Kirkniemen kartano

Kirkniemen kartano on saanut alkunsa vanhasta rälssitilasta. Paikalla on ollut jo keskiajalla aatelin omistuksessa ollut tila.[1] Ensimmäinen asiakirjamaininta siitä on vuodelta 1455, jolloin sen omisti Birgitta-niminen nainen.[2] Tila sai 1500-luvulla säterivapauden, mutta menetti sen vuonna 1695, jolloin se muutettiin kaksinkertaiseksi säteriratsutilaksi. Kirkniemen omistajasukuja ovat olleet muun muassa Hästesko, Tott (1597–1666), Fleming (1669–1745) ja Forbes af Lund (1777–1805).[3][1] Tunnettuja omistajia Ruotsin vallan aikana olivat muun muassa valtaneuvokset Tönne Erikinpoika Tott ja Jaakko Henrikinpoika Hästesko, Ruotsin prinsessa Sigrid Vaasa (omistaja 1603–1633), sotamarsalkat Åke ja Klaus Tott, amiraali Lorentz Creutz, Suomen kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Fleming sekä kreivi Augustin Ehrensvärd.[4]

Vuosina 1805–1812 kartanon omisti kenraali Carl Johan Adlercreutz, vuosina 1813–1845 maaherra Gustaf Wilhelm Conradi, vuosina 1845–1916 von Christiersson -suku ja vuosina 1928–1945 insinööri Uno Donner.[3] Rudolf Steinerin oppeja kannattaneet Donner ja hänen vaimonsa Olly ottivat Kirkniemessä agronomi Henrik Wärnhjelmin avustuksella käyttöön biodynaamisen viljelyn, ensimmäisinä Suomessa laajemmassa mittakaavassa.[5] Donner myi kartanon vuonna 1945 tasavallan presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheimille.[3] Mannerheim oli saanut Suomen valtiolta eduskunnan päätöksellä 75-vuotissyntymäpäivälahjana 12 miljoonaa markkaa, joilla hän päätti ostaa itselleen eläkeasunnon.[6] Hän osti Kirkniemen Kenraali Gustaf Mannerheimin kansallisrahaston nimiin 28,3 miljoonaa markalla. Kohteen valinnassa ja kauppaa seuranneissa kartanon kunnostustöissä auttoi vuorineuvos Petter Forsström.[7] Mannerheim vietti eläkevuotensa pääosin ulkomailla ja käytti Kirkniemeä vain Suomessa vieraillessaan.[6]

Mannerheimin kuoltua kartanon omisti vuosina 1951–1988 Mannerheim-säätiö, joka myi sen lopulta vuorineuvos Aarne J. Aarniolle. Vuonna 2000 kartanon osti metsäteollisuusyhtiö M-real Oyj, joka on käyttänyt sitä edustustilanaan.[3]

Kirkniemen kartanon kaksikerroksinen hirsinen päärakennus on eräs varhaisimpia uusklassisen arkkitehtuurin edustajia Suomessa. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1796,[3] jolloin kartanon omisti Alexander Forbes af Lund. Vuoteen 1800 mennessä asuttavaan kuntoon oli valmistunut vain muutama ensimmäisen kerroksen huone. Rakennustyöt saatettiin loppuun maaherra Conradin omistajakaudella vuoden 1812 jälkeen. Tuolloin rakennusta myös korotettiin hieman, jotta ullakolle voitiin lisätä ikkunat. Toisen kerroksen parvekkeet lisättiin vuonna 1916 tehtyjen muutostöiden yhteydessä.[1] Vuorineuvos Aarnio teetti päärakennuksen kunnostuksen, joka valmistui vuonna 1992.[3]

Päärakennusta ympäröi kartanon puisto, jonka vanhimmat osat saattavat olla jo 1500-luvulta. Geometrinen puutarha on maaherra Conradin ajalta. Vesiallas ja nykyiset portaat sekä kiviterassit on lisätty 1930-luvulla, mahdollisesti silloisen omistajan Uno Donnerin suunnittelemina. Kartanon pihalle johtaa kilometrin pituinen jalopuukuja. Lähistöllä on kartanon 1890-luvulla rakennuttama koulutalo.[1]

• Veikko Kallio: Kirkniemi – marsalkkojen kartano. Edita, Helsinki 1996.