[5][1]

Lähteet
  1. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 242. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. The Kaiser's League of Nations. (Artikkelin tivistelmä, itse teksti on maksullinen) The New York Times, 16.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.8.2009.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 4, p. 1189
  4. Facta 2001 WSOY 1984 9. osa, palsta 591
  5. Vuosisatamme kronikka, vuosi 1905, Koiviston sopimus allekirjoitetaan, s. 70, Gummerus, 1987
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.