Klaffi

Klaffi (myös klaffitaulu, synkroni tai tahdistuslauta) on elokuvien filmituotannossa käytettävä merkinantolaite, joka helpottaa kuvan ja kuvauksessa tallennetun äänen synkronointia eli kohdistamista materiaalin jälkituotannossa. Kun kamera ja äänityslaite ovat käynnistyneet otoksen kuvauksen alussa, klaffilaite tuodaan kameran tarkennuskohtaan antamaan näkyvä ja kuuluva merkki, jonka perusteella otoksen kuva ja ääni kohdistetaan. Perinteinen klaffi on liitutaulusta ja saranoidulla palkilla varustettu väline. Otoksen alussa klaffipalkki kalautetaan alustaansa, jolloin syntyy sekä lyhyt ääni äänitallenteelle että tietty filmiruutu, jossa klaffipalkki koskettaa klaffitaulua. Klaffipalkki ja taulun yläreuna on maalattu mustavalkoraidallisiksi, mikä helpottaa oikean filmiruudun löytymistä materiaalista myöhemmässä synkronointivaiheessa. Klaffitauluun on edeltä käsin kirjoitettu liidulla tarvittavat tiedot, erityisesti kohtauksen, kuvan ja otoksen järjestysnumerot, jotka klaffinkäyttäjä, useimmiten 2. kamera-assistentti, myös kuuluttaa suullisesti äänimateriaalilla kuuluvaksi. Sen jälkeen klaffia kalautetaan, klaffi viedään kameran edestä pois ja näytelty toiminta voi alkaa ohjaajan antaessa siihen käskyn.

Piirros akryylisestä klaffista merkintöineen.

Nykyisin on olemassa myös elektronisia klaffimalleja, joissa kalautuksen sijaan taulussa on välähtävä merkkivalo, voimakas terävä merkkiääni sekä digitaalinen aikakoodinäyttö joko ilman tai perinteisellä saranoidulla palkilla.

Klaffitaulun käyttö on alkujaan syntynyt äänielokuvien filmikuvauksessa tarpeesta, jossa filmikameran lisäksi kuvaustilanteessa tallennettu ääni erillisellä ääninauhurilla on pitänyt saada tahdistettua keskenään kuvan kanssa elokuvaa leikattaessa. Klaffitaulun avulla elokuvan leikkaaja voi hyvin tarkasti ajoittaa filmikuvan ja ääninauhan keskenään samaan tahtiin. Lisäksi klaffitaulun filmikuvassa näkyvien tietojen perusteella leikkaaja voi varmistua ääninauhalta kuullen, että leikkauspöydällä ovat saman otoksen kuvafilmi ja ääninauha.

Klaffi lyödään yleensä otoksen alussa, mutta myös jälkiklaffi otoksen jälkeen on mahdollinen. Silloin klaffia pidetään lyödessä ylösalaisin. Tätä voidaan käyttää erityisen pitkissä yhtenäisissä otoksissa varmistukseksi leikkaajalle, että ääni ja kuva ovat pysyneet otoksen alusta loppuun saakka samassa tahdissa.

Videokuvaustuotannossa klaffitaulua käytetään samasta syystä kuin filmikuvauksissakin, jos kuvaustilanteen ääni tallennetaan erillisellä äänentallennuslaitteella tai otos kuvataan usealla videokameralla samanaikaisesti. Editoija tahdistaa erillisen videokuvan ja ääniraidan tai useamman kameran kuvan ja äänimateriaalin keskenään samalla tavalla kuin filmileikkauksessa.