Kirjopäivänsini

Kirjopäivänsini[1] eli päivänsini (Ipomoea tricolor) on köynnöskasvi, joka kietoutuu tuen ympärille varrellaan. Päivänsinen varret voivat kasvaa 2–3 metriä pitkiksi. Sen lehdet ovat vaaleanvihreitä ja muodoltaan herttamaisia. Hyvissä olosuhteissa lehdistöstä tulee hyvin runsas. Päivänsinen kukat ovat suippomaisia. Yksittäinen kukka kestää vain yhden päivän, mutta päivänsini tuottaa kierteisiä nuppuja niin paljon, että kukkia riittää koko kesäksi. Suosituimman lajikkeen, 'Heavenly Blue', kukat ovat yli 10 cm leveitä ja puhtaan siniset.

Kirjopäivänsini
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Kiertokasvit Convolvulaceae
Suku: Elämänlangat Ipomoea
Laji: tricolor
Kaksiosainen nimi

Ipomoea tricolor
Cav.
Katso myös

  Kirjopäivänsini Wikispeciesissä
  Kirjopäivänsini Commonsissa

Päivänsinen siemenillä on syötynä huumaava vaikutus, sillä ne sisältävät LSA:ta.[2]

Historia

Päivänsinellä on pitkä historia hallusinogeeninä. Eteläamerikkalaiset intiaaniheimot käyttivät sitä rituaaleissaan.

Päivänsini oli asteekkien pyhä kasvi, tlitliltzin ("pyhä musta"). Asteekit hauduttivat siemenistä juomia, joita juomalla he pääsivät transsimaiseen tilaan ja yhteyteen henkien kanssa. Ennen uhritoimituksia asteekkiparantajat hieroivat vartaloihinsa päivänsinen siemenistä, tupakasta ja hyönteisistä tehtyä seosta. Asteekit uskoivat, että päivänsinen siemenet takasivat uhrille jälleensyntymisen uhrikuoleman jälkeen.

Atsteekkien lisäksi muun muassa mayat, mazatekit, mixteekit ja zapoteekit käyttivät päivänsineä. Lisäksi meksikolaisten parantajien sanotaan yhä käyttävän päivänsinen siemeniä saadakseen tietoja parannettavan henkilön sairauksista.

Suomessa kirjailija Juha Mannerkorpi on kirjoittanut romaanin Päivänsinet (1979). Siinä sairauden takia huoneeseensa sidottu kertoja seuraa päivänsinen kasvua ja kukkimista.

Lähteet
  • Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Köynnöskasvit. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2733-8.
  • Piippo, Sinikka & Salo, Ulla: Mielen ja rakkauden kasvit. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28943-4.

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.