Kiovan tekojärvi

Kiovan tekojärvi (ukr. Київське водосховище, Kyjivske vodosh’ovyštše) on Ukrainan pohjoisosassa sijaitseva, pinta-alaltaan Euroopan 14. suurin tekojärvi ja 27. suurin makeanveden allas.[2] Se muodostaa osan Dneprin pääuomaa, ja sijaitsee eteläosiltaan 15 kilometriä pääkaupunki Kiovan ydinkeskustasta pohjoiseen. Tekojärvi on hallinnollisesti Kiovan ja Tšernihivin alueilla. Suurin rantakaupunki on voimalapadon äärellä sijaitseva Vyšhorod (runsas 28 000 as., vuonna 2017)[4], joskin miljoonakaupunki Kiovan pohjoisraja on vain kolmen kilometriä Kiovan tekojärven voimalapadosta etelään.

Kiovan tekojärvi sijaitsee Kiovan pohjoispuolella
Kiovan tekojärvi sijaitsee Kiovan pohjoispuolella
  Kiovan    tekojärvi
Kiovan tekojärvi sijaitsee Kiovan pohjoispuolella
Kiovan tekojärvi
Landsat-satelliittikuva Kiovan tekojärvestä.
Landsat-satelliittikuva Kiovan tekojärvestä.
Valtiot Ukraina
Paikkakunta Kiova
Koordinaatit 50°54′22″N, 30°29′56″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Dnepr
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 102 m (navigoinnille turvattu minimitaso),103 (NPR) [1]
Pituus 110 km
Leveys 12 km
Pinta-ala 922 km² [2][3]
Tilavuus 3,73 km³ [1]
Keskisyvyys 4 m [2]
Suurin syvyys 14,5 m [1]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Tekojärvi syntyi Dnepriin vuonna 1965 ja oli seurausta Kiovan vesivoimalaitosta palvelevien patojen rakentamisesta vuosina 1960–1966.[1][5] Tekojärven keskimääräinen virtaama on 33,1 kuutiometriä vuodessa.[1] Varsinaisen voimalapadon ohella tekojärven laidoille on rakennettu yhteensä 75 kilometriä patorakenteita.[5] Toisen lähteen mukaan padon pituus olisi 42,3 kilometriä.[1] Vesivoimalan 20 generaattorin yhteiskapasitetetti on 361,2 MW (toiaen lähteen mukaan 433 MW[1]), ja voimala tuottaa vuosittain keskimäärin 0,767 TWh sähköenergiaa.[5] Vesivoimalan luoteispuolelle on rakennettu pienehkö pumppuvoimalaitos (Kiovan pumppuvoimalaitos).

Tekojärven pituus on 110 kilometriä ja leveys enimmillään 12 kilometriä keskileveyden ollessa 8,4 kilometriä. Altaan vesipinta-ala on 922 neliökilometriä, keskisyvyys 4,0 metriä ja vesitilavuus on 3,7 kuutiokilometriä, josta 1,2 km3 on käytettävissä.[3][1][2]

Tekoaltaan rakentaminen mahdollisti osaltaan riittävän syvän vesitien muodostumista Dneprin laivaliikenteelle. Tekoaltaan avulla Dneprin alajuoksun virtaamaa voidaan säädellä; tämä on synnyttänyt myös ekologisia ongelmia (vähentynyt virtaama heikentää veden hapettumista, jolla on vaikutuksensa vesikasvien ja -eliöiden tasapainoon). Vettä käytetään sähköntuotantoon, teollisuuden ja julkisiin tarpeisiin sekä kasteluun.[3][1] Voimalapadon itäpuolella on laivaliikenteen mahdollistava sulutus.[1]

Kiovan tekoallas sijaitsee lähellä suljettua Tšernobylin ydinvoimalaitosta, jonka vieressä virtaava Pripetjoki yhtyy Dnepriin Kiovan tekoaltaan alueella. Kiovan tekoaltaan luoteisin osa kuuluu ydinonnettomuuden jälkeen perustettuun Tšernobylin suojavyöhykkeeseen. Tekoaltaan veden, pohjamudan ja kalojen radioaktiivisuutta ja muita ympäristömuuttujia on seurattu ydinonnettomuuden jälkeen. Esimerkiksi Yakimenko (2013), joka arvioi Kiovan tekoaltaan veden turvallisuutta juomavedeksi tai kastelukäyttöön, toteaa tekojärven veden radioaktiivisuudella olevan vuodenaikaisvaihtelua. Radioaktiivisuuden minimitaso saavutetaan helmikuussa ja maksimitaso huhtikuussa säteilyturvallisuuden indekseillä (kokonaisbeta-aktiivisuus ja kokonais alpha-aktiivisuus) arvioituna. [6]

Kuvia
  • Kiovan tekoallas.
    Kiovan tekoallas.
  • Kiovan tekoallasta (yläosassa), voimalapato (keskiosassa) ja Dnepriä ympäristöineen.
    Kiovan tekoallasta (yläosassa), voimalapato (keskiosassa) ja Dnepriä ympäristöineen.
  • Jollapurjehtija Kiovan tekojärvellä, taustalla näkyy Kiovan vesivoimalan rakenteita.
    Jollapurjehtija Kiovan tekojärvellä, taustalla näkyy Kiovan vesivoimalan rakenteita.

Lähteet
  1. A. V. Jatsyk & V. A. Jatsyk: Київське водосховище Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2012. Viitattu 28.2.2018. (ukrainaksi)
  2. Large European lakes and reservoirs (Euroopan yhteisön ympäristöviraston yhteenveto maantieteellisen Euroopan suurimmista järvistä ja tekoaltaista) päivitetty 2007. The European Environment Agency (EEA), European Union, eea.europa.eu. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
  3. Kyiv Reservoir (alkujaan) Encyclopedia of Ukraine, vol. 2 (1989). University of Toronto Press & Canadian Institute of Ukrainian Studies, Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
  4. Deržavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2017 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2017) 2017. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 27.2.2018. (ukrainaksi)
  5. Lubomyr Szuch: Kyiv Hydroelectric Station University of Toronto Press & Canadian Institute of Ukrainian Studies, Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
  6. Yakimenko, A.N.: Estimation of water quality of the Kiev reservoir by indices of radiation safety (abstrakti, kokoteksti saatavilla esimerkiksi tieteellisen kirjaston kautta) J. Water Chem. Technol., 35: 189. Julkaistu alkujaan (venäjäksi) sarjassa Khimiya i Tekhnologiya Vody 2013, 35 (4): 341–348. July 2013 (online 3.9.2013-). Springler Verlag. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.