Kirkkokatu (Joensuu)

Kirkkokatu on Joensuun keskustan katu. Sen eteläpäässä päässä on Joensuun luterilainen kirkko ja pohjoispäässä ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Kirkkokatu on noin kilometrin pituinen bulevardi, jota reunustavat koivurivistöt. Kadun nimi oli vuoteen 1917 Nikolainkatu[1].

Kirkkokatu luterilaisen kirkon suuntaan.

Kirkkokatu luterilaisen kirkon edestä kuvattuna.

Pieni Keskuspuisto on Kirkkokadun ja Siltakadun kulmassa; puiston lauluilta kesällä 2008.

PT-talo vuodelta 1957 Kirkkokadun kulmassa.

Kadun varrella on itäpuolella (luterilaisen kirkon päästä alkaen):

asuintalo Kirkkokatu 4 (Viljo Raittila, 1928)[2]
ravintola Kielo
Ortodoksisten Nuorten Liiton päämaja
entinen kahvila Koivurasti (nykyisin OAJ:n toimitila)
Sininen virta, taideteos ja katutila; kesästä 2017 alkaen tilapäinen Joensuun tori
Keskuspuisto
Hotelli Scandic (talo valmistui Postipankille 1981, ennen Scandicia paikalla Hotelli Cumulus 2009-2018 [3])
ravintola Martina
Pohjois-Karjalan radio
ravintola Sointula, (avattiin 2013[4])
ravintola Wokland
kauppakeskus Centrum
Joensuun luterilaisen seurakunnan seurakuntakeskus (1905, 1951,1979; vanhan osan purkaminen alkoi 2013 ja uusi valmistui 2014)[5]
Joensuun ortodoksisen seurakunnan seurakuntatalo (Erkki Helasvuo, 1989)[6]

Kadun varrella on länsipuolella:

Malmikoti
ravintola Pinja
Koivupihan palvelukeskus
taidekeskus Ahjo
Taidemuseo
Maiju Lassilan muistomerkki Kolmijakoinen muusa (Nina Terno, 1973)
Kauppakulma (mm. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön toimisto ja entinen Kuosikulma.
ravintola Mumbai Kitchen
PT-talo eli Pienteollisuustalo (Kaj Michael, 1957); talo purettiin huhtikuussa 2018; tontille on noussut asuin- ja liiketaloja.
Kirkkokadun Teboil

Suurin osa kadunvarren taloista on asuinkerrostaloja. Liiketaloja on kadun keskivaiheilla. Omakotitaloja on kaksi.

Poikkikatuja ovat etelästä lueteltuna Papinkatu, Kalastajankatu, Malmikatu, Suvantokatu, Koskikatu, Siltakatu, Niskakatu, Yläsatamakatu, Sairaalakatu.

Ensimmäisen asfalttipäällysteen Kirkkokatu (välillä Koskikatu-Niskakatu) sai vuonna 1960. [7]

Puistot

Kadun molemmissa päissä on suuret kirkkopuistot. Keskivaiheilla on pieni Keskuspuisto.

Liikennevalot

Kirkkokadun ainoat liikennevalot ovat Suvantokadun risteyksessä. Siltakatu, Suvantokatu ja Yläsatamakatu ovat etuajo-oikeutettuja Kirkkokatuun nähden.

Lähteet

Pasi Tuunanen (toim.): Elämää entisajan Joensuussa, s. 314. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 1998. ISBN 951-96664-5-1.
Kulttuuri- ja rakennushistorialliset suojelukohteet. Joensuu 1987.
Muuttunut kaupunkikuva Karjalainen. 28.6.2013. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.7.2013.
Sointula avasi: "Jokelan ikävä ei lopu multa ikinä" Karjalainen. 22.2.2013. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 1.4.2013.
Joensuun seurakuntatalon uusi osa käyttöön 4.9.2014. Yle Pohjois-Karjalan radio. Viitattu 10.2.2015.
Hannu Asikainen: Tee aikamatka Joensuuhun! kolumbus.fi. Viitattu 29.3.2012.
Karjalainen 22.2.2010: Mutavelliä ja mukulakiviä

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Pasi Tuunanen (toim.): Elämää entisajan Joensuussa, s. 314. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 1998. ISBN 951-96664-5-1.

[2] Kulttuuri- ja rakennushistorialliset suojelukohteet. Joensuu 1987.

[3] Muuttunut kaupunkikuva Karjalainen. 28.6.2013. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.7.2013.

[4] Sointula avasi: "Jokelan ikävä ei lopu multa ikinä" Karjalainen. 22.2.2013. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 1.4.2013.

[5] Joensuun seurakuntatalon uusi osa käyttöön 4.9.2014. Yle Pohjois-Karjalan radio. Viitattu 10.2.2015.

[6] Hannu Asikainen: Tee aikamatka Joensuuhun! kolumbus.fi. Viitattu 29.3.2012.

[7] Karjalainen 22.2.2010: Mutavelliä ja mukulakiviä