Knut Stjernvall

Knut Adolf Ludvig Stjernvall (8. syyskuuta 1819 – 17. huhtikuuta 1899) oli autonomian ajan merkittävin suomalainen sotilasinsinööri.[1] Hänen johdollaan rakennettiin Suomen ensimmäinen rautatie, ja hänen torjuttuaan tarjouksen tulla valituksi Suomen ministerivaltiosihteeriksi nimitettiin hänet Venäjän rautatiehallituksen päälliköksi.

Knut Stjernvall

Stjernvall syntyi Mäntsälän Linnaisten kartanossa. Hänen isänsä, Aurora Karamzinin serkku [2], luutnantti, tilanomistaja Hans Henrik Stjernvall oli ennakkoluuloton maanviljelijä, teollisuuden harjoittaja ja valtiopäivämies. Stjernvallin äiti Fredrika Vilhelmina Charpentier kuului myös vanhaan sotilassukuun.

Ura

Stjernvallin urakehitykselle oli leimallisinta koulutuksen ja kokemuksen kautta hankittu vahva asiantuntemus.[3] Sukunsa perinteitä noudattaen hän opiskeli ensin Suomen kadettikoulussa Haminassa, mistä siirtyi Venäjän tie- ja vesirakennuskunnan insinööriosastolle, jonka jälkeen hän palveli vuoteen 1852 Pietari–Moskova-rautatien rakennustöissä. Nuoren insinöörin kyvyt huomattiin nopeasti. Hän oli 1850 venäläisen lähetyskunnan jäsen opintomatkalla tutustumassa Belgian ja Englannin rautateihin.

Stjernvall ylennettiin 1856 everstiksi ja nimitettiin samalla Suomen tie- ja vesikulkulaitosten johtokunnan (vuodesta 1860 Suomen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus) päälliköksi. Tässä virassaan hän seurasi velipuoltaan Alfred Stjernvallia. aiemmin virasto oli harrastanut pelkästään merenmittausta ja keskittynyt Saimaan kanavan rakennustöihin. Knut Stjervallin mielestä maa tarvitsi kunnolliset kulkuyhteydet, joita vesitiet eivät voineet tarjota. Hän laati asiasta suunnitelman.[4] ja sai myös toteuttaa sen: Stjernvall määrättiin 1857 Suomen ensimmäisen rautatien, Helsinki–Hämeenlinna-radan rakennustöiden johtajaksi. Julkisuudessa arvosteltiin radan kustannusarvion ylitystä sekä johdon tuhlaavaisuutta, minkä vuoksi Stjernvall 1863 erosi tehtävistään ja muutti velipuoleltaan ostamaan Mäntsälän Linnaisten kartanoon

Stjernvallin asiantuntemusta kuitenkin tarvittiin, kun 1866 ryhdyttiin suunnittelemaan uutta Suomen Venäjään liittävää rataa. Tammikuussa 1868 hänet nimitettiin Riihimäki–Pietari-ratahankkeen yli-insinööriksi. Hänet korotettiin 1872 salaneuvokseksi ja 1875 vapaaherralliseen arvoon, ja vapaaherrallinen Stjernvall-suku merkittiin 18. syyskuuta 1889 Suomen ritarihuoneeseen numerolla 59.

17. heinäkuuta 1885 Stjernvall määrättiin Venäjän kaikkien valtiollisten ja yksityisten rautateiden ylitarkastajaksi sekä Venäjän valtion rautateiden hallituksen puheenjohtajaksi.

Stjernvall loi Suomen rataverkon päärungon ja saavutti sillä merkittävän luottamusaseman Venäjän hallitsijahuoneessa. Siten hänestä tuli alan edelläkävijä myös Venäjällä, missä hänen nimensä on tuli yhtä tunnetuksi kuin Suomessa.(R.Savolainen)

Ollessaan Venäjän kaikkien valtiollisten ja yksityisten rautateiden ylitarkastaja Stjernvall seurasi hallitsijoita heidän matkoillaan ja nautti heidän luottamustaan. Hän oli myös mukana kohtalokkaalla matkalla 29. lokakuuta 1888, jolloin vammautui vakavasti keisari Aleksanteri III:a vastaan tehdyssä pommiattentaatissa Borkissa Harkovan radalla. Keisarin vaunu säilyi ehjänä, mutta Stjernvallin meni pirstaleiksi: vakavasti vammautunut Stjernvall erosi 1889 tehtävistään ja muutti synnyinkartanoonsa Linnaisiin.

Yksityiselämä

Knut Stjernvallin puoliso oli Sofia Teresia Kupffer (1839 Moskova – 1920 Helsinki), moskovalaisen pankkiirin Ludvig Kupfferin tytär. Pariskunnan lapsia olivat:

  • Anna Lovisa (25.10.1857–7.2.1930), Pso kihlakunnantuomari Johan Vilhelm Brummer
  • Julia Sofia (24.11.1854–24.11.1861), Mäntsälä
  • Mary (21.6.1860–5.3.1941), Pso lisensiaatti karl Victor Lindberg
  • Eli Therese (23.9.1861–16.1.1941), Pso vapaaherra Richard Casimir de la Chapelle
  • Henrik Ludvig Alfred, (19.6.1863–4.5.1941), tilanomistaja, vapaaherra
  • Knut Adolf (6.11.1865–11.10.1908), lääketieteen lisensiaatti, yksityisen mielisairaalan omistaja, vapaaherra.

Lähteet
  1. Stjernvall, Knut Adolf Ludvig - Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
  2. The PEDIGREE of Carl Johan STJERNVALL
  3. Suomen kansallisbiografia
  4. Tietosanakirja, Helsinki 1917
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.