Kimmo Kuhta

Varsinaisen jääkiekkouransa Kuhta aloitti Jää-Kissoissa, josta hän siirtyi Karhu-Kissoihin. Hän pelasi Karhu-Kissoissa A-nuoriin saakka. Nuorena pelaajana Kuhdalta jäi yksi kausi pelaamatta pahan selkäkivun takia. Sinä vuonna Karhu-Kissat putosi I-divisioonan alempaan loppusarjaan, jossa Kuhdan kymmenen viimeisen ottelun pistesaldo oli 25+14. Kuhta siirtyi kaudeksi 1995–1996 Karhu-Kissojen A-nuorista Kiekko-Espoon A-nuoriin. Vielä samalla kaudella hän pelasi myös ensimmäiset liigapelinsä, kun hän pääsi pelaamaan Kiekko-Espoon miesten joukkueessa kahden ottelun verran. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi HIFK:hon, mutta ei vielä vakiinnuttanut paikkaansa kokoonpanossa, ja joutui hakemaan vauhtia 1. divisioonasta kaudella 1996–1997 PiTasta ja 1997–1998 Haukoista.[3]

Kaudesta 1998–1999 Kuhta on kuulunut HIFK:n vakiokokoonpanoon. Hän toimi kaudella 2001–2002 HIFK:n kapteenina. Kaudella 2003–2004 Kuhta muodosti liigan tehokkaimman ketjun yhdessä Brett Harkinsin ja Timo Pärssisen kanssa. Hän teki silloin liigan 56 pelissä tehopisteet 31+28=59 ja oli liigan toiseksi tehokkain pelaaja Pärssisen jälkeen. Kuhta pääsi tuolloin SM-liigan tähdistökentälliseen yhdessä koko kentän kanssa ja sai Raimo Kilpiö -palkinnon herrasmiespelaajana.[4]

Kaudella 2004–2005 Kuhta jatkoi erinomaisia otteitaan ja teki 56 ottelussa tehot 29+20=49 ollen liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja Steve Kariyan ja Pasi Saarelan jälkeen. Kaudeksi 2005–2006 Kuhta siirtyi ensimmäisen kerran urallaan ulkomaille, kun sveitsiläinen SC Bern pestasi hänet kaksivuotisella sopimuksella.[5] Hän teki seurassa 42 ottelussa tehot 16+23=39. Hän pelasi seurassa voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta vain yhden kauden, ja palasi heinäkuussa 2006 HIFK:n riveihin kolmivuotisella sopimuksella.[6] Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi. Hän teki 55 ottelussa tehot 24+26=50 ja oli joukkueen toiseksi paras pistemies. Kaudella 2007–2008 Kuhdan tahti hiipui edellisistä kausista huomattavasti, kun 56 ottelussa syntyi tehot 20+18=38. Kaudella 2008–2009 Kuhta pelasi nivusvamman vuoksi vain 34 ottelua ja teki tehot 12+12=24.[7]

Kuhdan sopimuksen päätyttyä keväällä 2009 hän ei päässyt HIFK:n kanssa yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta ja siirtyi syyskuussa 2009 Saksan DEL-liigaan Hamburg Freezersiin yksivuotisella sopimuksella.[7] Kuhta ehti pelata seurassa 32 ottelua tehoin 14+5=19, kunnes hän palasi tammikuussa 2010 HIFK:n riveihin.[8] Hän teki loppukaudella 18 ottelussa tehot 8+6=14 ja teki seuran kanssa kevääseen 2011 asti ulottuvan jatkosopimuksen.[9]

Kausi 2010–2011 oli monien arvioiden mukaan Kuhdalle kaikkien aikojen paras. Kausi päättyi IFK:n riemukkaaseen mestaruuteen. Kuhta oli Peltosen ja Granlundin ohella koko pudotuspelisarjan parhaita pelaajia. Hän piti mestaruusjuhlissa tunteikkaan puheenvuoron, jossa hän kertoi pojaltaan Veetiltä saamastaan onnenkolikosta. Kuhta solmi vuoden mittaisen jatkosopimuksen IFK:n kanssa koskien kautta 2011–2012.

Kuhta lopetti uransa HIFK:ssa keväällä 2013.[10] Hänen tarkoituksenaan oli jatkaa pelaamista vielä Keski-Euroopassa[11], mutta lukuisten leikkausten jälkeen Kuhta ei kokenut olevansa enää pelikunnossa.[12]

Kuhdan pelinumero 9 jäädytettiin 26. lokakuuta 2018 pelatussa HIFK–Tappara -ottelussa.[13]

Kuhta on edustanut Suomea Euro Hockey Tour -turnauksissa vuodesta 2003 lähtien.[3]

Kimmo Kuhta aloitti valmentajauransa vuonna 2014 HIFK:n nuoremman C-ikäluokan haastajajoukkueen valmennustiimissä.[14] Kaudella 2016–17 Kuhta voitti Suomen mestaruuden IFK:n C-junioreiden päävalmentajana.[15]

Kaudella 2017–18 Kuhta valmentaa seuran B-junioreita.[16]

Kuhta on nimetty HIFK:n A-juniorien päävalmentajaksi kaudelle 2019–20.[17]