Koiton talo

Vuonna 1883 perustettu Raittiusyhdistys Koitto aloitti keräämään varoja uuteen taloon vuonna 1904. Rakentamista varten perustetun osakeyhtiön suurimpia osakkeenomistajia olivat erilaisten yritysten ja yhteisöjen lisäksi senaattorit August Ramsay, J. R. Danielson-Kalmari ja A. O. Kairamo. Muita osakkaita olivat muun muassa liikemiehet Julius Tallberg, G. W. Sohlberg sekä talon suunnittelusta vastannut arkkitehti Vilho Penttilä. Viisikerroksinen rakennus valmistui lopulta vuonna 1907. Jugend-tyylisessä talossa oli myös kansallisromanttisia aineksia, kuten tornit ja linnamaiset erkkerit. Rakennuksessa sijaitsivat raittiusyhdistyksen toimitilojen lisäksi muun muassa liiketiloja, vuokra-asuntoja, ravintola, kahvila sekä voimistelu- ja juhlasali näyttämöineen.[3]

Ensimmäinen saneeraus taloon tehtiin vuonna 1929,[1] jolloin juhlasalia pidennettiin ja näyttämöä suurennettiin rakennuksessa toimineen teatterin tarpeita varten. Korjaustöiden suunnittelusta vastasi arkkitehti Arvo Elo. Samalla talon väritystä ja koristemaalauksia uusittiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen johdolla.[3] 1930-luvulla seinän syvennyksessä ollut metallinen taideteos joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen ilkivallan kohteeksi, mutta Aaltonen kiinnitti sen uudelleen entistä lujemmin.[1] Jatkosodan aikana vuonna 1944 Koiton talo kärsi tuntuvia vaurioita ilmapommituksissa. 1950-luvulla valmistui lisäkerros, jonka suunnitteli arkkitehti Ilmari Ahonen ja myöhemmin 1960-luvulla vielä uusi mainostorni.

Vuonna 1974 Museovirasto suojeli rakennuksen. Samalla vuosikymmenellä taloyhtiö ajautui pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, koska vuokria oli pidetty liian pieninä.

Vuonna 1985 Raittiusyhdistys Koitto muutti pois rakennuksesta ja taloa korotettiin arkkitehti Timo Viikarin suunnitelmien mukaan. Sisäpihalle puolestaan nousi uusi kaksikerroksinen siipirakennus ja samassa yhteydessä sisustusarkkitehti Kaisa Blomstedt muutti juhlasalin väritystä alkuperäisen mukaiseksi.[3]

Erilaisten omistajavaihdosten jälkeen Koiton talo päätyi vuonna 1997 suomenruotsalaisen säätiön Svenska kulturfondenin haltuun. Rakennuksessa suoritettiin jälleen Timo Viikarin suunnittelema saneeraus ja se muun muassa yhdistettiin samassa korttelissa sijaitseviin kauppakeskus Forumin tiloihin. Juhlasalin värimaailma uusittiin arkkitehti Johannes von Martensin johdolla ja se on nimetty Aktia Pankin mukaan Aktia-saliksi. Kiinteistöyhtiön uudeksi nimeksi tuli omistajanvaihdoksen myötä Fastighets Ab Gryningen I Helsingfors.[3]

Koiton juhlasalissa aloitti toimintansa heti sen valmistumisen myötä vuotta aikaisemmin perustettu Koiton Näyttämö, josta myöhemmin 1920-luvun alussa tuli ammattiteatteri. Talon historiassa 1920- ja 1930-lukuja leimasi kommunistien ja sosialidemokraattien välinen valtataistelu rakennuksen hallinnasta. Alun perin porvarillisen wrightiläisen työväenliikkeen osana perustetun Koiton johtoon oli myöhemmin tullut sosialidemokraatteja, vaikka virallisesti se yritti pysytellä puoluepolitiikan ulkopuolella. 1920-luvulla talosta tuli kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen maanalaisen toiminnan keskus ja vuonna 1927 yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa kommunisti.[3] Kolme vuotta myöhemmin viranomaiset sulkivat rakennuksen, avaamisen ehdoksi asetettiin kommunistien erottaminen Koitosta.[1] Toisen maailmansodan jälkeen SKP onnistui Yrjö Leinon ja Hertta Kuusisen johdolla saamaan haltuunsa lukuisia järjestötaloja,[3] joista Koiton talo vuonna 1948 oli yksi.[1]

1950-luvulta lähtien rakennuksessa oli vuokralla parikymmentä SKP:a tai SKDL:a lähellä olevaa järjestöä ja yhdistystä. Talossa toimi lukuisia harrastekerhoja, tunnettuja Koiton käyttäjiä olivat muun muassa laulukuoro Koiton Laulu sekä urheiluseura Helsingin Visa.[1] Koiton salissa esiintyivät lukuisat teatteriryhmät, kuten Ryhmäteatteri, Penniteatteri, KOM-teatteri, Ahaa Teatteri ja Ylioppilasteatteri. Lisäksi Åke Blomqvistin tanssikoulu oli Koiton talossa 30 vuoden ajan.[3] Rakennuksen liiketiloissa toimi ravintolan ohella useita yrityksiä, kuten DDR:n valtiollinen lentoyhtiö Interflug, Neuvostoliittoon matkoja järjestänyt Lomamatkat sekä Kustantamo Kansankulttuurin kirjakauppa.[1]

Vuonna 1982 SKP myi enemmistöosuutensa 140 miljoonalla markalla[4] talon osakkeista idänkauppaa käyneelle Fexima Oy:lle ja kolme vuotta myöhemmin omistajaksi tuli rakennusliike Haka. Kaupan taustalla oli SKP:n pyrkimys irrottautua Neuvostoliiton kommunistisen puolueen taloudellisesta otteesta[4].

2000-luvulla Koiton talossa ovat toimineet muun muassa yökerho ja ruokaravintola.[2] Nykyään talon neljässä kerroksessa sijaitsee omistajanvaihdosten myötä suomenruotsalaisia järjestöjä ja seitsemännessä kerroksessa on Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluetoimisto.[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koiton talo Wikimedia Commonsissa