Kiltti

Kiltti on polvipituinen ja pohjaväriltään usein sininen, punainen tai vihreä. Kankaan eli tartaanin ruutujen koon, värien ja raitatiheyden vaihtelulla saadaan aikaan tuhansia erilaisia yhdistelmiä, joista monet merkitsevät tietyn klaanin tunnusta.

Vyötäröltä roikkuva nahkapussukka, sporran, on tärkeä osa kilttiä. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi yleensä yksilöllinen takki tai pusero, skottipäähine, solkikengät ja polvisukat, sekä käyttökäden puoleisen sukan varteen työnnetty skotlantilainen sgian dubh -tikari.

Perinteisesti kiltin alla ei käytetä alushousuja, mutta hygieniasyistä niitä voi käyttää.[2]

Historianelävöittäjä pukeutuneena skotlantilaiseen filleadh mòr -asuun, nykyaikaisen kiltin edeltäjään.

Kiltti oli alkuperäisessä muodossaan tavallisten skottien arvokkain vaatekappale, nimeltään filleadh mòr. Monikäyttöistä vaatetta pystyi käyttämään myös yöllä lämmittävänä huopana sekä sateella viittana tai huppuna. Perheen naiset kutoivat kiltin kotona tartaanikankaasta, ja siinä oli kaksi yhteen ommeltua viisimetristä villakaistaletta. Kun omistaja pukeutui vaatteeseen, se levitettiin aluksi tuvan lattialle pitkittäin kaksin kerroin, laskostettiin ja vyötettiin. Pukija asettui laskosten päälle selälleen ja taittoi huovan päät vyöllä vyötärönsä ympärille. Hän nousi sitten jaloilleen ja nosti päällimmäisen kangaskerroksen vasemmalle olalleen, johon kangas kiinnitettiin soljella.[3] Vaatteen nimi tuleekin skotin kielen verbistä kilt, joka tarkoittaa suunnilleen ”kietaista vaate ylleen”.[4]

1600-luvun aikana filleadh mòr jakaantui kahdeksi erilliseksi vaatekappaleeksi, kiltti-hameeksi ja hartiahuiviksi. Ne tehtiin erimittaisista kangaskaistaleesta, ja vain hame laskostettiin.[5]

Kilttiä käyttivät Skotlannissa alun perin niin miehet kuin naisetkin. Miesten helma oli lyhyempi kuin naisten helma. Tämä saattoi johtua eräässä valimossa 1720-luvulla tehdystä ratkaisusta, jossa ylämaalaisten työntekijöiden puvusta muokattiin paremmin kuumaan tehtaaseen soveltuva.[3]

Kun Englanti kukisti skottien kapinat vuonna 1745, englantilaiset kielsivät Ylämaiden ruutukankaan ja kiltin käytön vankeuden tai maastakarkotuksen uhalla. Kielto oli voimassa 35 vuoden ajan, vaikka osa Skotlannin aatelistoa ei sitä noudattanutkaan.[3]

Kaikkea skottilaista ihannoinut kuningatar Viktoria toi skottilaisen ruutukuosin muotiin 1800-luvulla, ja kiltin käyttö levisi brittiarmeijan skottirykmenttiin ja lastenmuotiin. Kansatieteilijäveljekset nimeltä Sobieski Stuarts julkaisivat vuonna 1842 teoksen Vestiarium Scotium, jossa kuvataan jokaisen skottiklaanin tartaanin värit ja kuviot. Nämä tunnuskankaat eivät perustuneet todelliseen historiaan, mutta skottisuvut ottivat ne nopeasti käyttöön.[3]

Kilttien värimaailma laajeni kirkaammaksi, kun synteettiset värit keksittiin. Skottilaista ruututartaania jäljittelevät kangaskuosit tulivat naistenmuotiin toisen maailmansodan jälkeen. Naisten skottihameessa on vain neljä kapeahkoa laskosta ja paljon vähemmän kangasta kuin alkuperäisessä kiltissä.[3]

Kilttiä käytetään Skotlannissa niin arkivaatteena kuin juhlatilaisuuksissakin. Se on edelleen brittiarmeijan skottirykmenttien univormun osa.[5] Myöhempinä aikoina kiltin käytön ovat pienemmissä määrin omaksuneet myös walesilaiset ja irlantilaiset osana kelttiläisromantiikkaa.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiltti Wikimedia Commonsissa