Klaus Wolfermann

Klaus Wolfermann (s. 31. maaliskuuta 1946 Altdorf bei Nürnberg) on saksalainen entinen keihäänheittäjä ja olympiavoittaja.[1]

Mitalit
Klaus Wolfermann vuonna 2011
Klaus Wolfermann vuonna 2011
Maa:  Länsi-Saksa
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaMünchen 1972keihäänheitto

Wolfermann karsiutui Méxicon 1968 olympialaisten keihäänheiton loppukilpailusta tuloksella 75,78 m.[1][2] Helsingin EM-kilpailuissa 1971 hän sijoittui kuudenneksi tuloksella 80,82 m.[3]

Elokuussa 1972 Wolfermann heitti Saksan ennätyksen 87,20 m ja paransi sitä vielä ennen Münchenin olympialaisia tulokseen 90,40 m.[4] Olympialaisten loppukilpailussa hän heitti ensin tulokset 86,68 ja 85,14 metriä sekä neljännellä kierroksella 88,40 metriä. Viidennellä kierroksella hän siirtyi Jānis Lūsisin ohi kilpailun johtoon tuloksella 90,48 metriä. Kuudennellaan Wolfermann heitti 84,70 metriä, mutta kun Lūsis sai viimeisellään tuloksen 90,46 metriä, voitti saksalainen kultaa kahden senttimetrin erolla neuvostoliittolaiseen.[1][5]

Wolfermann heitti Leverkusenissa 5. toukokuuta 1973 maailmanennätyksen 94,08 m. Ennätys pysyi hänen nimissään Montréalin 1976 olympialaisiin saakka.[6] Hän sijoittui Rooman EM-kilpailuissa 1974 viidenneksi tuloksella 83,36 m.[7]

Wolfermann voitti vuosien 1969 ja 1974 välillä kuusi kertaa Saksan mestaruuden keihäänheitossa. Hänet valittiin Saksan liittotasavallan vuoden parhaaksi urheilijaksi 1972 ja 1973. Hän edusti SV Gendorf -seuraa ja hänen valmentajanaan toimi Hermann Rieder[4]. Hän lopetti uransa vuonna 1978 [4].

Lähteet

  • Klaus Wolfermannin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 28.05.2009. (englanniksi)
  • Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005. IAAF, 2005. (englanniksi)
  • Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.

Viitteet

  1. Sports reference LLC
  2. Kluge, s. 49
  3. Siukonen & Ahola, s. 111
  4. Kluge, s. 386
  5. Kluge, s. 248
  6. Butler, s. 473
  7. Siukonen & Ahola, s. 123
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.