King Kong -tyttö

Despentes vaatii naisten itsenäisyyttä, mikä olisi hänen mukaansa myös miesten etu. Despentes kirjoittaa, että historiallisesti miesten poliittisella valta-asemalla on ollut hintansa. Naisten ruumiit ovat kuuluneet miehille vain korvauksena siitä, että miesten ruumiit kuuluvat tuotannolle rauhan aikana ja valtiolle sota-aikana. Tilanteesta hyötyy vain harvalukuinen johtoporras. Mieheltä vaaditaan tunteiden tukahduttamista. Hänen tulee alistua väkivallan käyttäjäksi ja kohteeksi. Jotta mies saisi naisen, hänen on menestyttävä taloudellisesti. ”Tätä kaikkea tarvitaan, jotta naiset, aina, luovuttaisivat lapsensa sotaan ja jotta miehet suostuisivat tapattamaan itsensä puolustaessaan muutaman lyhytnäköisen mulkun etuja.”[1]

Despentesin mukaan prostituoidut ovat ainoa työläisryhmä, jonka asema järkyttää hyväosaisia naisia. Porvarisnaiset vaativat usein prostituution kieltämistä, vaikka se tapahtuisi naisen omasta tahdosta ja kunnon olosuhteissa. Perusteluksi mainitaan, että jos prostituoiduilla olisi vaihtoehtoja, he eivät työtään tekisi. Mutta ”muut vähävaraisten naisten työt saati ne surkeat palkat joilla he aikaansa myyvät eivät kiinnosta ketään”.[2] Despentesin mukaan kyse on siitä, että muut naiset pelkäävät ”liian suoraa ja asiallista ja siksi epälojaalia kilpailua.” Jos prostitutionaalinen sopimus arkistuisi, avioliittosopimus alkaisi näyttäytyä samanlaiselta.[3]

Miehet valittavat, kuinka naiset tavoittelevat valtaa, rahaa ja korkeassa asemassa olevia miehiä. Mutta miehiin on helppo käyttää valtaa naisellisuudella.[4] Despentes kirjoittaa, kuinka minihameeseen ja korkokenkiin pukeutuminen antoi hänelle yksinkertaisella tavalla vaikutusvaltaa.[5] Kun Despientes työskenteli prostituituna, asiakkaat olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja huomaavaisia. Sen sijaan heidän yksinäisyytensä, ujoutensa ja heikkoutensa oli vaikea kestää.[6] Entiseen työhön verrattuna työolot olivat Despentesille ylelliset. Parissa tunnissa saattoi ansaita sen minkä edestä sai muualla työskennellä viikon.[7]

”Jos asiaa voisi jotenkin tutkia, ihmiset yllättyisivät saadessaan tietää, miten moni tyttö on oikeasti myynyt seksiä tuntemattomille. Myynyt verhotusti, sillä viettelyn ja prostituution raja on kulttuurissamme häilyvä, ja sisimmässään kaikki tietävät sen.”[8] Despentes esittää, että prostituoituna tilannetta on helpompi hallita: nainen tietää mitä tekee ja paljonko ansaitsee.[8] ”Se miten naiset kroppaansa käyttävät, kun ympärillä pyörii valtaapitäviä ja varakkaita miehiä, näyttää minusta loppujen lopuksi hyvin samankaltaiselta. En vieläkään näe eroa lehtien markkinoiman naisellisuuden ja huoran naisellisuuden välillä.”[9]

Despente lainaa Gail Phetersonin kirjaa The Prostitution Prism: ”Ihmiset eivät tuomitse sitä, että nainen saa aineellisen palkkion miehen halun tyydyttämisestä. Vaan sen että hän vaatii siitä palkkion suorasanaisesti.”[10] Miesten ei tarvitse valehdella prostituoidulle, eikä hänen tarvitse huijata miehiä, hänestä saattaa siis tulla miesten liittolainen. ”Perinteisesti naisten ja miesten ei ole kuulunut ymmärtää toisiaan, tulla toimeen keksenään saati vaalia totuutta välillään. Tällainen tilanne on selvästi pelottava.”[10]

Despentiesin mukaan tiedotusvälineissä levitetään mielellään tarinoita hyväksikäytetyistä naisista siksi että ne osoittavat muille naisille, miten hyvä näiden asema on.[10] Lisäksi sillä kerrotaan miehille, että heidän seksuaalisuutensa on kauheaa ja tuhoavaa. Paitsi että estämällä prostituoituja työskentelemästä hyvissä oloissa, miehinen halu leimataan häpeälliseksi. Despentiesin mukaan seksuaalinen osto- ja myyntisopimus on heteroseksuaalisen suhteen perusta. Asiakkaan ja prostituoidun välinen suhde on reilu ja selkeä sukupuolten välinen sopimus. Siksi sitä pyritään vaikeuttamaan.[11]