Kirjokerikääpä
Kirjokerikääpä (Ceriporia excelsa) on Suomessa eteläispainotteisesti esiintyvä kääpälaji. Sitä tavataan lehtometsistä ja lehtomaisista kangasmetsistä, joissa se elää pitkälle lahonneilla ja maakosketuksessa olevilla lehtipuiden rungoilla kuten koivulla, haavalla, lepällä, tuomella ja pähkinäpensaalla.[1][2]
| Kirjokerikääpä | |
|---|---|
.jpg.webp) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Hapalopilaceae |
| Suku: | Kerikäävät Ceriporia |
| Laji: | excelsa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ceriporia excelsa |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kirjokerikäävän yksivuotinen itiöemä kasvaa alustanmyötäisesti yleensä pieninä laikkuina, mutta joskus laajana alueena. Noin 1 mm paksuinen itiöemä on tuoreena pehmeä ja kuivana hauras. Reunusta ei ole vaan pillit yltävät reunaan asti. Kirjokerikäävän värivaihtelu on suurta. Nuorena pillipinta on valkoinen tai tavallisemmin vaaleanlilahtava, parhaassa kasvuvaiheessa väri on kirkas heleän- tai verenpunainen. Vanha kääpä voi olla vaaleanlila, oljenvihertävä tai -keltainen. Kuivassa itiöemässä kulloinenkin väri voi osin säilyä ja muuten kääpä muuttuu vihertävän harmaaksi. Pohjamalto on rusehtavan violetti ja tuoreena vetisen hyytelömäinen, pillit ovat väriltään vähän vaaleampia. Kuiva lohkopinta on kokonaisuudessaan oljenvärinen. Pillikoko on 2–5 millimetrillä ja käävän kuivuessa koko suurenee repeilyn vuoksi. Muista lehtipuilla elävistä kirkkaanvärisistä kerikäävistä kirjokerikäävän erottaa isomman pillikoon perusteella.[2]