Klemens VII (vastapaavi)

Klemens VII, syntymänimeltään Robert de Genève (1342 Geneve – 16. syyskuuta 1394 Avignon), oli ensimmäinen vastapaavi katolisen kirkon suuren skisman aikana.[1]

Anjoun herttua ja vastapaavi Klemens VII Avignonissa.

Robert de Genève toimi Thérouannen piispana vuodesta 1361, ja vuonna 1368 hänestä tuli Cambrain arkkipiispa ja kardinaali vuonna 1371. Hän toimi paavin legaattina Pohjois-Italiassa 1376–1378, ja ryösti Cesenaa vuonna 1377, jossa tapettiin Firenzen vastaisessa sodassa 4000 paavia vastustanutta kapinallista.[1]

Robert de Genève johti niitä kardinaaleja, jotka julistivat epäsuositun paavi Urbanus VI:n valinnan epäpäteväksi. Robert de Genève valittiin Kirkkovaltioon kuuluneessa Fondissa vastapaavi Klemens VII:ksi 20. syyskuuta 1378. Hänen valintansa käynnisti katolisen kirkon suuren skisman, joka kesti vuodesta 1378 vuoteen 1417. Vuoden 1378 loppuun mennessä Ranska päätyi tukemaan Klemensiä, kun taas Englanti kannatti Urbanusta. Sen jälkeen kaikki Euroopan maat jakautuivat kannattamaan eri paaveja, Idän kirkko oli pääasiassa Klemensin puolella. Klemens VII toivoi voivansa karkottavansa Urbanus VI:n Vatikaanista ranskalaisten palkkasotureiden avulla, jotka olivat miehittäneet Castel Sant'Angelon linnoituksen Roomassa. Piirittäjät kuitenkin valloittivat linnoituksen, ja Klemens VII vetäytyi Napoliin, jossa Napolin kuningatar Johanna I tunnusti Klemensin paaviksi. Napolilaiset kannattivat kuitenkin paavi Urbanusta, ja Klemens vetäytyikin pian Avignoniin, jonne hän asettui pysyvästi.[1]

Kahden samanaikaisen paavin olemassaolo aiheutti kirkossa suurta sekaannusta alueilla, joissa oltiin epävarmoja, kumpaa paavia tulisi totella, ja esimerkiksi Englannin ja Ranskan väliset erimielisyydet paavista pidensivät satavuotista sotaa. Samalla Ranskalle tarjoutui otollinen tilaisuus puuttua Italian sisäisiin asioihin. Ranskan kuningas Kaarle V Viisas ei ainoastaan tunnustanut Klemens VII:ta paaviksi, vaan julisti Klemensin tämän kuolinpäivänä "kirkon todelliseksi paimeneksi". Klemens VII kuolikin täysin vakuuttuneena oikeutuksestaan paavin asemaan.[1]