Kim Jong-il
Kim Jong-il (hangul: 김정일; hanja: 金正日; uudistettu latinisaatio: Gim Jeong-il; McCune–Reischauer: Kim Chŏngil; neuvostoliittolaislähteiden mukaan 16. helmikuuta 1941, virallisen elämäkerran mukaan 16. helmikuuta 1942 – 17. joulukuuta 2011[1]) oli Pohjois-Korean Korean työväenpuolueen pääsihteeri ja kansallisen puolustuskomitean puheenjohtaja, toisin sanoen Pohjois-Korean yksinvaltias vuosina 1994–2011. Pohjois-Koreassa hänet tunnettiin nimillä ”Rakas Johtaja” ja ”Suuri Marsalkka”.
| Kim Jong-il | |
|---|---|
| 김정일 | |
 Kim Jong-il vuonna 2011. |
|
| Puolueen pääsihteeri, kansallisen turvallisuuden komission puheenjohtaja |
|
| Edeltäjä | Kim Il-sung |
| Seuraaja | Kim Jong-un |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. helmikuuta 1941 (Neuvostoliiton tietojen mukaan) 16. helmikuuta 1942 (Pohjois-Korean tietojen mukaan) Vjatskoje, Neuvostoliitto (Neuvostoliiton tietojen mukaan) Paektuvuori, Japanin protektoraatti (Pohjois-Korean tietojen mukaan) |
| Kuollut | 17. joulukuuta 2011 (69- tai 70-vuotiaana) |
| Arvonimi | generalissimo |
| Puoliso |
Hong Il-chon ( 1966; 1969) Kim Young-sook ( 1974) |
| Tiedot | |
| Puolue | Korean työväenpuolue |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) |
 Pohjois-Korea |
| Palvelusvuodet | 1991–2011 |
| Sotilasarvo | (kor. 대원수, hanja: 大元帥, Dae wonsu) generalissimo |
| Komennot |
 Korean kansanarmeijan komentaja |
- Korealaisissa nimissä sukunimi tulee ensin, eli sukunimi on Kim ja etunimi Jong-il.
Elämäkerta
Valtaannousu
Virallisten tietojen mukaan Kim Jong-il syntyi Paektuvuoren sissileirillä nykyisen Pohjois-Korean alueella Kiinan rajan läheisyydessä. Eteläkorealaisten lähteiden mukaan hän puolestaan syntyi puna-armeijan leirillä Neuvostoliiton Habarovskin lähellä. Myös venäläiset lähteet varmistavat tämän. Niissä Kim Jong-ilin syntymäpaikaksi on merkitty Vjatskojen kylä Habarovskin laitamilla. Kim Jong-ilin äiti, Kim Jong-suk, työskenteli korealaisten pakolaisten lastentarhassa.
Vuonna 1991 Kazakstanissa asuva korealainen Yu Song-chol lähetti Pohjois-Korean vierailunsa jälkeen Kim Il-sungille avoimen kirjeen, jossa hän kirjoitti muun muassa seuraavan: ”–– on häpeällistä väittää Paektuvuorta poikasi syntymäpaikaksi. Muistan, kun sinun poikasi juoksi ympäri Vjastkojea sinun kapteeninhattusi päässään.” Lapsena, ennen paluuta Koreaan, Kim Jong-iliä kutsuttiin nimellä Juri Irsenovitš Kim. Venäläisten tietojen mukaan Kim Jong-il olisi syntynyt vuonna 1941 eikä 1942.
Toisaalta Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa sijaitsevassa Korean vallankumouksen historian museossa on nähtävillä japanilaismiehityksen aikaisia tiedusteluraportteja, joissa kerrotaan, että sissipäällikkö Kim Il-sungille on syntynyt poika Paektuvuoren sissitukikohdassa. Tällaisiin "museoesineisiin" on kuitenkin syytä suhtautua varauksin; Pohjois-Korean propagandakoneisto on nähnyt suurta vaivaa saadakseen kummankin johtajan elämäntarinan sopimaan poliittisiin tarkoitusperiinsä. Lisäksi ”Rakastetun johtajan” syntymäpaikaksi Paektu on mitä sopivin paikka, sillä vuori näyttelee merkittävää osaa vanhassa korealaisessa mytologiassa. Niin koko Korean niemimaa kuin Mantšuriakin olivat Kimin syntymän aikaan Japanin miehittämiä ja pääsy Koreaan oli mahdotonta.
Kim oli kolmivuotias, kun toinen maailmansota päättyi ja Kim Il-sung nousi Pohjois-Korean johtajaksi. Kaksi Pohjois-Koreasta paennutta pakolaista ovat kertoneet, että Kim olisi lapsena hukuttanut veljensä Kim Shuran[2].
Kim sai luultavasti suurimman osan opetuksestaan Kiinassa, johon hänet lähetettiin Korean sodan ajaksi. Virallisen version mukaan hän valmistui Pjongjangissa Namsanin koulusta, joka oli erikoiskoulu kommunistisen puolueen virkamiehille. Hänen on myöhemmin sanottu käyneen Kim Il-sungin nimeä kantavaa yliopistoa pääaineenaan poliittinen taloustiede. Kim Jong-ilin valmistumisen aikoihin hänen isänsä, jota ihannoitiin hallinnon propagandassa nimellä ”Suuri johtaja”, oli vankasti vahvistanut asemansa valtion johdossa.
Valmistumisen jälkeen vuonna 1964 Kim Jong-il aloitti nousunsa Korean työväenpuolueen virka-asteikossa. Aluksi hän työskenteli Työväenpuolueen keskuskomitean virkailijana ja nousi vuonna 1973 keskuskomitean jäseneksi ja sihteeriksi. Seuraavana vuonna hänestä tehtiin virallisesti isänsä seuraaja puolueen johdossa. Vuonna 1980, puolueen 6. edustajakokouksessa Kim jong Il nousi puolueen politbyroohon, ja hänen asemansa Kim Il-sungin seuraajana vahvistui lopullisesti.[3]
Vallassa
Kim Il-sung kuoli 82-vuotiaana vuonna 1994, ja Kim Jong-il valittiin kolmen vuoden suruajan jälkeen 1997 puolueen pääsihteeriksi ja seuraavana vuonna Kansallisen turvallisuuden komission puheenjohtajaksi. Presidentin virka jäi avonaiseksi, koska se nähtävästi lakkautettiin kunnioituksesta Kim Il-sungin muistolle. Kimin ottamat puolueen pääsihteerin ja kansallisen puolustuskomitean puheenjohtajan tittelit kuitenkin edustavat Pohjois-Korean oikeaa valtakeskittymää. Vuonna 1998 kyseistä virka-asemaa ilmaistiin ”korkeimmaksi valtion viraksi”.
Pohjois-Koreasta loikannut Hwang Jang-yop on kertonut, että Kim Jong-il oli vielä isäänsäkin yksinvaltaisempi. Kim Il-sung halusi ministerien olevan uskollisia, mutta silti hän kuunteli ja arvosti heidän mielipiteitään etsiessään ratkaisuja käsiteltäviin asioihin. Kim Jong-il puolestaan piti eriäviä mielipiteitä petturuutena ja halusi henkilökohtaisesti päättää pienistäkin asioista, kuten puoluevirkailijoiden asuntojen koosta ja heille vuosittain jaettavista lahjoista.
Koska maan elintarviketilanne on heikko, on valtakoneisto mielialojen rauhoittamiseksi etsinyt syntipukkeja. Syyskuussa 1997 puolueen keskuskomitean sihteeri So Hwan-hi, jonka vastuualueena oli maatalous, joutui puhdistuksen kohteeksi. Hänet ja 17 muuta henkilöä lienee teloitettu julkisesti. Maasta paenneet ovat kertoneet, että aina kun maahan syntyi epäkohdista johtuvia jännitteitä, Kim Jong-il etsi syyllisiä. "Syylliset" tuomitaan joko vankeuteen tai teloitetaan.[4]
Kim Jong-ilin valtakaudella Pohjois-Koreassa tiukennettiin fyysisesti vammautuneiden sortoa. 8. maaliskuuta 1997 Le Figaro kirjoitti, että pohjoiskorealaisten invalidien on turha yrittää asettua asumaan suuriin kaupunkeihin. Heitä karkotetaan vuoristoon tai Keltaisenmeren saarille. Kaksi karkotuspaikkaa on todennettu: Boujun ja Eijo Kiinan vastaisella rajalla. Myös lyhytkasvuisia henkilöitä etsitään ja pidätetään sekä lähetetään eristysleireille, jotta he eivät saisi jälkeläisiä. Kim Jong-il on itse lausunut, että ”kääpiöt on hävitettävä”.[5] Lisäksi Kim Jong-il jatkoi isänsä ”armeija ensin” -politiikkaa (yleisimmin käytetään nimitystä Songun-politiikka), jonka johdosta armeija on saanut 25 prosenttia maan budjetista vastineeksi sotilaiden osallistumisesta muun muassa maanmuokkaus-, patoaltaiden teko- ja tehdastöihin. Väitettyä ulkoista uhkaa käytetään tekosyynä valtaville puolustusmenoille, lisäksi kansan mielialoja ohjaillaan ilmahälytysharjoituksilla ja suurilla sotilasparaateilla.
Vuonna 2002 Kim Jong-il halusi olla sovitteleva Japanille ja myönsi, että Pohjois-Korean tiedustelupalvelu oli siepannut edellisten vuosikymmenten aikana Japanin kansalaisia. Yleisesti on uskottu, että heidät olisi pakotettu opettamaan japania tiedustelupalvelun agenteille, mutta tästä ei ole saatu vahvistusta. Lisäksi useimpien siepattujen ilmoitettiin kuolleen.
Kim Jong-il on ilmaissut ihailevansa Kiinan talousreformeja ja vaurastumista. Vuonna 2002 hän ilmoitti, että ”rahan tulee olla kaikkien hyödykkeiden arvon mitta”. Maassa on aloitettu rajoitettuja markkinatalouskokeiluja.
Koreoiden rajalle hän rakennutti yhdessä eteläkorealaisten kanssa, vuonna 2004 valmistuneen Kaesŏngin teollisuusalueen, missä eteläkorealainen tietotaito ja pohjoiskorealainen työvoima voivat tehdä yhteistyötä.[6] Maan kauppa Kiinan kanssa on kaksinkertaistunut vuosien 2002–2004 välisenä aikana lähde?.
Kim Jong-ilin 65-vuotispäivää vietettiin suurin valtiollisin juhlallisuuksin. Juhlallisuuksiin kuului sotilasparaateja ja tanssiesityksiä sekä kukkanäyttely. Kansalaisille jaettiin lahjoja. Seuraajakysymykseen päivänsankari vastasi, että voi hyvin olla ylimpänä johtajana vaikka 80- tai 90-vuotiaana.
16. helmikuuta 2009 juhlittiin Kim Jong-ilin 67-vuotispäivää ohjusuhan merkeissä[7]. Pohjois-Korean virallinen uutistoimisto KCNA välitti aiemmin kyseisenä päivänä tiedon suunnitellusta ohjuskokeesta.[7]
Kansainvälinen politiikka
Kim Jong-ilin valtakaudella nähtiin joitakin varovaisia yrityksiä parantaa suhteita Etelä-Koreaan. Maiden päämiehet tapasivat, ja vuonna 2000 maat aloittivat "päivänpaistepolitiikan".
Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin aikana tehtiin sopimus, jonka mukaan Pohjois-Korea ei kehitä eikä valmista ydinaseita Jongbonin reaktorissa ja lopulta suostuu myös sulkemaan reaktorin. Tammikuussa 2003 Pohjois-Korea sanoi sopimuksen irti sanoen Yhdysvaltain pettäneen sopimuksen, ja lokakuussa 2006 maa ilmoitti suorittaneensa onnistuneen ydinkokeen.
4. kesäkuuta 2006 Pohjois-Korea testasi viittä lyhyen matkan ohjusta. Käytössä oli myös kuudes ohjus, pitkän matkan Taepodong-2, joka tuhoutui 40 sekuntia laukaisun jälkeen. Tapaus johti siihen, että Japani ja Etelä-Korea katkaisivat elintarvikeapunsa Pohjois-Korealle, joka jälleen oli ilmoittanut kärsivänsä tulvista.
Helmikuussa 2007 Kim Jong-il sai poliittisen voiton, kun Pohjois-Korean ydinasetilannetta käsittelevät kuuden maan neuvottelut päättyivät Pohjois-Korean vaatimusten täyttämiseen. Vastineeksi turvatakuista, energia- ja elintarviketoimituksista sekä macaolaisen Banko Delta Asian pohjoiskorealaisten talletusten vapauttamisesta pohjoinen lupasi ajaa alas ydinaseohjelmansa. Huhtikuussa 2009 Pohjois-Korea yritti laukaista satelliitin maata kiertämään Taepodong-2:n kantorakettimuunnelmalla. Virallisesta ilmoituksesta huolimatta satelliittia ei saatu maata kiertämään, mutta kantoraketti lensi pidemmälle kuin yksikään aikaisempi Pohjois-Korean raketti, noin 3200 km:n matkan. Kokeesta nousi kova kiista YK:ssa, koska kyse oli selvästi satelliittilaukaisun rinnalla ohjuksen testistä. Pohjois-Korea irtisanoi ydinyhteistyön lännen kanssa, ja ilmoitti käynnistävänsä ydinasemateriaalin tuotannon Jongbonin reaktorissa. Vaikka lännen kanssa eri linjoilla olevat Kiina ja Venäjäkin kehottivat Pohjois-Koreaa palaamaan neuvottelupöytään, Pohjois-Korea ilmoitti katkaisevansa neuvottelut lopullisesti.
22. huhtikuuta 2004 yli sata ihmistä kuoli Ryongchonin katastrofissa. Rautatieasemalla sattunut räjähdys vaati yli sata kuolonuhria, ja se tulkittiin Kim Jong-iliin kohdistetuksi murhayritykseksi, koska hänen junansa oli ohittanut paikan joitakin tunteja aiemmin.[11] Myös Kim Jong-ilin poika Kim Jong-nam yritettiin tappaa.[12]
Kim Jong-iliin liitettyjä myyttejä
Kuten isäänsä Kim Il-sungiin myös Kim Jong-ilin elämänkulkuun Pohjois-Korean propagandakoneisto liitti lukuisia myyttisiä tapahtumia. Kun Kim Jong-il syntyi, taivaalle on sanottu ilmestyneen kaksoissateenkaaren ja taivaalle syttyneen kirkkaan tähden.[13] Myöhemmin pikku Kim Jong-ilin ensimmäiset lelut olivat konekivääri ja tyhjä ammusvyö. Nämä lelut, kuten muutkin Kimin lapsuudentavarat, ovat nähtävillä Paektuvuoren museoksi muutetulla sissileirillä.
Kim Jong-ilin virallisen elämäkerran mukaan hän sävelsi kuusi oopperaa kahden vuoden aikana sekä suunnitteli maan pääkaupungin suuren Juche-tornin.[13] Hän oli myös taitava hävittäjälentäjä, vaikka kärsikin lentopelosta. Valtiovierailut Kiinaan ja Venäjälle hän teki junalla. 24. marraskuuta 1996 Pohjois-Korean uutistoimisto raportoi seuraavan: ”Kun Rakastettu Johtaja kävi Panmunjonissa tarkastamassa sotilasyksikköjä, alueelle levisi sankka ja yllättävä sumu siten, että Johtaja saattoi tulla ja mennä tarkastamaan vihollisasemia ilman, että häntä saattoi huomata. Sumu hälveni salaperäisesti heti, kun Johtaja asettui valokuvattavaksi sotilaiden kanssa.” Eräällä Keltaisenmeren saarella oli sade heti lakannut, kun ”Johtaja oli saapunut sinne tutkimaan sotatoimikarttaa”. Vastaavia tapauksia kerrottiin julkisuuteen vuosittain.[14]
Pohjois-Korean virallisen uutistoimiston mukaan Kim Jong-il vieraili usein työpaikoilla ja tutkimuslaitoksissa. Jokaisella vierailulla hän hämmästytti kaikkien alojen erityisasiantuntijana. Helsingin Sanomat siteerasi 17. helmikuuta 2007 ulkomaansivujensa ”Sanottua”-palstalla Pohjois-Korean uutistoimiston sähkettä näin: ”Hänen syvä tietämyksensä sähkötekniikasta sai häntä kuunnelleet asiantuntijat laskemaan katseensa nöyrästä kunnioituksesta.”
Japanilainen kansainvälisen politiikan professori ja Pohjois-Korean asiantuntija Toshimitsu Shigemura väittää teoksessaan The True Character of Kim Jong-il, että Kim Jong-il olisi kuollut jo vuonna 2003 diabetekseen, jonka jälkeen hänen tehtäviään on hoitanut erityisesti koulutettu kaksoisolento. Shigemuran väite pohjautuu hänen Pohjois-Koreasta saamiinsa tietoihin, sekä Japanin ja Etelä-Korean tiedustelupalveluiden selvityksiin. Professori Shigemura uskoo, että salamurhaa pelännyt Kim koulutti aikanaan peräti neljä kaksoisolentoa esiintymään puolestaan julkisissa tilaisuuksissa. Näyttelijät muokattiin plastiikkakirurgian avulla muistuttamaan "Rakastettua johtajaa".
Yksityiselämä
Perhe-elämä
Kim Jong-ilin yksityiselämästä ei varmuudella tiedetä paljonkaan, sillä hän ei tuonut perhettään julkisuuteen. Kim Jong-ilin uskotaan olleen naimisissa kolmesti. Kolmannen vaimon Ko Young-hinin on ilmoitettu menehtyneen syöpään vuonna 2004. Tämän jälkeen Kim Jong-ilin on arveltu eläneen yhdessä entisen sihteerinsä Kim Okin kanssa.
Varmuudella tiedetään, että Kim Jong-ilillä on viisi lasta: vuonna 1974 syntynyt tytär Kim Sul-song, 1971 syntynyt poika Kim Jong-nam, vuonna 1981 syntynyt poika Kim Jong-chul, vuonna 1983 tai 1984 syntynyt poika ja maan nykyinen johtaja Kim Jong-un sekä nuorimpana tytär Kim Yo-jong. Kim Jong-nam pidätettiin Tokiossa vuonna 2001, kun hän yritti päästä väärennetyllä passilla Japaniin vieraillakseen lapsensa kanssa Disneylandissa. Nuorempi poika Kim Jong-chul on Kimin ja hänen kolmannen vaimonsa Ko Yong-hinin. Hänet on nimitetty Korean työväenpuolueen varajohtajaksi, samaan asemaan mihin Kim Jong-ilin isä aikanaan nimitti hänet.[15]
Elokuvaharrastus
Kim Jong-ilin sanotaan olleen intohimoinen elokuvien harrastaja sekä keräilijä. Hänen kokoelmassaan huhutaan olleen kymmeniätuhansia elokuvia. Tämän Kim Jong-il itse kiisti. Pohjois-Korean tiedustelupalvelu sieppasi vuonna 1978, arvelujen mukaan Kim Jong-ilin määräyksestä, eteläkorealaisen elokuvaohjaajan Shin Sang-okin ja tämän näyttelijävaimon Choi Eun-heen, joiden piti parantaa ja kehittää Pohjois-Korean elokuvateollisuuden tasoa. Tavoitteena oli saada kansainvälisiä arvostelumenestyksiä. Kim Jong-il oli kiinnostunut taiteista, ja hän panosti huomattavasti elokuvateollisuuden kehittämiseen Pohjois-Koreassa. 1980-luvulla elokuvat Pulgasari ja Hong Gil Tong menestyivät kansainvälisestikin ja niiden on arveltu olevan Kimin ohjauksessa tehtyjä. Johtajan mieltymyksestä elokuviin kieli myös Pjongjangissa vuonna 1987 ensimmäistä kertaa järjestetty ja vuodesta 1990 alkaen kahden vuoden välein pidetty Pjongjangin kansainvälinen elokuvafestivaali.[16]
Suomennetut teokset
- Kimilsungismin alkuperäisyyden oikea ymmärtäminen: Puhe puolueen teoreettisille kaadereille 2. lokakuuta 1976. Juche-aatteen opintoyhdistyksen julkaisuja, 2006, nro 2. Helsinki: ISSN 1457-859X. Artikkelin verkkoversio.
- Juche-aatteesta: Esitelmä kansallisessa juche-seminaarissa, joka pidettiin suuren johtajan toveri Kim Il Sungin 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi 31. maaliskuuta 1982. Tampere: Sanan Tie, 1983. OCLC 57817750.
- Edetkäämme marxismi-leninismin ja juche-aatteen lipun alla: Karl Marxin syntymän 165- ja kuoleman 100-vuotismuistopäivän johdosta. Tampere: Sanan Tie, 1984. OCLC 57811081. Teoksen verkkoversio.
- Juche-aatteen opettamisen ongelmista: Puhe Korean työväenpuolueen keskuskomitean johtaville työntekijöille 15. heinäkuuta 1986. Tampere: Sanan Tie, 1988. OCLC 57770571.
- Oikea näkemys juche-filosofiasta ja sen oikea ymmärtäminen: Puhe Korean Työväenpuolueen keskuskomitean vanhemmille toimitsijoille 25 lokakuuta, 1990. Juche-aatteen opintoyhdistyksen julkaisuja, 2004, nro 1. Helsinki: ISSN 1457-859X. Artikkelin verkkoversio.
- Sosialismi on tiedettä. Helsinki: Kommunistien liitto, 2011. Teoksen verkkoversio.
- Joukkokeskeinen sosialismimme ei kuole: Puhe Korean työväenpuolueen keskuskomitean ylemmille toimitsijoille 5. toukokuuta 1991. Tampere: ST-print, 1995. OCLC 58130465.
- Ideologisen työn asettaminen etusijalle on oleellisen tärkeää sosialismin toteuttamiseksi: Kesäkuun 19. päivänä 1995. Juche-aatteen opintoyhdistys, 1995. Teoksen verkkoversio.
- Korean työväenpuolue on suuren johtajan toveri Kim Il Sungin puolue. Helsinki: Korean kansantasavallan suurlähetystö, 1996. OCLC 924078723.
- Vallankumouksen uranuurtajien kunnioittaminen on vallankumouksellisten ylevä moraalinen velvollisuus: Korean työväenpuolueen keskuskomitean äänenkannattajassa Rodong Sinmunissa 25. joulukuuta 1995 julkaistu puheenvuoro. Tampere: ST-print, 1997. OCLC 924083392.
- Korean jälleenyhdistäminen, noudattakaamme suuren johtajan toveri Kim Il Sungin ohjeita kansallisesta jälleenyhdistämisestä. Vantaa: KTP, 2003.
- Saavuttamalla koko kansakunnan suuri yhtenäisyys toteutetaan isänmaan riippumaton ja rauhanomainen jälleenyhdistäminen: Kirje Pohjois- ja Etelä-Korean poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen edustajien historiallisen konferenssin 50:nnen vuosipäivän kunniaksi järjestetylle kansalliselle seminaarille 18. huhtikuuta Juche87 (1998). Juche-aatteen opintoyhdistys, 2000. Teoksen verkkoversio.
- Kansallisuusajattelun oikea ymmärtäminen: Puhe Korean työväenpuolueen virkailijoille 26. ja 28. helmikuuta Juche 91 (2002). Juche-aatteen opintoyhdistyksen julkaisuja, 2010, nro 1. Helsinki: ISSN 1457-859X. Artikkelin verkkoversio.
- Songun-keskeinen vallankumouksen linja on aikakautemme suuntaus ja vallankumouksemme voitokas lippu: Puhe Korean työväenpuolueen keskuskomitean virkailijoille 29. tammikuuta Juche 92 (2003). Juche-aatteen opintoyhdistyksen julkaisuja, 2010, nro 2. Helsinki: ISSN 1457-859X. Artikkelin verkkoversio.
- Korean demokraattinen kansantasavalta on voittamaton juche-keskeinen sosialistinen valtio. Juche-aatteen opintoyhdistys, 2012.
- Vastaukset ITAR-TASSin esittämiin kysymyksiin. Teoksessa: Kim Jong Il: Valitut teokset. 1. painos. Loimaa: Juche-aatteen opintoyhdistys, 2020. ISBN 978-952-68732-4-4.
Lähteet
- Kim Jong-Il on kuollut 19.12.2011. Iltalehti. Viitattu 19.12.2011.
- Ulkolinja: Kim Jong-ilin salattu elämä. 07:35.
- http://www.kcckp.net/en/great/biography.php?2 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kommunismin musta kirja 2002, s. 618.
- Kommunismin musta kirja 2002, s. 627.
- Antti Korhonen: Kaesong on Koreoiden suhteiden mittari. Aamulehti, 4.4.2013, s. A13.
- Herskovitz, Jon: N.Korea fetes Kim's birthday, makes missile threat Talking Points Memo. 15.2.2009. Arkistoitu 17.2.2009. Viitattu 16.2.2009. (englanniksi)
- http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-16239693?13
- Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il on kuollut 19.12.2011. YLE. Viitattu 9.1.2012.
- Tiedustelupalvelu epäilee Kim Jong-ilin kuolintarinaa keksityksi 22.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.1.2012.
- North Korea train explosion meant for Kim Jong Il
- Kim Jong-il's son escapes assassination attempt
- Profile: Kim Jong-il
- Kommunismin musta kirja 2002, s. 626.
- Report: Kim Jong Il's Second Son Appointed to Major Post VOA. Viitattu 08.01.2008.
- Pyongyang International Film Festival. Viitattu 6.7.2009.
Kirjallisuutta
- Courtois, Stéphane et al.: Kommunismin musta kirja: Rikokset, terrori, sorto. Suomentajat: Kaarina Turtia, Matti Brotherus ja Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25073-2.
- Breen, Michael: Kim Jong Il: North Korea's Dear Leader. John Wiley and Sons, 2004. ISBN 978-0470821312.
Aiheesta muualla
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Pohjois-Korean johtajalle tehty aivoleikkaus- Kim Jong-ilin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen Elävä arkisto: Kim Jong-il
- Taustatietoa mm. syntymäajasta ja paikasta (englanniksi)
- Virallinen elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)