Kirjamo

Kirjamo[1] (ven. Кирья́мо) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Kurkolanniemen eteläosassa 11 kilometriä[2] Laukaansuusta länteen. Vuonna 2010 kylässä oli 11 asukasta[3].

Kirjamo
Кирьямо

Kirjamon kylänraittia.

Kirjamo (Kirgemja) ja lähikylät vuoden 1863 kartalla.

Kirjamo

Koordinaatit: 59°38′38″N, 28°5′28″E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Laukaansuu
Ensimmäinen maininta 1571
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 11











Ivangorodin Petrovskin pogostaan kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571 nimellä Zahonje Kirjanovo. 1580-luvun ruotsalaismiehityksen aikana se esiintyy muodoissa Kÿrina, Kÿrÿma, Kÿriame, Kÿriama ja vuosina 1618–1623 laaditussa maakirjassa nimellä Keriama.[4][5]

Vuonna 1848 kylässä asui 83 inkerinsuomalaista, jotka kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan[6]. Vuonna 1862 Kirjamossa ja sen vieressä sijainneessa samannimisessä kartanossa oli 16 taloa ja 94 asukasta. Kylän talonpojat olivat tilanomistajan maaorjia.[7] Kirjamon sukuja olivat Heimo, Kiiranen, Lauritsa, Muurahainen, Styf ja Viljakkainen[8].

Vuonna 1899 Kirjamo kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 240 asukkaasta oli suomalaisia 221 ja ”sekoittuneita” 16. Läsnä olleista 224 henkilöstä luterilaisia oli 219.[9] Paikallisia elinkeinoja olivat maatalous ja kalastus. Kylässä oli 1800-luvun lopussa rakennettu rukoushuone[10] ja vuonna 1909 avattu semstvon koulu.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Kirjamo muodosti Narvusin volostiin kuuluneen kyläneuvoston. Vuodesta 1928 lähtien se kuului Konnun kyläneuvostoon. Vuonna 1928 kylässä oli 311 ja vuonna 1958 147 asukasta.[11] Toisen maailmansodan jälkeen Konnun kyläneuvoston keskus siirrettiin Kirjamoon[12].

Nykyään Kirjamo on vain muutaman vakituisen asukkaan kylä, mutta kesäisin sen väkiluku kasvaa moninkertaiseksi. Ainakin vielä 1990-luvulla kylässä puhuttiin venäjän lisäksi myös suomea.

Kylästä on linja-autoyhteys Laukaansuuhun ja Jaamaan. Taloudellista toimintaa edustaa yksityinen maatila. Palveluihin kuuluu kauppa-auto.[13]

Lähteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 98. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 96. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 11.2.2017.
  4. Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454, 456. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
  5. Dmitrijev, A. V.: Toponimija Ivangorodskogo lena 1580-h godov. Material dlja istoriko-toponimitšeskogo slovarja Ingermanlandii. Linguistica Uralica, 2016, 52. vsk, nro 4, s. 247–265. Artikkelin verkkoversio.
  6. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 87. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  7. Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 211. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
  9. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 4, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  10. Aleksandrova, Je. L. et al.: Istorija finskoi jevangelitšesko-ljuteranskoi tserkvi Ingermanlandii, s. 267. Sankt-Peterburg: Gjol, 2012. ISBN 978-5-904790-08-0.
  11. Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.2.2017.
  12. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 47. Leningrad: Lenizdat, 1966. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Ust-Lužskoje selskoje poselenija Kingiseppskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Materaly po obosnovaniju fgis.economy.gov.ru. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 11.2.2017.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.