Klaus Sormanto

Klaus Olavi Sormanto, vuoteen 1936 Stråhlman (9. maaliskuuta 1919 Turku – 17. lokakuuta 2000 Espoo) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]

Sormannon vanhemmat olivat vankilanjohtaja Suomi Eugen Stråhlman ja kansakoulunopettaja Tyyni Sofia Jokinen ja puoliso vuodesta 1946 Eeva-Liisa Turunen. Sormanto tuli ylioppilaaksi Lappeenrannassa 1938 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1946. Hän oli valmistumisensa jälkeen koko työuransa Enso-Gutzeitin palveluksessa, lukuun ottamatta noin vuoden mittaista työtä Sotevan palveluksessa 1948–1949. Enso-Gutzeitin Kotkan tehtaiden työntutkimuspäällikkönä aloittanut Sormanto siirtyi Imatralle Kaukopään tehtaiden suunnitteluinsinööriksi vuonna 1949.[1]

Vuonna 1952 Sormannosta tuli Kaukopään tehtaiden osastoinsinööri, 1959 teknillinen johtaja ja 1962 Imatran Kaukopään ja Tainionkosken tehtaiden paikallisjohtaja. Enso-Gutzeitin johtokunnan jäseneksi 1964 tultuaan Sormanto siirtyi Helsinkiin, johtokunnan varapuheenjohtaja ja yhtiön varatoimitusjohtaja hänestä tuli 1972. Sormanto oli myös useiden Enso-Gutzeitin tytäryhtiöiden ja sitä lähellä olevien yritysten johtokuntien jäsen tai puheenjohtaja ja hänellä oli alansa asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Eläkkeelle Sormanto jäi 1984, teollisuusneuvoksen arvonimen hän oli saanut 1977. Sotilasarvoltaan hän oli reservin yliluutnantti.[1][2][3]