Kikka

Ensimmäisen kerran Kikka, tai vielä tuohon aikaan taiteilijanimeltään Cicca[5] esiintyi julkisesti Kevään sävelessä vuonna 1984.[6] Tämä esiintyminen ei vielä nostanut nuorta laulajanalkua kansan tietoisuuteen. Samoihin aikoihin Kikalle suunniteltiin myös singleä, jolle olisi laitettu Kevään sävel -esiintymiskappale ”Edes yhden kerran” sekä toinen kappale "Taivaanrannan kulkija".[7] Singlesuunnitelmat kuitenkin haudattiin, sillä Kikka ei tässä vaiheessa ollut levy-yhtiön mielestä ”tarpeeksi erottuva artisti”.[8] Ennen uransa nousukiitoa Kikka esiintyi vielä suositussa Hittimittari-ohjelmassa samalla kappaleella, mutta jälleen ilman suurempaa huomiota.

Kikka jatkoi laulavana tiskijukkana, jonka estoton tyyli sekä kansainvälisistä muoti- ja musiikkialan lehdistä inspiraatiota saanneet esiintymisasut vetosivat yleisöön.[9] Kikan kalenteriin lisättiin keikkoja, ja tiskijukan työstä alkoi vähitellen tulla hänen päätyönsä. Samoihin aikoihin Kikka oli tutustunut radiotoimittaja Pia Temisevään, joka työskenteli iltaisin tiskijukkana ja josta tuli myöhemmin Kikan manageri. Temisevä ja Kikka yrittivät vakuuttaa Asko Järven, M&T Tuotannon johtajan siitä, että Kikalle kannattaisi kehitellä single.[9] Muutaman kuukauden päästä Asko Järvi soitti ja pyysi Kikkaa koe-esiintymään.

Kikka teki levytyssopimuksen M&T Tuotannon kanssa,[10] eikä yhtiö asettanut mitään ehtoja lukuun ottamatta sitä, että Temisevästä olisi tultava Kikan manageri.[11] Kului kaksi vuotta, kun M&T:llä ollut Asko Järvi on siirtynyt Audiovoxille. Ensilevytyksestä sovittiin Audiovoxilla vuonna 1987, ja samalla Kikka oli levy-yhtiön ensimmäinen artisti. Temisevä ja Kikka ehtivät jo miettiä laulajanhaaveiden hylkäämistä, kunnes Juha Vainiolta tuli heille puhelu. Vainio oli käynnyt salaa katsomassa Kikan keikkoja, ja tiesi Kikan olevan kultakimpale.[12]

Audiovoxissa haluttiin Kikan karistavan painostaan parikymmentä kiloa, jotta tästä saataisiin hyviä valokuvia.[13] Seksikäs imago ja sen tuotteistaminen oli Kikan itse hyväksymä asia, joka tuli Kikalta kuin luonnostaan.[10][14] Monissa haastatteluissa hän toteaakin vain olevansa oma itsensä, eikä häntä pakotettu tekemään valintoja, joista ei itse pitänyt.[10] Artisti halusi kuitenkin tietoisesti erottua,[15] mutta Kikan pukeutumistyyli oli räväkkä jo ennen varsinaista artistin uraa.[16][7]

Kikka nousi suosioon vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään, jonka toisena puolena oli kappale "Ei kauniimpaa voi todella tietää". Singleä seurannutta samannimistä albumia (Mä haluun viihdyttää) myytiin lyhyessä ajassa yli 70 000 kappaletta.[17] "Mä haluun viihdyttää" -kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset,[7] ja kappaleesta kuvattu musiikkivideo, joka aiheutti myös kohua nännivilautuksellaan, pyöri televisiossa toistuvasti. Musiikkivideon ensiesitys oli Mikko Alatalon juontamassa Jukebox-ohjelmassa.[10] Kikan manageri piti nännivilautusta katastrofina, ja omien sanojensa mukaan he viettivät Kikan kanssa kappaleen televisioesitystä seuranneen viikonlopun neljän seinän sisällä. Maanantaina puhelin oli kuitenkin täynnä keikka- ja haastattelupyyntöjä.[13][18] Albumin nimikkokappaleen on sanottu ottaneen soundiinsa vaikutelmaa Kylie Minoguen hitistä "Got to Be Certain."[18] Audiovox solmi Kikan kanssa sopimuksen, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä.[19] Mä haluun viihdyttää -albumilla on Mona Caritalta lainatut kappaleet "Anna kulta anna", "Satu kaunis rakkauden" ja "On nuori ilta tää", sekä Nisa Sorayan aiemmin levyttämät kappaleet "Huone 105" ja "Anna rakas raju hetki". Muiden kappaleiden sanoituksista vastasi Juha Vainio ja sävellyksistä Veikko Samuli.

Ensimmäisen albumin tuoma menestys hyödynnettiin, ja uutta pitkäsoittoa alettiin tehdä saman tien. Kakkoslevy Kiihkeät tuulet ilmestyi kesällä 1990, ja sitä myytiin esikoistakin enemmän. Kesäisestä nimikkokappaleesta tuli hitti, kuten myös cover-versiosta Ami Aspelundin kappaleesta "Apinamies". Samana vuonna Kikka osallistui vielä Syksyn säveleen kaiketi uransa tuon jälkeen tunnetuimmaksi tulleella kappaleella "Sukkula Venukseen". Kappale oli Juha Vainion sanoittama. Sanat lähetettiin Sveitsistä melkoisessa kiireessä. Tämä kappale jäi Juha Vainion tiettävästi viimeiseksi kokonaan itse tekemäksi ja levytetyksi sanoitukseksi. Kikka sijoittui kisassa kolmanneksi Rainer Frimanin ja Irwinin jälkeen. Kikka itse kertoi olleensa sijoitukseen tyytyväinen ja saaneensa esityksestä paljon positiivista palautetta,[20] vaikka Kikan esiintymisasu herätti myös närkästystä joissakin naiskatsojissa.[21] Yllään Kikalla oli väljät ja pussimaiset housut, välkehtivä, tiukka ja vartalonmyöteinen yläosa sekä glitterillä peitetty kapteenin lakki.[22]

Tässä vaiheessa suosio kuitenkin kääntyi ensimmäistä kertaa artistia vastaan, ja Kikka joutuikin äänihuulileikkaukseen helmikuussa 1991 liian keikkailun vuoksi[23] Äkillinen sairastuminen sai Kikan miettimään koko uransa suuntaa.[24] Hän kertoi työnsä olevan todella raskasta ja haluavansa tehdä välillä jotain aivan muuta ja erilaista. Vuonna 1991 Kikka osallistui kuitenkin Syksyn säveleen, tällä kertaa kappaleella "Kierrätä pyöritä mua". Edellisen vuoden tapaan kappale sijoittui kolmanneksi. Kolmosalbumia Kikka 3 myytiin 62 000 kappaletta, ja se sisältää myös "Sukkula Venukseen" -kappaleen. Tässä vaiheessa Kikalle alkoivat tehdä musiikkia pääasiallisesti Ilkka Vainio, Risto Asikainen sekä Aappo I. Piippo yhdessä Veikko Samulin kanssa Juha Vainion kuoltua. Kikka 3 -albumilta julkaistiin myös single "Onnen nainenkin silloin vasta saa" / "Geisha mä olen sun", jonka ykköspuoli oli ensimmäinen Suomessa levytetty naisen esittämä rap-kappale.

Vuonna 1992 Kikka osallistui euro­viisu­karsintoihin muttei päässyt finaaliin asti.[25] Kikka oli päättänyt haluavansa euroviisuihin pari vuotta aikaisemmin Syksyn sävel kolmossijan jälkeen, sillä hänen voitontahtonsa oli kova. Audiovoxissa haluttiin kuitenkin varjella artistin ääntä äänihuulileikkauksen jälkeen[26], joten Kikalle tuotettiin kokoelma-albumi nimeltään Parhaat puoleni. Levyllä oli tosin mukana myös neljä uutta kappaletta: "Kierrätä pyöritä mua", "Painetta palloon", "Parhaat puoleni" ja "Zoomaile mua". Euroviisuhuumassa levy myi vielä 37 000 kappaletta. Samalla se oli Kikan viimeinen albumi, jota myytiin kasettina, LP:nä ja CD:nä.

Neljäs pitkäsoitto ilmestyi 1993, ja laman hengessä nimikkokappale oli "Käyrä nousemaan". Tämän lisäksi hitti saatiin kappaleesta "Tartu tiukasti hanuriin", jota Kikka ei itse olisi halunnut laulaa.[27] Kikka oli elämäkertansa mukaan luonnehtinut kappaletta roskaksi, jota ei halunnut levyttää.[28] Ongelmia tuotti myös "Käyrä nousemaan" -kappaleen levyttäminen, jopa siinä määrin, että ne aiheuttivat riitaa sanoittaja Ilkka Vainion ja Kikan välille. Kikka itse olisi halunnut levyttää jotain samankaltaista kuin Audiovoxin listoilla tuolloin ollut Arja Koriseva.[28] Albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät purreet yleisöön yhtä hyvin kuin hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Toisaalta hän kertoo itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita ja eräässä haastattelussaan hän mainitsee albumin suosikkikappaleekseen kappaleen ”Tosi ystävyys.” Albumi jäi Kikan toiseksi viimeiseksi kultalevyksi.

Vuonna 1994 ilmestyi viimeinen Audiovoxilla tuotettu, kokonaan uutta musiikkia sisältänyt Ota vaatteet pois -niminen albumi. Kikka oli kyllästynyt vanhaan imagoonsa[29] ja uhkasi tässä vaiheessa vaihtaa levy-yhtiötä, jos hänelle ei tuotettaisi vakavampaa musiikkia.[30] Esimerkiksi tammikuussa 1994 julkaistussa haastattelussa kerrotaan, kuinka ”viisi vuotta Kikkana alkaa olla liikaa Kikalle itselleenkin.”[29] Raija Pellin mukaan Kikka oli tässä vaiheessa pahasti hukassa itseltään.[31] Tämä koski niin hänen musiikillista tyyliä, kuin ulkoista olemustaan. Kikka oli kyllästynyt poseeraamaan paljastavissa asuissa.[32] Etsiessään suuntaansa häntä kiinnosti myös teatteri- ja televisiotyö.[29] Vuoden lopulla hän kertoi olleensa loppuunpalanut ja vähensi tässä vaiheessa keikkailutahtiaan.[32]

Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti vähemmän rohkeiksi, ja tarkoituksena oli pyrkiä enemmän perinteisen iskelmän suuntaan sanoituksessa.[33] Kultalevy jäi täpärälle; kultalevyrajaa laskettiin 20 000 kappaleeseen vuoden 1994 alusta, ja albumi myikin lähes tuon verran. Albumilla on muun muassa duetto Kari Tapion kanssa sekä Jukka Virtasen sanoittama kappale. Duetto Kari Tapion kanssa antoi Kikalle toivoa toisenlaisesta urasta.[31] Kikan levyjen tuottamisesta vastannut Ilkka Vainio oli kuitenkin sitä mieltä, että Kikka olisi ”parhaimmillaan hieman hupsuna, yleisölle rohkeasti flirttailevana kaunottarena.”[34] Vainion mukaan juuri tämä teki Kikasta ainutlaatuisen artistin ja sellaisena hänen kannattaisi pysyä.

Kikka oli pettynyt ja uskoi, ettei hänelle enää haluttaisi tuottaa lisää hittejä.[35] Hän esiintyi yhä ahkerasti televisiossa, ja hänestä tehtiin runsaasti lehtijuttuja, mutta suosio alkoi hiipua ja myös keikoilla alkoi esiintyä ongelmia alkoholin kanssa.[36] Ongelmia alkoi ilmetä siinä määrin, että levy-yhtiöstä ehdotettiin, että Kikka tekisi huomattavasti vähemmän keikkoja kuin aiempina vuosinaan, ja seuraavan albumin valmistelu haudattiin.[36] Vuoden 1995 loppupuolella Kikka oli lopullisen kyllästynyt imagoonsa. Hän koki suorastaan langenneensa ansaan suostuttuaan keikkumaan niin monta vuotta jonkinlaisena seksisymbolina.[37]

Vuonna 1995 julkaistiin remix-albumi vanhoista kappaleista. Uutena kappaleena levyllä oli "Kaikki lähtee aikanaan" jota Kikka niin ikään pääsi esittämään televisioon. Kikka itse on pitänyt albumin tekemistä "vikatikkinä" ja todennut POP-lehden haastattelussa vuonna 1999, että "moni kokee ne (remixatut kappaleet) silti vääryydeksi noita kappaleita kohtaan."[38] Samana vuonna kyhättiin vielä kokoelma-albumi Parhaat, jolla on Kikan 20 kappaletta vuosilta 1989–1994. Vuoden 1995 ehkä näkyvin Kikan esiintyminen televisiossa oli Suomen MM-kultajuhlissa, jossa hän esitti kaksi kappalettaan Ota vaatteet pois -albumilta.

Kikka siirtyi omatoimisesti syrjään kaikesta julkisuudesta vuoteen 1997 asti. Tauon oli määrä kestää vain vuoteen 1996, mutta toivottu raskaus ja Kikan tyttären Sannin syntymä venytti sen pituutta pidemmäksi, kuin alun perin oli tarkoitus.[39] Kikka antoi "viimeisen haastattelunsa" Nykypostille vuonna 1996, jossa hän kertoi tulevaisuutensa olevan auki ja etsivänsä uutta musiikillista tyyliä.[40]

Kikka oli monta vuotta hukassa tyylinsä kanssa. Levy-yhtiössä hänen toivottiin palaavan vanhalle linjalleen, mutta yhteisymmärrykseen tulevasta musiikillisesta linjasta ei päästy.[41] Kun Kikka teki paluun vuonna 1997, hän halusi tehdä entistä "aikuismaisempaa" iskelmää. Tästä toiveesta syntyikin kappale "Rakkauden talo", jonka sävelsi Veikko Samuli ja sanoitti Jori Nummelin. Kikka pääsi esittämään kappaleensa mm. Ylen Huvin vuoksi -ohjelmaan, mutta nostetta uralle se ei tuonnut. Kikan mukaan tuota kappaletta ei edes haluttu soittaa radiossa, koska ajateltiin, ettei artisti voi laulaa "vääränlaista" musiikkia. Tässä vaiheessa uraansa Kikka oli sitä mieltä, että ”laulamisen ja rakastamani työn vuoksi olin valmis tuhmiin sanoituksiin ja eroottiseen julkisuuskuvaan.”[42] Kikka vaikutti hukanneensa entisen palonsa ja suunnitteli ajoittain lopettavansa uransa kokonaan.[42]

Tämän epäonnistumisen jälkeen Kikalle suunniteltiin vielä perinteistä pikkutuhmaa albumia, jonka luonnoksena julkaistiin kappale "Pystyyn ponnahtanut" singlenä vuonna 1998. Kappale kirjoitettiin kolmesti uusiksi, ennen kuin Kikka kelpuutti sen.[43] Kikka ei enää kuitenkaan kokenut tätä tyyliä omakseen, vaan etsi edelleen uutta tyyliä ja uusia biisejä.[44] Julkisuudesta välittyvä kevyt, pinnallinen ja yksioikoinen imago häiritsi häntä.[45]

Kikan itsensä mukaan vauvan syntyminen tapahtui juuri oikeaan aikaan, sillä hän oli täysin palanut loppuun.[43] Kotielämän ja uran yhteensovittaminen oli kuitenkin vaikeaa, eikä Kikka enää tiennyt, haluaako hän olla kotiäiti vai esiintyvä taiteilija.[46]

Kikka on luonnehtinut tuota aikaa POP-lehden haastattelussa seuraavasti: "Mulla ei ollut sellaista pelkoa, että 'mitä jos mua ei huomenna enää muistetakaan'. Tämä on myös ihmetyttänyt monia. Kun mä jäin äitiyslomalle, niin monet kyseli multa, että kuinka mä uskallan jäädä yli vuodeksi äitiyslomalle, kun muut lomailevat kaksi tai kolme kuukautta. Mutta mä ajattelin, että mulla on niin uskollisia faneja ja keikoilla kiertäjiä, että ne ymmärtää sen että mä haluan olla vuoden kotona. Äitiysloman jälkeen mä kyllä huomasin mitä ongelmia pitkästä tauosta oli. Mutta kuitenkin edelleen suurin osa suomalaisista tiesi kuka Kikka on ja se oli mun suurin valttikorttini ja mä olen saanut uutta musiikkia tehtyä sekä media on ollut kiinnostunut mun tekemisistäni."[38]

Vielä vuonna 1999 hän julkaisi yhden singlen, "Tulikirjaimin". Single oli omakustanne. Tämä kertoo osaltaan, missä vaikeuksissa Kikka oli levytysuransa suhteen tuohon aikaan.

Uutta albumia saatiin odottaa vuoteen 2000 asti, vaikka jo "Rakkauden talo" -singlen sisäkannessa vihjataan uudesta albumista. Vuonna 2000 Kikka yritti tehdä paluuta uudella albumilla, mutta levy-yhtiö ja tekijät olivat vaihtuneet, eikä levy menestynyt. Kikka pääsi kuitenkin esittämään albumin nimikkokappaleen Tuttu Juttu Show -ohjelmassa. Kikka oli halunnut itse vaihtaa levy-yhtiötään Audiovoxista Motleyyn. Herkut lisukkeineen -albumiaan hän luonnehti POP-lehden haastattelussa "rokahtavammaksi". Kikan odotukset Herkut lisukkeineen -albumin suhteen eivät kuitenkaan vaikuttaneet täyttyvän; Vuoden 1999 lopussa tehdyssä haastattelussa hän kaipasi kovasti ensimmäisen albuminsa kaltaisia kappaleita levytettäväksi, vaikka Herkut lisukkeineen -albumilta oli jo julkaistu single ja albumi oli käytännössä valmis.[7] Albumi floppasi täysin, eikä siltä saatu ainuttakaan menestyskappaletta. Julkisesti Kikka vakuutti olevansa nyt sovussa taiteilijapersoonansa kanssa,[47] mutta pelkäsi vakavasti että hänet unohdettaisiin,[48] sillä myös keikat olivat vähentyneet huomattavasti.[49] Hän halusi saada edes yhden uuden hittikappaleen, jotta keikkoja olisi enemmän.

2000-luvulla laulajan uraa varjostivat terveysongelmat ja alkoholismi. Jo vuonna 1993 alkoholi alkoi astua kuvioihin, sillä se rauhoitti esiintyvää taiteilijaa ennen alkavaa keikkaa.[50] Kikan tyttären syntyessä artisti oppi hillitsemään alkoholinkäyttönsä[51] ja alkoholi aiheutti ongelmia lähinnä satunnaisesti. Kikka haki lohtua juomisesta kuitenkin taas 2000-luvun alussa yrittäessään tosissaan palata keikkaelämään.[52] Myös vaikeudet tuolloisessa parisuhteessa saivat artistin turvautumaan yhä useammin alkoholiin.[53] Vuonna 2002 laulaja kertoi haastattelijalle avoimesti masennuksestaan.[54]

Ari Kankaanpää oli tuottanut Kikalle uusia kappaleita, mutta äänityssessioon saapuneesta sekavan oloisesta artistista ei ollut niitä laulamaan.[55] Kikka turvautui lääkärin apuun ja siirtyi sairauslomalle. Kankaanpään mukaan Kikka ei enää ”ollut entisellään, eikä laulusta saataisi hittiä vaikka kuinka puskettaisiin."[56] Keväällä 2002 Kikan vointi alkoi parantua. Saadakseen uralleen nostetta Kikalle rakennettiin Poptori-levy-yhtiössä Hitit-niminen albumi, jossa oli vanhoja tuttuja kappaleita uusilla sovituksilla. Albumi myikin kultarajaan oikeuttavan 15 000 kappaleen verran ja lisäsi keikkoja. Vuonna 2003 Kikka teki jo kaksikymmentä keikkaa kuukaudessa,[57] mutta alkoholinkäyttö alkoi taas hankaloittaa keikkaelämää.[58]

Kikan viimeiseksi jäänyt julkaisu oli vuonna 2002 julkaistu single Mika Sundqvistin kappaleesta ”Moottoripyörä on moottoripyörä”. Hän teki myös satunnaisia vierailuja Mikko Alatalon albumeilla.[59] Vuonna 2004 Kikka lähetti ihailijoilleen avoimen kirjeen, jossa kertoi vetäytyvänsä keikkalavoilta,[60][61] vaikka oli suunnitellut myös juhlakiertuetta.[62] Lääkärit olivat jo aiemmin määränneet hänelle kuukausien sairauslomia. Artisti alkoi harkita tosissaan alanvaihtoa.[63] Hänen leskensä Hannu Sirén on vahvistanut, että syynä väsymykseen oli rooliristiriita äitiyden ja yöllä tanssijoita viihdyttävän artistin välillä.[64] Kikka halusi lapsen saatuaan lopullisesti muuttaa imagoaan, mutta yritys epäonnistui. Tämä oli suuri pettymys Kikalle. Keikkamyyjät ja yleisö halusivat vanhoja hittejä.

Kikan hauta Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.

Kikka kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Tampereella nukkuessaan.[65] Kikka oli elämänsä lopulla tullut uskoon ja jättänyt alkoholin.[66] Vuonna 2005 Kikalle oli alettu suunnitella yhdessä vanhan yhteistyökumppanin Ilkka Vainion kanssa uutta musiikkia.[61][67] Artisti vaikutti olevan täynnä tarmoa ja muutti monella tapaa elämäntapojaan parempaan suuntaan.[68]

Jo vuonna 1990 Kikasta kirjoitettiin: ”Kikka on ilmiö Suomen musiikkimaailmassa – samanlaista ei ole ja tuskin tuleekaan. Kikka on samaan aikaan lapsellisen viaton ja päällekäyvän seksikäs.”[69] Hänen laulujensa tekstejä tutkittiin yliopistoissa ja häntä pyydettiin eri tilaisuuksiin kertomaan, kuinka ilmiö syntyi.[43] Mediatutkimuksen professorin Susanna Paasosen mukaan Kikka on mielenkiintoinen aikansa kuva, josta voimme nähdä paljon 1980–1990-lukujen kulttuurista, populaarikulttuurista ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä arvotelmista.[13] Ilta-Sanomien toimittaja Merja Asikainen luonnehti Kikkaa vuonna 2019 "ikoniksi, jota edelleen tänä päivänä palvotaan netin fanipalstoilla ja hittien tahdissa tanssitaan klubeilla."[70]

2010-luvulla Kikka alkoi saada julkista tunnustusta ja hänestä julkaistiin lukuisia lehtijuttuja erityisesti vuosikymmenen loppupuolella. Esimerkiksi Yle tuotti Kikasta juttu- ja kuunnelmasarjan vuonna 2019.[6][71] Kikasta oli syksyllä 2020 suunnitteilla kaksikin elokuvaa. Elokuvayhtiö Komeetta Oy:n elokuvan Kikka! ohjasi Anna Paavilainen ja sen ensi-ilta oli lokakuussa 2022. Elokuvan nimipääosaa esitti Sara Melleri. Suomen elokuvasäätiö myönsi elokuvalle 800 000 euron tuotantotuen. Toinen, Kikkalandia-niminen elokuva jota valmisteli Kinosto Oy:n Taru Mäkelä[72] sen sijaan ei toteutunut.[73]

Kikan lapsuus oli vaikea ja hän oli kotoisin köyhistä oloista.[29][81] Jonain päivänä hän oli päättänyt, että näyttäisi kaikille mihin pystyy. Jo ala-asteella opettajat olivat huomanneet hänen lahjakkuutensa ja uskoneet, että hänestä tulee vielä jotakin.[82] Hän esiintyi yksin laulaen koulun joulujuhlissa ja myöhemmin kävi laulutunneilla Helsingissä.[83] 16-vuotiaana hän lähti omille teilleen ja elätti itsensä.[32] Hänen äitinsä mukaan Kikka oli teini-ikään tullessa hyvin omapäinen.[76] Kikan lapsuus oli hyvin rankka, ja siinä oli hänen mukaansa ”paljon sellaista, mikä ei kuulu onnelliseen lapsuuteen.”[43]

Kikka aikoi kertoa taustoistaan suurelle yleisölle vasta elämäkerrassaan,[32] joka ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Raija Pellin kirjoittamassa Kikka-elämäkerrassa Kikan kasvuvuodet kuvataan epävarmoiksi ja turvattomiksi.[84] Kotona vieraili usein outoa väkeä ja Kikka asui äitinsä kanssa ilman isää. Toisinaan perheessä ei ollut rahaa ruokaan, vaan tienestit käytettiin alkoholiin ja muihin huvituksiin.[84] Kotona vieraili arvaamattomia ja väkivaltaisia miehiä, jotka saattoivat vahingoittaa myös Kikkaa.[85] Kodin ilmapiiristä johtuen Kikka asui myöhemmin isoäitinsä luona, jota hän piti myöhemmin myös elämänsä tärkeimpänä kasvattajana. [85][77]

Kikka mainitsi toistuvasti kahdeksi suurimmaksi idolikseen Madonnan ja Marilynin[82] [25][86], joista jälkimmäiseen hän myös samaistui voimakkaasti.[86] Heiltä hän otti vaikutteita myös ulkoiseen tyyliinsä. Hänen sanotaan ihailleen myös Kylie Minogueta ja Carolaa.[87] Suomalaisia idoleita hänellä ei omien sanojensa mukaan varsinaisesti ollut, mutta mainitsi pitäneensä teininä kovasti Katri Helenasta.[86]

Kikan mukaan oli tärkeää uudistua jatkuvasti, samalla tavalla kuin Madonna. Artistina Kikka oli kunnianhimoinen, ja tiesi aina pystyvänsä parempaan[88] Vuonna 1991 hän mainitsi suosikkiartisteikseen Madonnan lisäksi Gloria Estefanin, Whitney Houstonin, Kirkan ja Barbra Streisandin.[82] Sabrina Salerno ja Samantha Fox, joihin Kikka usein yhdistettiin eivät koskaan olleet tämän varsinaisia esikuvia, vaikkakin Kikka oli kateellinen heidän suuresta suosiostaan.[87][89]

Kikka erotti jo varhain toisistaan esiintyvän taiteilijan nimeltä Kikka siitä henkilöstä, joka tämä oli ollessaan poissa yleisön silmistä, ja joutui toistuvasti vakuuttelemaan lehdistölle olevansa vain ”tavallinen ihminen ihmisten joukossa.”[69] Artisti oli hyvin tarkka yksityiselämästään.[40] Kikan suhde julkisuuteen oli hänen läheisen ystävänsä Raija Pellin mukaan kuitenkin kaksijakoinen: toisaalta hän tiesi tarvitsevansa sitä ammatillisesti, mutta pahoitti mielensä, kun joku kirjoitti väärin tai rumasti.[90] Kammottavimpana Kikka koki esiintymisensä Yle TV2:n Sabatti-keskusteluohjelmassa, jossa riepoteltiin eri artistien imagoja.[91][63] Julkisuus veti puoleensa myös väkeä, joka ei ollut liikkeellä hyvissä aikeissa. Raija Pellin mukaan artisti kuvitteli vilpittömästi, että ihmiset olivat kiinnostuneita hänestä ihmisenä – sellaisena kuin hän olisi keikkojensa jälkeen.[92] Hänen mukaansa Kikalta puuttui itsesuojeluvaisto lähes kokonaan.[93] Itseään Kikka on luonnehtinut "tunneihmiseksi" ja ”karjalaiseksi luonteeksi”[40] mutta toisaalta ”herkäksi, haavoittuvaksi ja pohdiskelevaksi.”[32] Samaa mieltä artistin herkkyydestä on myös hänen äitinsä Marita Viilonen,[83] sekä pitkäaikaiset yhteistyökumppanit, sanoittaja Ilkka Vainio ja säveltäjä Veikko Samuli.[94] Kikalla oli omien sanojensa mukaan aina hirvittävä halu esiintyä ja tulla ylipäätänsä huomatuksi ja hyväksytyksi.[43] Hän ei uransa alussa toivonut muuta kuin voivansa laulaa ja esiintyä työkseen.[95]

Kikan työmoraali oli erittäin korkea.[69][96] Erityisesti ensimmäisinä vuosinaan hän suostui kaikenlaisiin tilaisuuksiin, juhliin, televisioon ja ohjelmiin vetonaulaksi keikkailun lisäksi. Keikkoja saattoi olla viikon jokaiselle päivälle, tai jopa enemmän.[97][98] Vuoden 1990 alussa Kikalle perustettiin myös oma faniklubi, jonka toiminnassa laulaja oli itse mukana. Vapaa-ajallaan artisti harrasti piirtämistä ja maalaamista, sekä runojen kirjoittamista.[99] Hän yritti myös sanoittaa omia kappaleitaan, muttei hänellä ollut omien sanojensa mukaan sanoittamiseen riittävää itsevarmuutta.[7] Kappaleiden sanoituksiin artistilla oli aina paljon valtaa.[7] Kikka aloitti myös omaelämäkertansa kirjoittamisen vuonna 1993.[100]

Luotettavia ystäviä Kikalla oli vain vähän,[69][30] ja valittu ura hankaloitti entisiä ystävyyssuhteita.[69] Kikka huomasi menestyksensä muuttavan monien ihmisten suhtautumista häneen.[101][102] Sanoittaja Juha Vainio ja säveltäjä Veikko Samuli olivat Kikalle eräänlaisia luotettavia ja turvallisia isähahmoja.[103] Vainion kuolema vuonna 1990 oli Kikalle raskas asia, sillä Juha Vainiosta oli tullut myös Kikan hyvä ystävä.

Kikka ei kokenut saaneensa elinaikanaan tarpeeksi arvostusta, ja hänen äitinsä mukaan se masensi häntä.[83] Kikka oli myös herkästi tyytymätön ulkonäköönsä,[89] ja erityisesti tämä näkyi äitiysloman aikana ja sitä seuraavina vuosina.[104] Kikka itse on sanonut myös painon ja ulkonäön vaikuttaneen liikaa uraansa ja kunnossa pysymisen aiheuttaneen artistille ahdistusta.[61] Kikka uskoi kohtaloon[32] ja pelkäsi elämänsä olevan samanlainen nopea loppuunpalaminen ja kuoleminen kuin Marilynillä.  

• Mä haluun viihdyttää (1989)
• Kiihkeät tuulet (1990)
• Kikka 3 (1991)
• Käyrä nousemaan (1993)
• Ota vaatteet pois (1994)
• Herkut lisukkeineen (2000)

Syyskuussa 2009 levy-yhtiö Edel julkaisi kahden CD:n kokoelman Kaikkien aikojen parhaat. Albumilla ei ole vuosina 1994–2002 tehtyjä kappaleita. Vuosien 1997–1999 singlejä ei ole saatavina missään muussa julkaisuissa kuin omina CD-singleinään. Julkaisematta jääneitä levytyksiä ei ole olemassa, vaan uudet levytykset vuoden 2002 jälkeen jäivät suunnitelmiksi.