Kitararauskut

Kitararauskujen heimon monofyleettisyys ja siihen kuuluvien lajien määrä on epäselvä ja vaihtelee lähteestä riippuen 37–64 lajin välillä. Myös heimon suhteet muihin rauskukaloihin ja erityisesti rauskujen heimoon (Rajidae) ovat epäselviä. Joseph S. Nelsonin kirjassa Fishes of the World vuodelta 2006 kitararauskuihin luetaan kuuluvaksi neljä sukua Aptychotrema, Rhinobatos, Trygonorrhina ja Zapteryx. Aikaisemmin kitararauskuihin luettiin kuuluvaksi myös Rhynchobatus-suvun lajit ja helmilapiorausku (Rhina ancylostoma), jotka ovat erotettu omiksi heimoikseen Rhynchobatidae ja Rhinidae. Eräät luonnontieteilijät sijoittavat ne vielä omaan lahkoonsa Rhiniformes. Myös kitararauskujen lahkosta on erimielisyyttä ja muun muassa ITIS lukee sen omaksi lahkokseen Rhinobatiformes.[2][3][4][1]

Pituudeltaan kitararauskujen heimon lajit ovat yleensä 50–150 cm ja osa kasvaa jopa 3 metriä pitkiksi. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat rauskujen ja haiden välimuoto. Ruumis on melko litteä. Kapea pää ja suuret rintaevät antavat sille kolmiomaisen muodon. Vatsaevät ovat melko suuret ja kolmion- tai pyöreänmuotoiset. Kitarahailajeilla on kaksi suurehkoa pyrstöevää ja pyrstöevä on samankaltainen kuin hailla. Hampaat ovat pienet ja pyöreäkärkiset. Lajit ovat ovovivipaarisia eli synnyttävät eläviä poikasia.[2][3][5]

Kitararauskuja tavataan kaikista valtameristä lämpimistä ja lauhkeista vesistä. Ne ovat pääosin suolaisten rannikkovesien kaloja, mutta joitakin lajeja tavataan myös murtovesistä. Lajit viihtyvät mutaisilla ja hiekkaisilla pohjilla. Kitararauskujen ravintoa ovat pohjan selkärangattomat eläimet ja kalat.[2][3][5]

Monet kitararauskut ovat tärkeitä saaliskaloja ja niiden lihaa syödään tuoreena, pakastettuna sekä kuivattuna ja suolattuna.[2][5]