Kirjaintyyppi

Antiikva (eng. serif, roman) on nykyisten suuraakkosten perusta. Antiikvat perustuvat antiikin Rooman latinalaisiin aakkosiin, joita hakattiin kiveen piirtokirjoituksiksi. Antiikvakirjaimissa on pääteviivat. Osa nykyisin käytössä olevista antiikvoista suunniteltiin jo 500 vuotta sitten renessanssin aikana. Varhaisia renessanssiantiikvoja ovat esimerkiksi Jenson, Bembo ja Garamond. Ne ovat tyyliltään hiukan kalligrafisia. Siirtymäkauden antiikvoja ovat Baskerville, Bulmer ja Perpetua. Uusantiikvoja ovat Bodoni, Didot ja Walbaum. Niiden kaikki isot kirjaimet ovat aiemmista tyyleistä poiketen yhtä leveitä, ja paksujen ja ohuiden viivojen ero voi olla suuri. Varhaisia vahvapäätteisiä antiikvoja ovat Century, Bookman ja Excelsior. Vahvapäätteisiä kirjaintyyppejä alettiin luoda 1850-luvulla uudistuneiden sanomalehtipainojen tarpeisiin. Kaiverretun kaltaisia antiikvoja ovat Goudy Trajan, Président ja Augustea.[3]

Groteskeissa (eng. sans serif) ei ole pääteviivoja. Varhaisia groteskeja ovat esimerkiksi Akzidenz-Grotesk, Helvetica ja Univers. Geometrisia groteskeja ovat Futura, Erbar ja Kabel. Varhaisia humanistisia groteskeja ovat Gill Sans, Syntax ja Frutiger.[4]

Egyptienne-kirjaintyypit (eng. slab serif) kehitettiin Pariisissa 1800-luvun alussa. Egyptiennessä päätteen liitos on suora, Clarendonissa taas kaareva.[5] Egyptienneihin tai senkaltaisiin kirjaintyyppeihin luetaan esimerkiksi Courier, Clarendon, Egizio ja Rockwell.[6]

Goottilaiset kirjaintyypit (eng. blackletter) perustuvat keskiaikaiseen tekstaukseen. Goottilaisiin kirjaintyyppeihin luetaan esim. Fette Fraktur ja Tannenberg.[5]

Skriptikirjaintyypit (eng. script) ovat vapaaseen käsialakirjoitukseen perustuvia kirjaintyyppejä. Skriptejä ovat esim. Zapfino ja Mistral.[5]

Fantasia- ja koristekirjaimiin (eng. novelty) kuuluu hyvin laaja ja monipuolinen kirjaintyyppien kirjo. Tämänkaltaisiin kirjaintyyppeihin kuuluvat esim. Comic Sans ja Neuland.[5]

Useimpien kirjaintyyppien eri kirjaimet ovat vaihtelevan levyisiä, ja niiden välissä on tyhjää tilaa melko tasaisesti. Tasalevyisessä kirjaintyypissä sen sijaan jokainen merkki varaa ladelmassa yhtä leveän tilan, eli kapeat kirjaimet kuten i ja j saavat ympärilleen enemmän tyhjää tilaa kuin leveämmät kirjaimet. Tämä idea periytyy kirjoituskoneista, ja osa tasalevyisistä kirjaintyypeistä jäljitteleekin ulkoasultaan kirjoituskoneiden kirjaimia.[7] Tasalevyisiä kirjasimia käytetään edelleen pääte-emulaattoreissa, ASCII-grafiikan tuottamiseen tai ohjelmakoodin kirjoittamiseen, koska se helpottaa ohjelmakoodin ja komentojen luettavuutta. Niitä käytetään myös julkaisutoiminnassa; useimmat kustantajat suosittelevat käsikirjoituksien lähettämistä tasalevyisillä kirjasimilla kirjoitettuna, koska se helpottaa tekstin sana- ja merkkimäärän arvioimista. Yleisimpiä tasalevyisiä kirjasimia ovat Courier ja X-ikkunoinnin fixed-perhe.

Yhdysvaltalainen tiekyltti, jossa käytetään Highway Gothic -kirjaintyyppiä.

Infografiikassa, kuten valtateiden ja lentoasemien opasteissa, on 1950-luvulta alkaen käytetty usein niitä varten suunniteltuja kirjaintyyppejä. Niiden täytyy muodostaa selviä sanakuvia, jotka ovat luettavissa nopeasti ja luotettavasti myös etäältä. Niiden eräs tunnusomainen piirre on niiden "avoimuus" eli se, että niiden kaaret ovat lyhyitä ja avonaisia. Merkittävimpiä tällaisia kirjaintyyppejä ovat esimerkiksi Britannian maantieviittoihin suunnteltu Transport, Yhdysvaltojen valtateiden kirjaintyyppi Highway Gothic, Pariisin liikennelaitoksen Parisine ja monen lentoaseman suosima Frutiger.[11]

Tietokoneiden näyttöjä ajatellen on 1900-luvun lopulta alkaen suunniteltu kirjaintyyppejä, jotka ottavat huomioon näyttöjen pienen pikselitiheyden ja etenkin pienten fonttikokojen ongelmallisuuden.[12] Näyttöruutuja varten suunnitelluista kirjaintyypeistä on jätetty pois sellaiset yksityiskohdat, jotka eivät erottuisi ruudulla. Sen vuoksi ne voivat näyttää paperille painettuina kömpelöiltä.[13]

Microsoftin ilmaiset Arial, Verdana ja Georgia ovat olleet www-sivujen yleisimpiä kirjaintyyppejä vuodesta 1996 lähtien.

Microsoft toi vuonna 1996 käyttöjärjestelmäänsä Matthew Carterin suunnittelemat Verdana- ja Georgia-kirjaintyypit, ja Apple toi 2000-luvun alussa käyttöjärjestelmäänsä Lucida Granden.[12] Vuonna 2007 Microsoft otti käyttöön groteskin Calibrin ohjelmistojensa oletusfonttina.[14]