Kitasampi

Kitasampi (Huso huso), myös beluga,[2][3] on suurikokoisin sampilaji. Kitasammen nimitys beluga ja maitovalaan nimitys beluga juontuvat ilmeisesti samasta kannasta, ja sekaannuksia on ilmennyt[4].

Kitasampi
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Rustokiillesuomuiset Chondrostei
Lahko: Sampikalat Acipenseriformes
Heimo: Sammet Acipenseridae
Suku: Huso
Laji: huso
Kaksiosainen nimi

Huso huso
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Kitasampi Wikispeciesissä
  Kitasampi Commonsissa

Kitasampi on arvostettu erityisesti mätinsä takia: siitä saatava beluga-kaviaari on parhaita kaviaarilajeja.[5]

Kitasampi on vaelluskala, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta ovat Kaspianmeri, Asovanmeri, Mustameri ja Adrianmeri ja niihin laskevat joet. Adrianmereltä laji on ilmeisesti hävinnyt,[1] muualla sen luonnollinen lisääntyminen on estynyt jokien patoamisen takia, ja kannat ovat lähes täysin istutusten varassa.[2] IUCN on arvioinut lajin äärimmäisen uhanalaiseksi[1].

Nykyään kitasampea ja sen mätiä tuotetaan monissa maissa kalanviljelmillä, joiden tuotanto on jo suurempi kuin luonnosta pyydetty. Tilastoitu kokonaistuotanto on kuitenkin vain sadan tonnin luokkaa.[2] Viljelyssä on käytetty myös naarasbelugan ja koirassterletin risteytystä ("bester"), jonka mäti on hyvälaatuista.[2]

Kitasampi voi kasvaa jopa kahdeksan metriä pitkäksi ja 3 200 kilogramman painoiseksi.[6] Vanhin tunnettu yksilö eli 118-vuotiaaksi.[6]

Kitasampi kutee luonnossa jokien yläjuoksulla kevään runsasvetiseen aikaan, yleensä usean metrin syvyyteen kovalle pohjalle. Poikaset siirtyvät pian mereen ja vaihtavat selkärangattomista varhain kalaravintoon, alle 30 cm:n mittaisena. Merivaiheessaan kitasampi syö pientä kalaa ja oleskelee varsin syvässä vedessä.[2] Koiraskalat tulevat sukukypsiksi noin 15 ja naaraat 20 vuoden ikäisinä. Jokeen noustessaan ne noudattelevat joen syvintä pääuomaa. Ne palaavat mereen ja kutenevat uudelleen vasta noin viiden vuoden kuluttua.[2]

Lähteet
  1. Gesner, J., Chebanov, M. & Freyhof, J.: Huso huso IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.08.2013. (englanniksi)
  2. Huso huso (Linnaeus, 1758) FAO Species Fact Sheets
  3. Pieni Tietosanakirja (1925–1928): Sampi Luettu 20.12.2011
  4. Люстрова З.Н. и др.: РЕВЕТЬ БЕЛУГОЙ Культура письменной речи/Друзьям русского языка. 1982. Viitattu 3.6.2018.
  5. Raholan syötävät sanat (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Huso huso (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.