Difluorikloorimetaani

Difluorikloorimetaani eli klooridifluorimetaani tai freon 22 (CHClF2) on freoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Ainetta käytetään orgaanisessa synteesissä ja ilmanvaihto- ja jäähdytyslaitteissa. Difluorikloorimetaanin käyttöä on pyritty vähentämään sen otsonikerrokselle vahingollisten ominaisuuksien vuoksi.

Difluorikloorimetaani
Tunnisteet
CAS-numero 75-45-6
SMILES C(F)(F)Cl[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava CHClF2
Moolimassa 86,468 g/mol
Tiheys 1,491 g/cm3[2] g/cm³
Sulamispiste –160 °C[2]
Kiehumispiste –40,7 °C[2]
Liukoisuus Veteen 2,77 g/l (25 °C)[3]

Ominaisuudet ja valmistus

Difluorikloorimetaani on väritöntä kaasua. Se on ilmaa raskaampaa ja inerttiä ainetta, joka liukenee vähäisissä määrin veteen.[2]

Tavallisisn tapa valmistaa difluorikloorimetaania ja muita fluoria ja klooria sisältäviä hiilivetyjä on klooratun hiilivedyn fluoraus vetyfluoridilla. Yhdistettä valmistetaan yhdessä muiden fluorikloorimetaanien kanssa trikloorimetaanista. Katalyyttinä käytetään useimmiten antimonipentafluoridia tai antimonitrikloridia. On kehitetty myös jatkuvatoimisia kaasufaasiprosesseja, joissa katalyyttinä toimivat kromi- tai rautayhdisteet.[4]

Käyttö

Difluorikloorimetaanista voidaan valmistaa pyrolyysillä platinaputkissa noin 700 °C:n lämpötilassa polymeerien raaka-aineita, kuten tetrafluorieteeniä ja heksafluoripropeenia. Yhdisteen reaktio alkoksidien tai alkyylilitiumyhdisteiden kanssa on paljon käytetty tapa muodostaa difluorikarbeenia. Yksi tärkeimmistä difluorikloorimetaanin käyttökohteista on käyttö viilennysaineena ilmastointi- ja kylmälaitteissa. Erityisesti, jos jäähdytyskapasiteetin tarve on suuri.[2][5][6][7][8]

Difluorikloorimetaanin käyttöä jäähdytyslaitteissa on pyritty vähentämään Montrealin pöytäkirjan mukaisesti. Yhdisteen vuodot ilmakehään aiheuttavat otsonikerroksen tuhoutumista. Difluorikloorimetaani on myös kasvihuonekaasu. Vaihtoehtoina yhdisteen käytölle kylmälaitteissa ovat muun muassa fluorattuja hiilivetyjä sisältävät seokset.[9]

Lähteet
  1. Fluorocarbon 22 – Substance summary NCBI. Viitattu 6. tammikuuta 2012.
  2. Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 66. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. Physical properties: Chlorodifluoromethane NLM Viitattu 06.01.2012
  4. Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: Fluorinated Aliphatic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Viitattu 06.01.2012
  5. Subhash V. Gangal: Fluorine-Containing Polymers, Polytetrafluoroethylene, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Viitattu 06.01.2012
  6. Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel & Blaine McKusick : Fluorine Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 06.01.2012
  7. Siegfried Haaf & Helmut Henrici : Refrigeration Technology, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 06.01.2012
  8. Dana Lyn S. Brahms & William P. Dailey: Fluorinated carbenes. Chemical reviews, 1996, 96. vsk, nro 5, s. 1585–1632.
  9. What You Should Know about Refrigerants When Purchasing or Repairing a Residential A/C System or Heat Pump United States Environmental Protection Agency. Viitattu 6.1.2012. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.