Kirill

Kirill valittiin Moskovan ja koko Venäjän 16. patriarkaksi selvällä äänten enemmistöllä. Häntä vastustivat kirkon vanhoilliset piirit, jotka eivät pidä siitä, että Kirill on pyrkinyt saamaan hyvät suhteet myös Vatikaaniin.[2]

Ennen patriarkaksi valintaansa Kirill toimi Viipurin piispana vuosina 1976–1984, arvonimenään piispa vuosina 1977–1984 ja sen jälkeen arkkipiispa. Tämän jälkeen hän toimi Smolenskin ja Kaliningradin piispana vuosina 1984–2009. Jälkimmäisessä virassa hänen arvonimenään oli aluksi arkkipiispa vuosina 1984–1991 ja sitten metropoliitta vuosina 1991–2009. Viipurin piispana ollessaan hän oli myös vuodesta 1978 alkaen Suomessa toimivien Moskovan patriarkaatin alaisten seurakuntien johtaja.[3] Pitkään kylmillään ollut Viipurin Kristuksen kirkastumisen katedraali kunnostettiin ja vihittiin uudelleen hänen tullessaan piispaksi, alkuvuonna 1976.

Ennen piispallista uraansa Kirill toimi Leningradin hengellisen akatemian rehtorina 1974–1984. Pyhän Synodin jäsen hän on ollut vuodesta 1989 alkaen.

Kirillin mielestä feminismi on erittäin vaarallista ja voi tuhota Venäjän. Kirillin mukaan feminismi tarjoaa naisille illuusion vapaudesta, eräänlaisen pseudo-vapauden, jossa naiset toimivat avioliiton ja perheen ulkopuolella – kun taas naisten pitäisi keskittyä perheisiinsä ja lapsiinsa. Kirillin mukaan jos naisen tärkeä rooli hävitetään, sen mukana tuhoutuu kaikki muu, kuten perhe, ja sen mukana kotimaa. Kirillin mukaan ei ole sattumaa, että suurin osa feministijohtajista on naimattomia.[7][8]

Kirillin aikakaudella Venäjän ortodoksinen kirkko on etääntynyt muusta ortodoksisesta ja kristillisestä maailmasta.[9]

Kirillin johdolla Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisi ehtoollisyhteyden Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin ja samalla myös Suomen ortodoksiseen kirkkoon vuonna 2018, koska nämä tunnustivat Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistymisen Moskovan patriarkaatista.[10][11]

Kansainvälinen teologiryhmä tuomitsi Kirillin harhaoppiseksi maaliskuussa 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Annetussa julistuksessa Kirillin opetukset niin sanotusta venäläisestä maailmasta tuomittiin harhaoppisiksi, fundamentalistisiksi ja totalitaristisiksi. Julistuksessa todettiin, että "jonkin tietyn kansallisuuden ympärille rakentuvan kirkon idea tuomittiin Konstantinopolin kokouksessa vuonna 1872". Julistuksessa tuomittiin myös "Venäjän hallinnon häpeälliset toimet aloittaa sota Ukrainaa vastaan". Julistus on saanut satoja allekirjoittajia teologeista ja kirkollisista toimijoista. Suomen ortodoksinen kirkko julkaisi julistuksen kotisivuillaan teologian tohtori ja tutkija Ari Koposen suomentamana. Koponen ja Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistöä allekirjoittivat julistuksen, mutta kirkko itse Konstantinopolin patriarkaatin alaisena ei voinut allekirjoittaa sitä, koska harhaoppijulistukset kuuluvat ylemmälle patriarkaattitasolle.[12][13]

Maaliskuussa 2022 Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo vaati, että Kirill tuomitsisi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Kirill oli tukenut sotaa.[14] Venäjän kirkon johto esitti sen oikeutettuna, niin sanottuna pyhänä sotana. Leon mukaan Venäjän sotarikokset olivat äärimmäistä pahuutta. "Herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus!", Leo vetosi Kirilliin.[15] Suomen ortodoksinen kirkko ja sen kaikki neljä piispaa tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen yhteisessä julkilausumassaan 26. helmikuuta 2022.[16]

• Ortodoksi.net