Klaus Rifbjerg

Klaus Rifbjerg (15. joulukuuta 1931 Amager, Tanska – 4. huhtikuuta 2015 Kööpenhamina Tanska[1][2]) oli tanskalainen kirjailija, toimittaja ja kriitikko.[3] Hän oli vuodesta 1967 Tanskan akatemian jäsen[4].

Klaus Rifbjerg 2015.

Rifbjerg syntyi Kööpenhaminassa. Hän opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta Kööpenhaminassa sekä vuoden ajan Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Vuonna 1955 hän alkoi työskennellä käsikirjoittajana tanskalaisessa elokuvayhtiössä. Samalla hän toimi useiden lehtien kirjallisuus- ja teatterikriitikkona.[5] Hänen läpimurtoteoksensa oli sukupolviromaani Den kroniske uskyld (1958),[3] joka osoitti kirjoittajan taiturimaisen kielenkäyttökyvyn ja josta on tehty myös elokuvaversio.[5] Hän oli kriitikkona muun muassa Politikenissa 1956–1964[3].

Kirjailijana Rifbjerg julkaisi runoteoksia, romaaneita ja näytelmiä. Hänen runouteen keskittynyt kautensa oli vuosina 1956–1967. Monet tämän kauden teokset käsittelevät nuoruuden teemoja. Romaani- ja novellikausi alkoi vuoden 1958 läpimurtoteoksesta ja toi esille psykologiset asetelmat, komiikan ja rakkauden.[5] 1970-luvulla hänen tuotantosa sai yhteiskunnallisia sävyjä.[3] Romaani Lena Jørgensen vuodelta 1972 on realistinen kuvaus 1970-luvun työläisympäristöstä.[5]

Näytelmäkirjailijana Rifbjerg pyrki aluksi 1960-luvulla uudistamaan revyytaidetta ja kuvaamaan kaunistelematta aikansa ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa. Reyystä hän siirtyi 1960-luvun puolivälissä käsikirjoittamaan musikaaleja. Vuonna 1970 ilmestynyt puhenäytelmä År kuvaa tanskalaisperheen elämää toisen maailmansodan saksalaismiehityksessä. Lisäksi Rifbjerg on tehnyt elokuvakäsikirjoituksia.[5]