Kim Wall

Wallin kirjoituksia on julkaistu muun muassa The Guardianissa, The Independentissä, Timessa, Vicessa, Slatessa, South China Morning Postissa, The New York Timesissa ja Harper’s Magazinessa[3][4][5][6][7]. Useimmat hänen jutuistaan oli tehty matkastipendien avulla vaarallisissa maissa kuten Pohjois-Koreassa ja Ugandassa, ja ne käsittelivät popkulttuuria, ulkopolitiikkaa, köyhyyttä ja feminismiä.[8] Itse hän kertoi juttuaiheistaan Twitter esittelyssään:

“I write about hackers, hustlers, Vodou, vampires, Chinatowns, atomic bombs, feminism.”[9]

Viimeinen julkaistu juttu heinäkuussa 2017 kertoi Kuuban kulttuurista ja Internetistä.[10]

Wallilla oli yliopistotutkinnot 2011 London School of Economics & Political Sciencista pääaineenaan kansainvälinen politiikka ja Ruotsin Amerikka-säätiön stipendiaattina[11] 2013 Columbian yliopiston Journalistic-Schoolista kaksoistutkinto pääaineinaan sekä journalismi että kansainväliset suhteet. Hän opiskeli myös mandariinikiinaa.[12][11][8] Vuonna 2016 hän voitti parhaan digitaalisen reportaasin Hansel Mieth -palkinnon yhdessä Jan Hendrik Hinzelin ja Coleen Josen kanssa[13] reportaasistaan, joka koski ilmastonmuutosta ja Marshallinsaarten ydinkokeita.[8]

Kim Wall asui kuolemansa aikaan poikaystävänsä kanssa Kööpenhaminassa. Wallin kuoleman jälkeen perhe ja ystävät perustivat Kim Wall Memorial Fund -säätiön, jonka tarkoitus on tukea alakulttuureista juttuja tekeviä naistoimittajia.[14] Lokakuussa 2017 Wall asetettiin postuumisti ehdolle Prix Europa Outstanding Achievement Award (Vuoden paras eurooppalainen journalisti) -palkinnolle[15], jonka voitti Can Dündar. Marraskuussa 2017 Ruotsin televisio SVT esitti Wallin elämästä dokumentin nimeltä ”Hon som ville berätta”.[16] Tanskan TV2 esitti Wallista ohjelman tammikuussa 2018.[17][18] TV5 esitti 7.3.2018 Wallista tanskalaisen dokumentin nimeltä ”Kuolema sukellusveneessä”.[19][20]

Wallin epäiltiin joutuneen henkirikoksen uhriksi. Wall oli tekemässä 10. elokuuta 2017 juttua Wired-lehteen[11] tanskalaisen keksijän Peter Madsenin UC3 Nautilus -sukellusveneellä, joka upposi ja samaan aikaan Wall katosi.

Tanskan poliisi pidätti Madsenin, koska epäili häntä Wallin murhasta.[21] Vangitsemisoikeudenkäynnissä rikosnimike lieveni kuolemantuottamukseksi (tansk. uagtsomt manddrab).[22][23] Tutkintavankeuden aikana oikeus muutti vangitsemisperustetta tiukemmaksi: ”kuolemantuottamus raskauttavien asianhaarojen vallitessa” (uagtsomt manddrab under særligt skærpende omstændigheder). Syyskuussa 2017 uusien todisteiden (muun muassa DNA-tutkimuksen) perusteella alkuperäinen murhasyyte palautettiin voimaan.[24] Poliisin mukaan Madsen on kertonut, että toimittaja Kim Wall kuoli sukellusveneessä onnettomuuden seurauksena, ja Madsen hautasi hänet Kögenlahteen,[25] joka on merialue Kööpenhaminan eteläpuolella Amagerin saaren ja Stevnsin kunnan välissä.

Wallin päätön torso löydettiin merestä 21. elokuuta 2017.[26][27] 6. lokakuuta Tanskan poliisi ilmoitti löytäneensä myös molemmat jalat, useilla painoilla varustettuun pussiin kätketyn pään sekä muovipussin, jossa oli Wallin vaatteita ja veitsi.[28][29] Saha löydettiin kuusi päivää myöhemmin.[30] Wallin verta, hiuksia sekä alusvaatteet löytyivät sukellusveneestä jo aiemmin. Kädet löydettiin yksitellen 21. ja 29. marraskuuta 2017.[31][32][33] Median mukaan ruumiissa oli 15 puukoniskua, joista 14 sukupuolielinten alueella.[34][35] Tuomioistuimen päätöslauselmassa sanotaan, että puukoniskuja oli sukupuolielinten alueella kuusi ja rintakehässä kaksi puukonpistoa.[36]

Peter Madsenia vastaan nostettiin 16. tammikuuta 2018 syyte Kim Wallin murhasta. Syyttäjä toteaa, että kyse on epätavallisesta ja poikkeuksellisen vakavasta rikoksesta. Madsen kiistää murhanneensa Wallin. Hän on kuitenkin myöntänyt paloitelleensa tämän ruumiin ja heittäneensä ruumiinosat mereen. Oikeudenkäynti Madsenia vastaan alkoi 8. maaliskuuta. Tuomion annettiin huhtikuussa 2018.[37] Hän sai elinkautisen vankeustuomion ja vetosi ylempään oikeusasteeseen, mutta tuomio jäi voimaan.[38] Madsen sanoi toimittaja Kristian Linnemannille nauhoitetussa keskustelussa murhanneensa Kim Wallin.[39] Syynä oli se, että Madsen suuttui jostain.[40]

• Wall, Ingrid – Wall, Joachim: Kun sanat loppuvat: Kim Wallin tarina. (Boken om Kim Wall.) Suomentanut Ida Takala. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43920-3.