Kiovan kultainen portti

Kiovan Kultainen portti (ukr. Золоті ворота, Zoloti vorota) oli historiallisen Kiovan kaupunginmuurin 1000-luvulla rakennettu pääportti sekä sen vuonna 1982 valmistunut rekonstruktio. Alkuperäinen tuhoutui osittain vuonna 1240, ja sen rauniot peitettiin maalla 1700-luvulla. Portti kaivettiin jälleen esiin 1800-luvulla, ja 1980-luvulla rakennettiin sen nykyinen rekonstruktio. Alkuperäisestä porteista on jäljellä vain joitakin osia.

Vuonna 1982 rekonstruoitu Kiovan Kultainen portti.

Kultaisen portin rakennutti mahdollisesti Kiovan Rusin ruhtinaskunnan hallitsija Jaroslav I Viisas vuonna 1037,[1] vaikkakin jotkut tutkijat ovat pitäneet sen rakennustöiden aloittajana hänen isäänsä Vladimir Suurta.[2] Portti oli tuolloin Kiovan kaupunginmuurin pääportti ja se sijaitsi silloisen kaupungin lounaisosassa. Kultaisen portin rakennusmateriaalina käytettiin kiveä ja tiiliä. Porttikäytävä oli 12 metriä korkea ja 7,5 metriä leveä. Portin päällä oli pieni Ilmestyskirkko. Kultaisen portin nimen alkuperää ei tunneta, mutta eri teorioita on useampia. On mahdollista, että portin päällä olleen kirkon katto oli aikanaan kullattu. Se on saatettu nimetä myös Konstantinopolin Kultaisen portin mukaan.[1]

Alkuperäinen Kultainen portti tuhoutui osittain mongolien piirittäessä Kiovan vuonna 1240. Osa portista säilyi kuitenkin pystyssä. Puolalaiset juuri voittanut kasakkahetmani Bohdan H’melnytskyi järjesti voitonparaatin Kiovaan Kultaisen portin kautta vuonna 1648. Vuonna 1750 portin jäänteet peitettiin kuitenkin maalla. Portin jäänteet kaivoi esiin ukrainalainen amatööriarkeologi Kindrat Loh’vykyi vuonna 1832. Nykypäiviin saakka alkuperäisestä portista ovat säilyneet vain osat porttikaaresta, sekä sen kivi- ja tiiliseinistä.[1] Pystyssä oleva nykyinen portti on rekonstruktio 1980-luvulta. Päätös portin uudelleenrakennuttamisesta tehtiin Neuvostoliitossa Kiovan 1500 vuotisen historian juhlimiseksi vuonna 1977. Rakennustyöt alkoivat kesäkuussa 1981 ja ne valmistuivat huhtikuussa 1982. Portin päällä on ollut vuodesta 1983 museo ja nykyisin portti on osa Pyhän Sofian suojelualuetta.[2]