Klaus Roth

Klaus Friedrich Roth (29. lokakuuta 1925 Breslau – 10. marraskuuta 2015 Inverness[1]) oli brittiläinen matemaatikko, joka on tunnettu Diofantoksen approksimaatiota, suuria seulamenetelmiä ja epäsäännöllisiä jakaumia koskevista julkaisuistaan. Hän syntyi Breslaussa (silloisessa Saksassa, nykyisin Wrocław, Puola), mutta hän on elänyt nuoruudestaan asti Britanniassa. Hän valmistui Peterhousesta (Cambridge, Englanti) vuonna 1945. Hänen ohjaajansa oli Harold Davenport.

Rothin merkittävin tulos, Thuen-Siegelin-Rothin lause, tai lyhyemmin Rothin lause, on vuodelta 1955, jolloin hän työskenteli luennoitsijana Lontoon University Collegessa. Hän voitti Fieldsin mitalin vuonna 1958 edellä mainitun lauseen todistuksesta.

Vuonna 1956 hän todisti, että jokaisessa kokonaislukujen osajoukossa, jolla on positiivinen tiheys, on äärettömän monta aritmeettista jonoa, jonka pituus on 3. Tämä tulos oli ensimmäinen askel kohti Szemerédin lauseen todistusta. Roth sai professuurin UCL:sta vuonna 1961 ja vuonna 1966 Lontoon Imperial Collegesta. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1988.