Kitara kainalossa

Elokuvan unkarilaissyntyinen ohjaaja Michael Curtiz oli ohjannut muun muassa Casablancan vuonna 1940.

Käsikirjoituksesta vastasivat Herbert Baker (Loving You, Don't Give Up the Ship) ja Michael V. Gazzo (The Godfather). Käsikirjoitus pohjautui Harold Robbinsin romaaniin A Stone for Danny Fisher.

Kuvaajana toimi kuusi Oscar-ehdokkuutta saanut Russell Harlan (Rio Bravo, Hatari), tuottajina yhteistyökumppanit Hal B. Wallis ja Paul Nathan. Lavastajina toimivat yhteensä 29 Oscar-ehdokkuutta saavuttaneet Sam Comer ja Frank R. McKelvy.

Elokuvan pääosaan palkattiin tiettävästi noin 150 000–200 000 dollaria roolisuorituksestaan ansainnut Elvis Presley, Walter Matthau, Dolores Hart ja Carolyn Jones.

Romaanissa A Stone for Danny Fisher Elviksen roolihahmon Danny Fisherin ammatti oli nyrkkeilijä. Tämä ei kuitenkaan ollut tuottajien mielestä yhtä rahakas idea kuin tehdä Presleystä jälleen laulaja. Presley kyllä näytteli nyrkkeilijää, mutta vasta vuonna 1962 valmistuneessa elokuvassaan Kid Galahad, joka perustui löyhästi King Creolen ohjanneen Curtizin 1930-luvun Kid Galahad -filmaukseen.

Elokuvaa oli suunniteltu filmattavaksi jo vuosia aikaisemmin, ja Presleyn rooliin oli tuolloin ollut ehdolla, James Dean. A Stone for Danny Fisher oli vielä tuolloin projektin nimenä. Nimi muuttui sittemmin Elvis-filmauksessa Dannyksi – josta Presley levytti nimikappaleenkin, joka julkaistiin vasta tähden kuoleman (1977) jälkeen – jonka kautta Sing, You Sinners -muotoon ja lopulta King Creole -muotoon, suomeksi Kitara kainalossa.

Elokuvan kuvaukset aloitettiin 20. tammikuuta 1958 ja päätettiin samana vuonna 10. maaliskuuta. Presley sai lykkäystä kuvausten viimeistelyä varten 60 päivää armeijan alkamisesta, jonka hän suoritti osittain Yhdysvalloissa ja suurimmaksi osin Länsi-Saksassa.

Elvis Presleyn maine oli vielä tuolloin 1950-luvulla aikuisten keskuudessa erittäin ristiriitainen. Hänen TV-esiintymisensä olivat vuoden katsotuimpia, ja keräsivät ruutujen ääreen lähes koko Yhdysvaltain nuorison. Presleyn lanneliikehdintä ja luoma rock & roll -musiikki saivat vanhemmat ihmiset näkemään punaista, kuten myös King Creolen ohjaajan, Michael Curtizin. Curtiz kertoi kuitenkin myöhemmin, että työskentely Presleyn kanssa oli miellyttävää, ja että tämä osoittautui hyvin kohteliaaksi ja empaattiseksi nuoreksi mieheksi.