Kim Duk-koo

Kim ja Mancini kohtasivat 13. marraskuuta 1982 Las Vegasissa, Caesar's Palace'in ulkoareenalla. Eteläkorealainen haastaja aloitti ottelun hyvin, mutta sen edetessä kokeneempi, vaikkakin nuorempi, mestari Mancini alkoi hallita kehän tapahtumia. 15-eräiseksi kaavaillun ottelun kolmanneksi viimeisessä erässä Mancini osui 39 kertaa peräkkäin, mutta Kim onnistui vielä hyökkäämään erän lopussa, eikä kehätuomari Richard Green keskeyttänyt ottelua. Seuraavan erän alussa Mancini osui ensin oikean käden lyönnillä, löi ohi vasemmalla kädellä mutta osui sitten kovalla oikealla suoralla, jolloin Kim kaatui taaksepäin kohti köysiä ja löi päänsä kovaa kanveesiin. Kim onnistui juuri nousemaan jaloille, mutta Green keskeytti ottelun ja julisti Mancinin voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä. 14 erästä oli silloin käyty 19 sekuntia.[1]

Muutama minuutti myöhemmin Kim vaipui koomaan ja hänet vietiin areenasta paareilla. Sairaalassa hänen aivojansa leikattiin heti, mutta hänen henkeään ei voitu pelastaa ja hän kuoli viisi päivää ottelun jälkeen, 18. marraskuuta.[2] Kimin äiti teki itsemurhan kolme kuukautta ottelun jälkeen ja kehätuomari Richard Green tappoi itsensä 1. heinäkuuta 1983. Järkytyksestä ja masennuksesta huolimatta Mancini pystyi jatkamaan uransa. Hän pysyi WBA-mestarina vielä kaksi vuotta ja nyrkkeili vuoteen 1993 asti.[3]

Kim ei koskaan ennen ollut käynyt 15-eräistä ottelua ja 12-eräisiä otteluita hänellä oli takana ainoastaan kaksi. WBC-liitto päätti jo samana vuonna tiukentaa sääntöjä nyrkkeilijöiden lääkärintarkastuksista ja 15-eräiset ottelut lyhennettiin 12-eräisiksi. WBA ja IBF seurasivat vuonna 1987. WBO-liiton ei tarvinnut tehdä muutoksia, sillä kyseisen liiton mestaruusottelut olivat 12-eräisiä heti liiton perustamisesta vuonna 1987.[4]