Klaara Assisilainen

Assisin kaupungissa Umbriassa eli rikas ja ylhäinen ritari. Hänellä oli hurskas ja hyvä puoliso, nimeltään Torculana. Eräänä päivänä Torculana rukoili kirkossa, ja hänen polvistuessaan ristiinnaulitun kuvan eteen hänelle puhui ääni korkeudesta: "Torculana. Sinä tulet synnyttämään ihmeellisen valon, joka tulee loistamaan yli koko maailman."

Silloin Torculana tuli iloiseksi ja meni kotiinsa. Ja vähän ajan kuluttua hänelle syntyi tytär, ja hän antoi tämän nimeksi Clara. Ja tämä lapsi oli hyvä ja hurskas, eikä kaivannut kauniita vaatteita tai koruja kuten muut hänen ikäisensä. Kun Clara kasvoi neidoksi, hän kuuli puhuttavan Franciscus Assisilaisesta, joka oli pyhä ja hurskas mies. Clara tahtoi nähdä tämän pyhän miehen, ja kun Franciscus Assisilainen kuuli puhuttavan Clarasta, hän meni tämän luo ja alkoi opettaa ja puhua hänelle Jumalasta. Eräänä päivänä Franciscus Assisilainen sanoi Claralle: "Nyt on palmusunnuntai, pukeudu parhaimpiisi ja mene kirkkoon, ja illalla sinun tulee iäksi lähteä isäsi kodista."

Clara teki niin, pakeni illalla kodistaan ja meni Portiunculan luostariin. Siellä hänen pitkät hiuksensa leikattiin ja hän vaihtoi kallisarvoisen pukunsa katujan hameeseen. Kun hänen isänsä ja ystävänsä saivat tietää, missä hän oli, he lähtivät etsimään häntä. Ja he löysivät hänet kirkosta, jonne Franciscus Assisilainen oli hänet kätkenyt, ja he soimasivat häntä ja houkuttelivat häntä palaamaan kotiin. Mutta Clara vastasi: "Minua ei kukaan voi vieroittaa Jumalani palveluksesta".

Sitten Clara perusti oman nunnaluostarin, ja paavi siunasi häntä. Kreivittäret ja herttuattaret tulivat hänen luostariinsa kuullessaan puhuttavan hänen hurskaasta elämästään. Mutta Clara oli nöyrä ja avulias kaikille, ja vaikka hän oli abbedissa, hän pesi sisarten jalat ja palveli heitä.

Eräänä yönä paaston aikana halusi Pyhä Clara ravita sisaria, jotka olivat monta päivää paastonneet. Ja hän käski keittäjäsisaren tuoda heille ruokaa, mutta tällä ei ollut mitään annettavaa. Silloin Pyhä Clara omin käsin kattoi pöydän ja polvistui sen ääreen rukoillen, että Jumala lähettäisi jonkun tuomaan heille leivän ja kaksi kalaa. Ja samassa astui luostarin portille nainen, jonka kasvot loistivat kuin aurinko, kantaen koria päälaellaan. Hän antoi korin portinvartijasisarelle ja sanoi: "Anna tämä Pyhälle Claralle". Silloin portinvartijasisar sanoi: "Kuka tämän on lähettänyt?" Nainen vastasi: "Clara tietää kyllä, kuka lähettäjä on." Ja sen sanottuaan nainen katosi. Portinvartijasisar vei korin Claralle ja kertoi hänelle, mitä nainen oli sanonut. Clara avasi korin, ja siinä olivat nuo kaksi kalaa ja leipä. Silloin he kaikki ylistivät Jumalaa hänen armostaan ja söivät, kunnes olivat ravitut.

Kun Pyhä Clara oli ollut 40 vuotta luostarissa, hän tuli sairaaksi ja makasi kauan sairasvuoteellaan. Ja koska hän oli ollut kauan syömättä, sisaret pyysivät häntä nauttimaan vähän ruokaa. Silloin Clara sanoi, että he toisivat hänelle vähän kirsikoita. Nunnat hämmästyivät, sillä oli joulunaika, eikä kirsikoita silloin kasvanut. Mutta eräällä hurskaalla veljellä oli kirsikkapuu, ja kun hän katseli sitä, hän näki oksan, joka oli täynnä hedelmiä. Hän taittoi sen ja vei sen Claralle. Ja Clara söi ja lähetti kirsikoita muille­kin sairaille.

Kun Pyhän Claran loppu lähestyi, hänen huoneessaan olleet nunnat näkivät valkopukuisten neitojen kultaristiä kantaen astuvan hänen vuoteensa luo. Heidän keskellään kulki Neitsyt Maria kultakruunu päässä, ja hän oli niin hohtava, että luostari oli valoisa kuin päivällä, vaikka oli yö. Ja Neitsyt Maria kallistui Pyhän Claran puoleen, ja silloin hän jätti taakseen maallisen elämän.

• Anni Swan: Sara ja Sarri matkustavat