Klastiset sedimentit

Klastiset sedimentit ovat erillisistä sedimenttikivilajeista muodostuneita kerrostumia, jotka eroavat kemiallisista sedimenteistä ja orgaanisista sedimenteista. Klastiset sedimentit jakautuvat esimerkiksi luolien suhteen siten, että luolan sisällä olevata aineksesta syntyneet kerrostumia kutsutaan autoktonisiksi kerrostumiksi ja luolan ulkopuolelta luolaan kulkeutuneesta aineksesta muotoutuneita kerrostumia kutsutaan alloktonisiksi kerrostumiksi. Luolan sisäisesti syntyneitä kerrostumia ovat rapautumisesta jääneestä aineksesta muotoutuneet kerrostumat. Niitä ovat myös kallioperän sortumisesta tulleesta aineksesta muotoutuneet kerrostumat sekä guanosta syntyneet kerrostumat. Sortuma-aines voi olla luolan pohjaan kerrostunutta louhikkoa. Rapautumisjäänteestä syntyneet kerrostumat voivat koostua moreenista ja hiekasta. Luolan ulkopuolelta kulkeutuneesta aineksesta muotoutuneita kerrostumia ovat muun muassa luolaan putoilevasta aineesta muodostuneet kerrostumat sekä erilaisten virtausten mukana tulleesta aineesta muotoutuneet kerrostumat. Virtausten mukana tulevaa ainesta voi olla veden kuljettama aines, jäätiköiden virtauksem mukana kantautunut aines tai laavavirtauksen mukana kulkeutunut aines. Ulkopuolelta tulevaa ainesta tulee myös vuorenvieremien ja tuulen mukana.[1]

Kallion ulkopinnalla muotoutuneita ulkopuolisten voimien vaikutuksesta muotoutuneita kerrostumia ovat hiertovyöhykkeissä esiintyvät liuskeet ja juonia sisältävät kivilajit. Sedimenttien rakenteeseen vaikuttavia voimia on myös laattatektoniikka.[2]

Eroosion jäljiltä kallioperään jäävät kulutusta kestävimmät kivilajit. Nämä jäljelle jääneet kivilajit usein kerrostuvat ja sedimentoituvat. Näitä kulutusta hyvin kestäviä kivilajeja ovat kvartsiitti, fylliitti ja kiilleliuske. Jokien suistoissa ja merien ranta-alueilla muodostuu kvartsihiekasta syviä kerrostumia. Joen varsilla kvartsikerrostumat saattavat sisältää savea ja kiillemineraaleja.[3]