Kivitys

Kivitys on teloitusmenetelmä, jossa ryhmä kivittää tuomitun kuoliaaksi. Rangaistusmuodon vastustajien mukaan kivitys on raaka kidutusmuoto, jota käytetään etenkin naisten vapauden ja seksuaalisuuden rajoittamiseksi ja siitä rankaisemiseksi.[1]

Avionrikkojan kivittäminen. Iranilainen 1850-luvun maalaus.
Kartta, josta nähdään maat, joissa julkinen kivittäminen on rangaistusta oikeudellisella tai muulla tavalla.
Rembrandtin maalaus Pyhän Stefanuksen kivitys, 1625.

Kivityksestä on kuvauksia antiikin Kreikasta prostituoitujen, avionrikkojien ja murhaajien rangaistuksena. Kivitysrangaistus kuului myös juutalaisuuteen ja se tunnetaan Mooseksen kirjoissa ja Talmudissa. Apostolien teoissa kerrotaan, miten juutalaiset kivittivät diakoni Stefanuksen kuoliaaksi, kun hän puolusti kristinuskoa. Stefanuksesta tuli näin kristinuskon ensimmäinen marttyyri. Johanneksen evankeliumin kuvaama Jeesus kuitenkin vastusti kivitystä, ja hänen repliikkinsä "syytön heittäköön ensimmäisen kiven" on tullut kuuluisaksi (Joh. 8:7).

Kivitys islamissa

Kivitysrangaistus siirtyi juutalaisuudesta islamiin, ja Ibn Hisham kertoo 800-luvulla, miten Muhammed määräsi kaksi huorintekijää, miehen ja naisen, kivitettäväksi.[2] Kivitys on islamissa rangaistus huorinteosta tai sodomiasta eli homoseksuaalisuudesta. [3]

Koraani

Kivitystä ei ole mainittu Koraanissa, mikä aiheutti ihmettelyä muslimien keskuudessa 800-luvulla. Asiaa selitti Ibn Majah kertomuksella, jonka mukaan lammas olisi syönyt kyseisen Koraanin kohdan:

”Aišan kerrotaan sanoneen: kivittämistä ja aikuisen rintaruokintaa koskevista jakeista tuli kymmenen kertaa ilmoitus, ja niitä koskeva paperi oli tyynyni alla. Kun Jumalan lähettiläs kuoli, olimme kaikki mietteissämme hänen kuolemastaan, ja kesy lammas söi paperin.” [4]

Lainattu hadith on arvioitu luokkaan hasan, mikä on toiseksi korkein taso ja tarkoittaa "hyvä". Toisen version mukaan kalifi Umarin nimittämä Zaid ibn Thabitin komitea vaati kullekin säkeelle kaksi takaajaa, jotta se hyväksyttäisiin Koraaniin. Kun vain kalifi Umar itse muisti kivitysjakeen, se jätettiin pois Koraanista.[5]

Kivityskäytännöt

Kivitys on laillista Iranissa[6], Mauritaniassa, osissa Nigeriaa, Pakistanissa, Qatarissa, Saudi-Arabiassa, Somaliassa, Sudanissa, Arabiemiraateissa ja Jemenissä. Lisäksi sitä käytetään muun muassa Irakissa ja Afganistanissa.[1] Iranin islamilaisen rikoslain mukaan aviorikoksesta tuomittu mies tulee haudata vyötärön, ja nainen rinnan syvyydelle kivitystä varten. Kivet eivät saa olla niin isoja, että ne aiheuttaisivat välittömän kuoleman.[6]

Averroës, joka oli kuuluisa filosofi ja Aristoteleen tulkitsija, toimi 1100-luvulla myös šariatuomarina Córdobassa al-Andalusissa. Hän katsoi, että aviorikoksen tehnyt musliminainen tuli kivittää kuoliaaksi kaivamatta kuoppaa. Tämä tarkoitti sitä, että rangaistukseen kuului myös takaa-ajo.[7]

Lähteet
  1. Emma Batha: Special report: The punishment was death by stoning. The crime? Having a mobile phone 29.9.2013. The Independent. Viitattu 3.10.2013.
  2. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 187. Basam Books, 1999.
  3. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 619 (o12,2). amana publications, 2017.
  4. In Maja: Sunan Ibn Majah Vol. 3, Book 9, Hadith 1944.
  5. Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin, s. 78–85. Gaudeamus, 2006.
  6. Yhdeksää uhkaa kivitys Iranissa 20.7.2008. YLE. Viitattu 21.7.2012.
  7. Fernandez-Morera, D.: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain, s. 145. ISI Books, 2016.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.