Koillisväylä

Koillisväylä eli Pohjoinen meritie (ven. Северный морской путь, Severnyi morskoi put) on Aasian pohjoispuolitse Atlantin valtamerestä Tyyneenmereen johtava avomeritie, pituudeltaan noin 6 500 kilometriä. Suurimman osan vuotta meritie on jäässä, ja koko väylä ollut historiassa auki vain tavallisesti kaksi kuukautta vuodessa, koska Laptevinmeri on ollut jäässä lokakuulta heinäkuun loppuun. Nykyään Koillisväylä on kuitenkin auki yli kaksi kuukautta vuodessa.[1] Jäämerellä on vähiten jäätä syyskuussa.[2]

Atlantin ja Tyynenmeren yhdistävä Koillisväylä (sininen, eräs reitti) ja vaihtoehtoinen pidempi reitti Suezin kanavan kautta.

Vuonna 2012 Koillisväylän jääpeite oli jo niin ohut heinäkuun kolmannella viikolla, että laivaliikenne voitiin aloittaa ja vuoden aikana reitin kautta kulki 33 alusta.[1] Ilmaston lämpeneminen pienentää arktisen alueen jääpeitettä ja Koillisväylän ennustetaan olevan auki pidempään vuodessa kuin historiallisesti. Koillisväylän taloudellisen merkityksen ennustetaan kasvavan tämän seurauksena, koska sitä käyttämällä on mahdollista lyhentää Aasian ja Euroopan välistä laivaliikenteen etäisyyttä 5 000–8 000 kilometriä. Koillisväylää käytetään jäänmurtajien avulla heinäkuulta marraskuulle asti.

Varhainen historia

Koillista meritietä etsi turhaan muun muassa alankomaalainen Willem Barents vuonna 1596. Hän pääsi Novaja Zemljalle asti, mutta joutui sääolojen vuoksi palaamaan. Tanskalainen Vitus Bering lähti vastakkaiseen suuntaan Kamtšatkasta vuonna 1725, mutta ei menestynyt sen paremmin. Heidän mukaansa on nimetty Barentsinmeri ja Beringinsalmi.

Vega
Adolf Erik Nordenskiöld
S/S Vega

Väylän läpi purjehti ensimmäisenä suomalaissyntyinen Ruotsiin muuttanut Adolf Erik Nordenskiöld 1878–1879, joka kulki lännestä itään. Hänen aluksensa Vega pääsi syyskuuhun 1878 mennessä melkein Beringinsalmelle saakka, mutta juuttui siellä jäihin ja pääsi jatkamaan vasta seuraavana kesänä. Vegan päällikkönä toimi luutnantti Louis Palander.

Vilkitski, Amundsen ja Schmidt

Toisena koko Koillisväylän läpi purjehti vasta vuosina 1914–1915 venäläinen Boris Vilkitski. Hän kulki meritien idästä länteen, Vladivostokista Arkangeliin. Kolmantena sen teki norjalaisen Roald Amundsenin retkikunta vuosina 1918–1920. Nordenskiöldin tavoin hekin joutuivat pysähtymään matkan varrella talveksi ja pääsivät jatkamaan vasta seuraavana vuonna. Neljäntenä, ja samalla ensimmäisenä talvehtimatta, koko väylän läpi purjehti neuvostoliittolainen Otto Schmidt jäänmurtajalla 1932.[3]

Komet
Schiff 45 "Komet"

Saksan valtakunnan Kriegsmarinen 3. heinäkuuta 1940 Gotenhafenista kommodori Robert Eyssenin johdolla lähtenyt apuristeilijä Komet kulki koillisväylän läpi neuvostoliittolaisen jäänmurtajan avustamana 270 henkilön vahvuisella miehistöllä. Norjan rannikolla alus väärennettiin neuvostoliittolaiseksi Semjon Dežnjov -nimiseksi jäänmurtajaksi ja Teriberkanlahdella heinä-elokuussa odotuksen aikana Donau-nimiseksi neuvostoliittolaiseksi alukseksi. Elokuussa Kometia avusti jäänmurtaja Lenin ja myöhemmin jäänmurtaja Josif Stalin. Syyskuun 1940 alussa Komet saavutti Beringinsalmen ja Tyynen valtameren. Neuvostoliitto peri avusta 950 000 Reichsmarkia. Lokakuun puolessa välissä Komet saavutti japanilaisella Lamutrikin saarella kaksi muuta saksalaista apuristeilijää, Orionin ja Kumerlandin. Kometista tuli japanilainen Manyo Maru ja Kulmerlandista Tokyo Maru. Alukset ryhtyivät sotatoimiin liittoutuneiden aluksia vastaan.

Koillisväylän reitti

Koillisväylän reitillä on useita venäläisiä satamia, josta saadaan tarvittaessa huoltoa. Niitä ovat lännestä itään päin lueteltuina[4]:

Kaupallisten kuljetusten historia 2000-luvulla
Venäläiset jäänmurtajat – kuten kuvan 50 let Pobedy – avustavat Koillisväylää kulkevia kauppalaivoja.

Koillisväylä lyhentää Euroopan ja Itä-Aasian välistä merimatkaa huomattavasti. Esimerkiksi matka Hampurista Tokioon on Koillisväylän kautta noin 8 000 kilometriä lyhyempi kuin reitti Suezin kanavan ja Malakan salmen kautta.

Vuonna 2011 Koillisväylä aukeni elokuun puolivälissä.[5] Matkan lyhentyminen säästää aikaa ja polttoainetta. Lisäksi vältetään Suezin kanavan käyttömaksu. Vuonna 2012 Koillisväylän jääpeite oli jo niin ohut heinäkuun kolmannella viikolla, että laivaliikenne voitiin aloittaa ja vuoden aikana reitin kautta kulki 33 alusta.[1]

Vuodesta 1935 lähtien neuvostoliittolaiset käyttivät reittiä kesäisin tavarankuljetuksiin jäänmurtajien avustuksella ja perustivat sen varrelle yli sata sää- ja jäähavaintoasemaa.[3] Wärtsilän Helsingin telakalla rakennettiin 1970- ja 1980-luvuilla Neuvostoliiton tilauksesta muutamia Koillisväylälle tarkoitettuja jäänmurtajia.

Jääesteiden, Venäjän asettaman väylätariffin ja venäläismurtajan käyttöpakon vuoksi pitkän matkan rahtilaivaliikenne Euroopan ja Itä-Aasian välillä ei vielä kulje Koillisväylän kautta suuressa määrin edes kesäkaudella.[6] Merimatka olisi Koillisväylää pitkin kuitenkin selvästi lyhempi kuin Suezin kanavan kautta tai Afrikan ympäri kiertäen.

Vuonna 2009 saksalainen Beluga Shipping liikennöi onnistuneesti Koillisväylällä[7]. Vuonna 2010 kahdeksan kauppa-alusta käytti Koillisväylää kesäkaudella. Vuonna 2011 aluksia oli kymmeniä, muiden muassa kaksi Neste Oilin alusta.

Venäjällä on arvioitu tarvittavan jopa 1 500 uutta alusta Koillisväylän hyödyntämiseen. Ensimmäisiä tähän lukumäärään kuuluvia aluksia valmistetaan Arctech Oy:n Helsingin telakalla.[8].

Yhä useampi merenkulkuvaltio on jo kokeillut väylää. Esimerkiksi elokuussa 2012 ensimmäinen kiinalaisalus, jäänmurtaja Jäälohikäärme kulki Koillisväylän läpi.[9][10]

Vuoden 2012 purjehduskausi oli aiempia vuosia pidempi. Vielä marraskuussa 2012 nesteytettyä maakaasua kuljettava norjalainen jäävahvistettu LNG-alus "Ob River" kulki ydinjäämurtajien avustamana Norjasta Pohjoista meritietä pitkin Japaniin.[11][12] Suomalaisaluksista Koillisväylän läpi purjehti kesäkaudella 2012 kaksi Neste Shippingin 1A-jääluokan tankkeria (Palva ja Stena Poseidon) sekä Alaskan tehtävistä palanneet Arctia Shippingin jäänmurtajat Fennica ja Nordica.[13][14]

Pohjoinen merireitti

Venäjä kutsuu Koillisväylää nimellä pohjoinen merireitti.[15] Venäjän valtio pyrkii pitämään Koillisväylän auki ympärivuotisesti ydinenergiayhtiö Rosatomin ydinkäyttöisillä jäänmurtajilla.[16] Venäjällä on aikeita varustaa ydinkäyttöiset jäänmurtajat lasereilla, joilla jäätä voi leikata jäänmurtajien edestä.[17] Venäläinen kaasuntoimittaja Novatek on kiinnostunut Koillisväylästä ja Venäjälle rakennetaan satama Kamtšatkan niemimaalle sekä laajennetaan Murmanskin satamaa; reitillä sijaitsevat Sabettan ja Diksonin satamat. Ranskalainen öljy-yhtiö Total on kiinnostunut reitistä.[18] Reitin etuina on, ettei siellä ole merirosvousta, ja että Suezin kanavan lähellä poliittinen epävakaus on mahdollista[19].

Koillisväylän reitillä saa käyttää raskasta polttoöljyä. Kiinalainen COSCO käyttää reittiä tuuliturbiinien siipien kuljettamiseen.[20] Reitin suurin käyttäjä on venäläinen Novatek, jonka nesteytetyn maakaasun (LNG) kuljetukset liittyvät Jamalin LNG-laitokseen. Novatek aikoo operoida 220 LNG-kuljetusta vuodessa.[21] Suurin reitin liikennemäärän kasvu liittyy venäläisen Vostokugolin suunnitelmaan kuljettaa jopa 30 miljoonaa tonnia kivihiiltä vuodessa[22].

Venäläinen merikuljetusyhtiö Sovkomflot (ven. Совкомфлот, lyhenne sanoista Современный коммерческий флот, suom. nykyaikainen kauppalaivasto) on suunnitellut kansainväisten, muun muassa eteläkorealaisten telakoiden kanssa kaupallista ympärivuotista rahtiliikennettä Koillisväylän kautta.[23]

Katso myös

Lähteet
  1. Northeast Passage soon free from ice again? sciencedaily.com. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  2. http://www.sss.fi/uutiset/379902.html
  3. Koillisväylä. Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp). Otava 1973, ISBN 951-1-00051-9
  4. Riikonen, Petri: Suomi kirii syrjästä Euraasian ytimeen. Tiede, 2018, 38. vsk, nro 13, s. 4249. Helsinki: Tieteen tiedotus ry. ISSN 1457-9030.
  5. Historiallista: Molemmat arktiset meriväylät ovat auki – Tekniikka &… tekniikkatalous.fi. 30 April 2013. Arkistoitu 30 April 2013. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  6. Koillisväylän suosio on jäänyt odotuksista 11.9.2012. tekniikkatalous.fi. Arkistoitu 29.11.2012. Viitattu 7.12.2012. (suomeksi)
  7. German ships successfully make "Arctic Passage" reuters.com. 12 September 2009. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  8. Arctech - Home arctech.fi. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  9. Ensimmäinen kiinalaisalus kulki Koillisväylän läpi hs.fi. 17 August 2012. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  10. First Chinese ship crosses Arctic Ocean amid record melt 18.8.2012. Reuters. Arkistoitu 27.4.2013. Viitattu 18.8.2012.
  11. Hammerfest LNG set sails for Japan via Arctic route 6.11.2012. barentsobserver.com. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  12. Ensimmäinen kaasutankkeri selvitti Koillisväylän yle.fi. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  13. Suomalaiset jäänmurtajat matkaavat läpi Koillisväylän 31.10.2012. arctia.fi. Arkistoitu 19.4.2013. Viitattu 7.12.2012. (suomeksi)
  14. Neste Shipping – Clean fleet nesteoil.com. Viitattu 7.12.2012. (englanniksi)
  15. Melting Arctic ice opens new route from Europe to east Asia theguardian.com. 28 September 2018. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  16. Russia launches new nuclear-powered icebreaker in bid to open up Arctic theguardian.com. 26 May 2019. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  17. Russia May Put Lasers on Its New Icebreaker Ships popularmechanics.com. 24 July 2017. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  18. France's Total to invest 10 pct in Northern Sea Route hubs in Russia af.reuters.com. 18 April 2019. Arkistoitu 9 kesäkuu 2019. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  19. https://globalmaritimehub.com/wp-content/uploads/attach_260.pdf
  20. Chinese Shipping Company COSCO To Send Record Number of Ships Through Arctic highnorthnews.com. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  21. Novatek's Yamal LNG To Face Logistical Challenges During Winter Months highnorthnews.com. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  22. Traffic on Northern Sea Route doubles as Russia aims to reduce ice-class requirements arctictoday.com. 26 November 2018. Viitattu 16. kesäkuuta 2019.
  23. Koillisväylästä ympärivuotinen laivareitti navigatormagazine.com. 30.10.2020. Viitattu 14.4.2022.

    Kirjallisuutta
    • Juha Nurminen, Esko Häkli, Nils-Erik Raurala: Koillisväylä viikingeistä Nordenskiöldiin. John Nurmisen säätiö, 1992. ISBN 952-9745-00-1.
    • Koillisväylä, tekijät Heikki Haapavaara ja Jarmo Vehkakoski, Auditorium 2014.ISBN 978-952-7043-08-0

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.