Kimmo Peltonen

Peltonen aloitti jääkiekon pelaamisen kotikaupungissaan Lahdessa. Hän teki SM-liigadebyyttinsä Reipas Lahdessa kaudella 1993–1994 keräten kauden ainoaksi jääneessä liigaottelussaan myös kaksi jäähyminuuttia. Joukkue putosi kaudeksi 1994–1995 I-divisioonaan, jossa Peltonen pelasi kauden aikana myös yhden miesten pelin. Kausi 1995–1996 oli hänen tulokaskautensa I-divisioonassa ja hän teki 40 runkosarjaottelussa tehot 4+10=14.

Kaudella 1996–1997 Reipas Lahden nimi muuttui Pelicansiksi. Peltonen oli kaudella 1997–1998 joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 14+7=21 ja hän jakoi koko I-divisioonan puolustajien maalipörssin voiton Hermeksen Tuomo Kyhän kanssa. Puolustajien pistepörssissä Peltonen sijoittui viidenneksi. Hänen viimeiseksi jäänyt Pelicans-kautensa 1998–1999 päättyi Pelicansin SM-liiganousuun, mutta Peltonen jatkoi SM-liigauraansa Hämeenlinnan Pallokerhossa kaudella 1999–2000. SM-liigan tulokaskausi toi hänelle yhteensä 52 runkosarja- ja kahdeksassa playoff-ottelussa tehot 7+7=14. Peltonen voitti SM-pronssia keväällä 2000.[2]

Tulokaskautensa jälkeen Peltonen nousi seuraavalla kaudella 2000–2001 HPK:n kapteeniksi ja joukkueen ykköspuolustajaksi[1] ollen tehoilla 4+16=20 joukkueen tehokkain puolustaja. Kaudella 2001–2002 Peltonen teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 9+15=24. Hän oli vasta HPK:n neljänneksi paras puolustaja, mutta sijoittui neljän muun pelaajan kanssa SM-liigan puolustajien pistepörssissä kahdeksanneksi. Peltonen voitti SM-pronssia keväällä 2002,[2] mutta hänen kautensa päättyi kuitenkin rannemurtumaan välierissä Jokereita vastaan Peltosen jouduttua Alex Brooksin taklaamaksi.[3]

Kaudeksi 2002–2003 Peltonen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Turun Palloseuraan.[3] Hänestä odotettiin joukkueeseen kiekollista "liideriä", mutta Peltonen pelasi kuitenkin odotuksia heikommin.[1] Hänen toinen kautensa 2003–2004 jäi rannevamman takia hyvin rikkonaiseksi.[4] TPS:n varakapteenina toiminut Peltonen voitti SM-hopeaa keväällä 2004. Hän siirtyi kaudeksi 2004–2005 kaksivuotisella sopimuksella Ruotsiin ja hallitsevaan Elitserienin mestarijoukkue HV71:een.[5] Kausi oli Peltosen ainoa ulkomailla.

Peltonen ei pelannut HV71:ssä toista sopimuskauttaan, sillä hän palasi perhesyistä Suomeen kaudeksi 2005–2006[1] ja teki kolmivuotisen sopimuksen Espoo Bluesin kanssa.[6] Peltosesta tuli joukkueen varakapteeni.[7] Hänen kautensa päättyi kuitenkin jo 31 ottelun jälkeen joulukuussa 2005 Peltosen loukattua polvensa ottelussa Tampereen Ilvestä vastaan.[8]

Peltosen polvivamma jatkui kaudella 2006–2007. Hän kävi leikkauksessa elokuussa 2006 ja hänen odotettiin palaavan kaukaloon loka-marraskuun vaihtessa.[9] Peltosen toipuminen kesti lopulta yli vuoden.[10] Hän pelasi runkosarjan lopulla kuusi ottelua sekä kahdeksan ottelua kevään 2007 pudotuspeleissä, mutta Peltosen polvi ei kestänyt enää ammattipelaamisen rasitusta ja hänen uransa todettiin päättyneeksi kesäkuussa 2007.[11]

Peltonen edusti Suomen A-maajoukkuetta yhteensä seitsemän ottelun verran Euro Hockey Tour -tasolla tehden yhden syöttöpisteen.[2] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä 16. joulukuuta 2002 Moskovan Baltika-turnauksessa, jossa Suomi kohtasi ensimmäisenä Espoon areenalla Slovakian.[12]