Kitsch

Kitsch tai kitsi tai kitsh (saksan Kitsch ’rihkama’) tarkoittaa massatuotettua, tavanomaista, huonolla maulla tehtyä esinettä[1]. Kitsch-esine esittää esimerkiksi kissanpentua. Ihmiset ostavat kitschiä, koska se herättää myönteisiä ja herkkiä tunteita. Kitsch toistaa samaa muualta otettua kaavaa, siinä ei ole luovuutta. Niinpä kitsch on taiteen klisee.

Kitschiä Bonnin joulumarkkinoilla vuonna 2005.

Kitsch esittää kauniina pidettyjä asioita tunteellisesti tai tekotunteellisesti, imelän koreasti ja epäaidosti. Kitsch-esineet ovat tyylittömiä, mauttomia. Kitsch on monesti, joskaan ei aina käyttökelvotonta ”krääsää”. Kitschin valmistusmateriaali tai tuotantotekniikka on aina halpa. Monesti kitsch jäljittelee arvokkaampaa tai parempaa aihetta tai materiaalia. Kitschissä saattaa olla huumoriakin. Joku saattaa suosia kitschiä ironia mielessään. Camp on kuin kitschiä, mutta se on tehty tarkoituksellisesti mauttomaksi toisin kuin kitsch. Jonkin esineen määrittely kitschiksi tai taiteeksi riippuu arvioijasta.

Etymologia

Sana kitsch tulee saksasta, jossa se tarkoittaa lähinnä roskataidetta, jonkin taidemuodon huonolaatuista kopiointia. Sana otettiin käyttöön Münchenin taidemarkkinoilla 1860- ja 1870-luvuilla tarkoittamaan halpoja esineitä. Sana kitsch tulee ehkä saksan kielen sanasta kitschen, joka tarkoittaa ’myydä halvalla’ tai ’siivota kadulta lokaa’[2]tarvitaan parempi lähde.

Sanan ulottivat laajempaan käyttöön 1930-luvulla saksalaiset avantgardistit, jotka halusivat korostaa avantgarden ja tusinataiteen eroa.

Määritelmä

Kitsch on kaikkien saatavilla olevaa tusinataidetta. Kitschiä on tyypillisimmillään esimerkiksi yksivärinen, vaaleanpunainen muovikukka. Kitsch-seinäkellossa on kullan jäljitelmää ja sen päällä istuu muovinen lintu. Kitschinä voi pitää myös mukeja, jossa on Jeesuksen kuvia. Kitsch-esineessä voi komeilla Elvis.

Muovi on kitschille tyypillinen materiaali. Kitsch on halpaa ja yleensä hyödytöntä. Sanalla kitsch on kielteinen kaiku, sillä sitä pidetään vain keskinkertaisena tai ala-arvoisena taiteena, tai jonakin aivan muuna kuin taiteena. Kitsch on markkinoiden ehdoilla tuotettua esineistöä, jossa on katsottavaa passiivisille silmille. Kitsch ei sisällä syvää sanomaa niin kuin taide. Kitsch ei ole monitulkintaista.

Ihmiset ostavat kitsch-tuotteita, koska se piristää, miellyttää ja rauhoittaa heitä. Kitsch korostaa yksilöllisyyttä, myönteisyyttä ja vapauden halua. Se on myönteistä, eikä tuo esiin epäkohtia tai kielteisiä asioita. Kitsch on helposti käsitettävää, siinä ei ole mutkikkaita asioita. Kitsch viittaa aina johonkin laajalti tunnettuun muotoon. Suomessa toimii kitschiin erikoistuneita yrityksiä. Kitschin valmistusta ohjaa menekki, ei laatu tai taiteelliset pyrkimykset.

Kitsch voidaan nähdä myös arjen tapahtumana tai sosiaalisena ilmiönä: esimerkiksi monet näennäisen esteettiset hetket kuuluvat kitschiin. Käsi kädessä auringonlaskuun kävely hiekkarannalla vain tapahtuman vuoksi itsessään on kitschiä: hetki on romanttinen koska se mielletään romanttiseksi, ei välttämättä siksi että se todellisuudessa olisi sitä.

Tunnelman luojasta henkilökulttiin

Kitschissä voi olla nostalgiaa, joskus huumoriakin. Kitsch luo halpoja jäljitelmiä ja käyttää vääristeleviä tehokeinoja, jotka voivat ihannoida ylikorostetusti joitakin yhteiskunnan ilmiöitä. Kitschiä esiintyy tunnettujen taiteilijoiden teoksissa, toritaiteessa, mainoksissa, muodissa, rihkamahyllyillä, uskonnoissa ja vallanpitäjien henkilökulteissa. Musiikissa esimerkiksi italodiskoa ja tunteellista yksinkertaista iskelmää pidetään monesti kitschinä.

Kitschin rajat ovat epämääräiset. Kitschin määrittely perustuu makuun, joka on aina riippuvainen ihmisestä, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Esimerkiksi yhteiskunnan eri ryhmittymät näkevät kitschinä eri asioita. Näin kitschin käsite on suhteellinen, ajasta ja paikasta ainakin jossain määrin riippuva. Uskontoon tai aatteeseen voi liittyä kitschiä, esimerkiksi Maon kuvat. Se, mikä on yhden mielestä kitschiä, on toisen mielestä nätti käyttöesine tai populaarikulttuuria.

Kitsch taiteessa

Jotkut taiteilijat ovat käyttäneet ”uuskitschiä” taiteenteossa, esimerkiksi Jeff Koons, Kenny Scharf ja Ronnie Cutrone. Suomessa ovat kitschillä leikkineet Seppo Similä, Rosa Liksom ja Ö-ryhmä. Toiset ovat käyttäneet kitschin keinoja, esimerkiksi Leena Luostarinen, Marika Mäkelä ja Martti Aiha.

Postmodernissa taiteessa kitsch tuli suosioon 1980-luvulla. Pienistä kitsch-esineistä alettiin tehdä suurikokoisia mukaelmia. Alun perin työväenluokalle suunnatusta pikkurihkamasta tuli taidetta, jota porvarikin arvostaa ja haluaa taidekokoelmiinsa.

Kitschistä sanottua

Kuvia kitschistä

Katso myös

Lähteet

  1. Kitsch Merriam-Webster (englanniksi)
  2. Kitsch The Free Dictionary
  3. Kauhanen, Anna-Liin a: Ihana kitsch Ylioppilaslehti. 28.4.2000.

    Kirjallisuutta

    • Tomás Kulka, Taide ja kitsch, Taifuuni-sarja, Like 1997 ISBN 951-581-056-6

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.