Kinks (albumi)

Kilpailu brittiläisissä musiikkipiireissä oli vuonna 1964 kovaa. Monelle yhtyeelle oli tavanomaista, että noin vuosi ensimmäisen hitin jälkeen se katosi valokeilasta tyystin. Kun The Kinks saavutti elokuussa 1964 ensimmäisen hittinsä, Britanniassa ykköseksi noussella kolmannella singlellään ”You Really Got Me”, patisti levy-yhtiö Pye Records yhtyeen studioon työstämään esikoisalbumiaan.[3]

»Yhtye ja managerimme kokoontuivat promoottori Arthur Howesin toimistoon kuulemaan uutiset siitä, että Pye Records halusi meidän äänittävän LP:n. Yllätin kaikki sanomalla, että minulla oli oletettavasti vain viisi tai kuusi laulua valmiina. Mutta tuottaja Shel Talmy sanoi, että hän oli ryhtynyt etsimään yhtyeelle sopivia lainakappaleita. Pye halusi albumin niin pian kuin mahdollista, ja ensimmäinen sessio järjestettiin seuraavalla viikolla.»
(Ray Davies, The Kinksin laulaja-kitaristi.[3])

Myös yhtyeen rumpali Mick Avory on kertonut, että albumi tehtiin niin nopeasti kuin mahdollista, ja koska Daviesilla ei ollut paljoakaan kappaleita tehtynä, sisälsi levy pitkälti yhtyeen keikoillaan esittämää materiaalia.[7]

Suurin osa albumin kappaleista äänitettiin Lontoossa elokuun lopulla 1964 siten, että yhtye peruutti joitakin konserttejaan.[3][8] Poikkeuksen tekevät kappaleet ”I Took My Baby Home” ja ”You Really Got Me”, joista ensimmäinen oli nauhoitettu jo 24. tammikuuta ja jälkimmäinen heinäkuussa 1964. Kappale ”You Really Got Me” eroaa levyn muista lauluista myös siinä, että se äänitettiin Pye Studiosin sijaan IBC Studiosissa.[8] Nauhoituksissa mentiin aikakaudelle tyypillisesti levy-yhtiön ehdoilla ja The Kinksin jäsenten omat ehdotukset tyrmättiin nopeasti.[3] Äänittäjänä toimi Ray Prickett, joka muutamaa kuukautta aiemmin oli auttanut The Searchersia löytämään ”Needles and Pins” -kappaleen kuuluisan kitarasoundin.[7]

Yhtyeellä oli ennestään kokemusta ainoastaan kahdesta äänityssessiosta, minkä vuoksi tuottaja Shel Talmy käytti nauhoituksissa muutamia, hyväksi havaitsemiaan sessiomuusikoita. Ray Daviesin mukaan esimerkiksi kappaletta ”Stop Your Sobbing” lukuun ottamatta rumpuja albumilla soitti Mick Avoryn sijaan Bobby Graham, ja lisäksi Perry Ford -niminen laulunkirjoittaja soitti pianoa. Heidän lisäkseen kappaleessa ”Bald Headed Woman” Hammond-urkuja soitti tuleva Deep Purple -kosketinsoittaja Jon Lord ja 12-kielistä rytmikitaraa myöhemmin Led Zeppelinissä vaikuttava Jimmy Page. Shel Talmy halusi kyseiseen kappaleeseen tällä tavoin lisää ”ammattimaisuutta”, sillä yhtye oli Ray Daviesin mukaan sen kanssa epävarma. Lisäksi albumilla lauloi taustoja Daviesin silloinen tyttöystävä Rasa Didzpetris, mutta hänen nimensä jätettiin mainitsematta tekijätiedoissa. Ray Daviesin omien muistojen lisäksi albumin tekijätiedot mainitsevat Arthur Greensladen soittavan albumilla pianoa.[3]

Tuottaja Shel Talmy onnistui hankkimaan itselleen tekijänoikeuskorvauksia, kun hän ehdotti yhtyeelle, että se voisi levyttää omat versionsa amerikkalaisista folk-kansanlauluista ”Bald Headed Woman” ja ”I’ve Been Driving on Bald Mountain”. Talmy merkitsi itsensä niiden sovittajaksi.[3] Rumpali Mick Avoryn mukaan Talmy oli rojaltien toivossa väittänyt niiden olevan Odettan kirjoittamia kappaleita, mutta albumin ilmestyttyä yhtye tajusi niiden olevan ”Shel Talmyn kirjoittamia kansanlauluja”.[7]

Kinks on aikakaudelleen sen suhteen tyypillinen esikoisalbumi, että se koostuu pääosin kappaleista, joita yhtye oli esittänyt klubeilla ennen levytyssopimusta. Näihin lukeutuvat muun muassa rhythm and blues -legendat ”Cadillac”, ”Too Much Monkey Business”, ”Beautiful Delilah” sekä ”Got Love If You Want It”, jonka The Who -yhtye kopioi ensisinglelleen muutamaa kuukautta myöhemmin. Musiikillisesti levy nojautuu enimmäkseen rhythm and bluesiin sekä pienemmissä määrin rock and rolliin ja beatmusiikkiin. Mukana on myös pieniä vivahteita countrysta.[1][3] Merseybeat-tyylistä käy esimerkkinä kappale ”Just Can’t Go to Sleep”. Kappale ”Revenge” on instrumentaali.[7]

Levyn kappaleista vain viisi on Ray Daviesin kirjoittamia. Tästä huolimatta hänen on katsottu näyttäneen kykynsä laulunkirjoittajana. Esimerkiksi kappaleissa ”I Took My Baby Home” ja ”Just Can’t Go to Sleep” hänen on katsottu kyenneen muuntamaan Chuck Berrylta ja The Beatlesilta saadut vaikutteet täysin uniikkiin muotoon.[3] The Pretenders -yhtye teki myöhemmin cover-version Daviesin kirjoittamasta Motown-vaikutteisesta kappaleesta ”Stop Your Sobbing”.[5][7]

Kinks ilmestyi Britanniassa 2. lokakuuta 1964. Sen julkaisi Pye Records sekä mono- että stereoäänenlaadulla.[9] Albumi debytoi 17. lokakuuta Record Retailer -listan sijalla yhdeksän. Albumi oli parhaimmillaan kolmantena, sekä 5. joulukuuta 1964 että 6. helmikuuta 1965. Listaviikkoja sille kertyi kaikkiaan 25.[4] Melody Makerin listalla Kinks ylsi sijalle neljä ja New Musical Expressin vastaavalla sijalle viisi.[10] Länsi-Saksassa albumi oli korkeimmillaan viidentenä.[11]

Yhdysvalloissa albumin julkaisi marraskuussa 1964 Reprise Records nimellä You Really Got Me. Se erosi Britanniassa julkaistusta Kinks-albumista myös siten, että siltä puuttuivat kappaleet ”I Took My Baby Home”, ”I’m a Lover Not a Fighter” ja ”Revenge”. You Really Got Me ilmestyi brittipainoksen tapaan sekä mono- että stereoformaatissa.[6] Albumi pääsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 29 ja saavutti sitä paremmat sijoitukset Record Worldin (20.) ja Cashboxin (25.) listoilla.[12]

Ranskassa Kinks-albumin kappalelista erosi Britannian-painoksesta, ja esimerkiksi sen avausraita oli singlehitti ”All Day and All of the Night”.[13] Etelä-Koressa albumi julkaistiin 1965 samalla kappalelistalla kuin Britannian-painos Kinks Size -nimisenä bootlegina.[14] Sillä ei ole kuitenkaan sisällöllisesti juuri mitään tekemistä samana vuonna Yhdysvalloissa julkaistun Kinks-Size-albumin kanssa.[15] Ensimmäisen uusintapainos Kinks-albumista ilmestyi tammikuussa 1966, jolloin sen julkaisi Golden Guinea -yhtiö. CD-levynä se julkaistiin ensimmäisen kerran joulukuussa 1987.[8] Vuonna 1998 julkaistiin CD-versio, joka sisälsi kaksitoista bonuskappaletta.[16] Vuonna 2011 ilmestyi puolestaan kahden CD-levyn Deluxe Edition, jolle sisältyy alkuperäisen albumin mono- ja stereomiksaukset sekä bonuskappaleita.[17]

Yhdysvaltain-painos You Really Got Men uusintapainos julkaistiin Yhdysvalloissa syyskuussa 1988 sekä vinyylinä että CD:nä. Euroopassa sitä ei ole julkaistu missään muodossa koskaan. Sen sijaan Britannian-painos Kinks julkaistiin Yhdysvalloissa CD:nä vuonna 1996 yhdessä samalla levyllä Kinda Kinks -albumin kanssa.[8]

Listasijoitukset

Valtio	Lista	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Britannia	Record Retailer	3.	25	17.10.1964	[4][10]
Britannia	Melody Maker	4.		1965	[10]
Britannia	NME	5.		1965	[10]
Länsi-Saksa		5.		1965	[11]
Yhdysvallat	Record World	20.	23	1965	[12]
Yhdysvallat	Cashbox	25.	22	1965	[12]
Yhdysvallat	Billboard 200	29.	26	1965	[12]

”You Really Got Me” ( 4.8.1964, 26.8.1964, Pye (UK), Reprise (USA)[20])

You Really Got Me – 2.13 (säv. R. Davies) It’s Alright – 2.35 (säv. R. Davies)[20] ”You Really Got Me” oli The Kinksin ensimmäinen Britannian listalle yltänyt kappale – ja ensimmäinen yhtyeen kolmesta listaykkösesta.[21]

”You Really Got Me” oli albumin ainoa single, joka julkaistiin Britanniassa tai Yhdysvalloissa.[22][23] Maailmanlaajuisesti singlejulkaisuja tehtiin kuitenkin lukuisia. Ainakin Norjassa, Ruotsissa ja Länsi-Saksassa julkaistiin singlenä kappale ”Cadillac” B-puolenaan I’m a Lover Not a Fighter”.[3][24] ”Cadillac” ilmestyi myös Ruotsissa B-puolen ollessa ”Just Can’t Go to Sleep”.[25] Tämän lisäksi Ranskassa julkaistiin ”Bald Headed Woman” B-puolenaan ”So Mystifying”[26] ja Etelä-Afrikassa ”Beautiful Delilah” B-puolen ollessa ”Stop Your Sobbing”.[27] ”Beautiful Delilah” julkaistiin myös Ruotsissa ja Norjassa, mutta B-puolena oli ”Too Much Monkey Business”.[28] Tämän lisäksi Länsi-Saksassa julkaistiin ”I’m a Lover Not a Fighter” B-puolen ollessa ”Beautiful Delilah”.[29]

• Kindakinks.net
• Rateyourmusic.com