Kivijärvi (Kannonkoski)
Kivijärvi on Keski-Suomessa Kivijärven, Kannonkosken ja Kinnulan kuntien alueella Kivijärven lähellä sijaitseva järvi. Suomen 30. suurin järvi [3].[2][1]
| Kivijärvi | |
|---|---|
 Kivijärveä Lokakylän satamasta |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Suomi |
| Kunnat | Kannonkoski, Kinnula, Kivijärvi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Kivijärven–Vuosjärven alue (14.44) |
| Laskujoki | Potmonkoski Potmonjärveen |
| Järvinumero | 14.443.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 130,8 m [1] |
| Pituus | 47,1 km [1] |
| Leveys | 19,3 km [1] |
| Rantaviiva | 544,503 km [2] |
| Pinta-ala | 154,026 km² [2] |
| Tilavuus | 1,29359140913 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 8,36 m [2] |
| Suurin syvyys | 43,78 m [2] |
| Valuma-alue | 1 739 km2 |
| Saaria | 472 |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kivijärvi on Suomen tavallisimpia järvennimiä. Tämän suuren järven nimen on mainittu pohjautuvan sekä järven kivisiin rantoihin että yksittäisen paikan ominaisuuksiin. Järven itärannalla sijaitsee huomattavan suuri vyörykivikko (louhikko).[4]
Maantietoa
Kivijärven pinta-ala on 15 403 hehtaaria eli 154 neliökilometriä, se on 47,1 kilometriä pitkä ja 19,3 kilometriä leveä. Kivijärven järvenselät etelästä pohjoiseen ovat Kuivaselkä, Lintuselkä, Lokaselkä, Rutaselkä ja Kotkatselkä, joista Lokaselkä on suurin järvenselkä. Järvessä on 472 saarta, joiden pinta-ala on yhteensä 964,02 hehtaaria eli noin noin 5,89 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista 90 on alle neliökilometrin mutta yli hehtaarin suuruisia, 380 yli aarin ja loput kaksi ovat alle aarin kokoisia. Kivijärven suurimpia saaria ovat Riansaari, Rutasaari, Iso Talviaissaari, Lehtosaari (Kivijärvi), Lehtosaari (Kinnula), Iso Kuoresaari, Saihosaari, Vietsaari, Heitsaari, Huhmarsaari, Siikasaari, Korpisaari ja Selkäsaari. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 1 293,59 miljoonaa kuutiometriä eli 1,29359 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 8,4 metriä ja suurin syvyys on 43,8 metriä, joka sijaitsee Lintuselällä. Järven rantaviivan pituus on 544,5 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 176,9 kilometriä. Kantatie 77 (Sininen tie) ylittää järven Suurussalmen kohdalla Kannonkosken kunnan alueella.[2][1][5][6]
Säännöstelyä
Kivijärven veden korkeutta on säännöstelty sähkövoimalaitoskäyttöön 1950-luvulta alkaen. Vuonna 1863 Kivijärven pintaa laskettiin muusta syystä. Alkuperäinen purkautumisuoma Vuosjärveen on järven keskivaiheilla oleva Kämärinkoski, joka on menettänyt asemansa maannousemisilmiön takia. Kannonkosken Kannonjärvi ja Enonjärvi laskevat vetensä Kivijärveen Kannonkosken kautta.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Viitasaaren reitin valuma-alueen (14.4) Kivijärven–Vuosjärven alueella (14.44), jonka Kivijärven alueeseen (14.443) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 130,8 metriä mpy. Kivijärvi laskee pääosin Hilmon voimalaitoskanavan kautta Vuosjärveen. Toinen laskureitti sijaitsee aivan järven eteläpäässä, mistä vesi kulkeutuu Potmonkosken, Naisvirran, Syväjärven, Pudasjärven ja Hilmonkosken kautta Vuosjärveen.[1][7]
Katso myös
Lähteet
- Kivijärvi, Kivijärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 25.3.2022.
- Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2022.
- Suomen järvet Järviwiki. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 28.2.2014.
- Sami Suviranta (SBS): Kivijärvi (s. 168) Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 17.10.2021.
- Kivijärvi, Kivijärvi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 25.3.2022.
- Kivijärvi, Kivijärvi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 25.3.2022.
- Kivijärvi (14.443.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2022.
Aiheesta muualla
- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).