Kirjovehkat
Kirjovehkat (Dieffenbachia) on vehkakasvien heimoon kuuluva suku. Ne ovat kotoisin Uuden mantereen trooppisilta alueilta. Kasveja lisätään latva-, verso- ja varsipistokkaista. Kasvit viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä. Ne eivät ole kovin vaateliaita ilmankosteuden suhteen. Tunnetuin laji on Dieffenbachia maculata.
Kirjovehkat | |
---|---|
Täpläkirjovehka Dieffenbachia seguine |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Alismatales |
Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
Alaheimo: | Aroideae |
Suku: |
Kirjovehkat Dieffenbachia Schott |
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Lehdet ovat kirjavan laikukkaita.
Käyttö
Kirjovehkat ovat suosittuja huonekasveja.[1]
Myrkyllisyys
Kirjovehkan solut sisältävät neulasmaisia kalsiumoksalaattikiteitä ((COO)2Ca). Jos lehtiä pureskellaan, nämä kiteet voivat aiheuttaa polttavan tunteen ja punoitusta (eryteema). Joissakin tapauksissa kasville altistuneissa kudoksissa on havaittu turvotusta (ödeema). Pureskelu ja nieleminen aiheuttavat yleensä lieviä oireita. Kontakti kirjovehkan kanssa voi kuitenkin aiheuttaa (yleensä pureskelusta johtuen) lapsille ja lemmikkieläimille useita epämiellyttäviä oireita kuten voimakasta puutumista, suun ärsytystä, runsasta syljen eritystä, paikallista turvotusta. Oireet ovat kuitenkin harvoin hengenvaarallisia. Useimmissa tapauksissa oireet ovat lieviä ja voidaan menestyksellisesti hoitaa kipulääkkeillä, antihistamiineilla ja lääkehiilellä. Vatsan tyhjennystä tai vatsahuuhtelua tarvitaan harvoin. Potilaista 70% on alle 5-vuotiaita lapsia.
Lajeja
- Dieffenbachia bowmannii – brasiliankirjovehka
- Dieffenbachia seguine, syn. D. maculata – täpläkirjovehka[2]
Lähteet
- ”Kirjovehka”, 350 huonekasvia, s. 73. Suomentanut Pentti Alanko. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-06803-2.
- Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7