Kilpukkakasvit

Hydrocharitoideae-alaheimon muodostaa kaksi sukua: kilpukat (Hydrocharis) ja Limnobium. Niissä on yhteensä viisi lajia, jotka kasvavat lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla[1], mm. Suomessa kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae). Alaheimon kasveilla on lehdissään leveät ja ehytlaitaiset lavat sekä valeruoti. Lehtikantaan liittyvät myös kielekkeet, jotka sijaitsevat kannan ja varren välissä tai parillisina sivuilla. Kasvit ovat yksikotisia: yksineuvoiset kukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Hedekukissa on kolmen verho- ja kolmen terälehden kiehkurat ja 1–6 hedettä, emikukissa kolme verholehteä ja tavallisesti kolme terälehteä tai joskus teriö puuttuu. Emiö on yhdislehtinen, 3–9 emilehden muodostama. Sikiäin on kehänalainen. Siemenaiheet ovat suoria. Siemenkuoren uloimman solukerroksen solut ovat hyvin suurentuneet. Kromosomiluku alaheimossa vaihtelee n = 7–11, 13–15.[1]

Alaheimossa on vain yksi laji, Suomessakin tavattava sahalehti (Stratiotes aloides). Se on euraasialainen laji. Sahalehden lehdet ovat kolmessa rivissä ruusukkeena ja reunoiltaan piikkiset. Kasvi on kaksikotinen, ja sen kukissa on kolmilehtiset verhiö ja teriö. Hedekukissa on paljon heteitä, joista vain osa on fertiilejä. Emikasvien kukissa on joutoheteitä, kuusi erillistä emiä kahdessa kiehkurassa. Kromosomiluku n = 10+.[1]

Anacharidoideae-kilpukkakasveihin kuuluu seitsemän sukua ja 38 lajia, jotka kasvavat trooppisilla, subtrooppisilla ja lauhkeilla alueilla erityisesti Amerikassa. Lajeilla on asennoltaan kiehkuraiset tai kierteiset lehdet, jotka ovat yleensä kapeita, ehyt- tai piikkilaitaisia ja tavallisesti vailla valeruotia. Kukat ovat yleensä yksineuvoisia ja kasvit kaksikotisia. Hedekukat vapautuvat tavallisesti jo nuppuvaiheessa kellumaan vapaasti ympäriinsä päästäkseen kosketuksiin emikukkien kanssa. Emikukissa on tavallisesti pitkä maljamainen pohjus (hypanthium) ja joutoheteitä. Emiö on yhdislehtinen, tavallisesti kolmen, joskus useamman emilehden muodostama. Hedelmä on kota, joka ei avaudu tai avautuu epäsäännöllisesti. Kromosomiluku on alaheimossa vaihteleva.[1]

Alaheimossa on myös meressä kasvavia lajeja, kuten sen lajimäärältään suurimmassa suvussa näkinruohot (Najas, 40 lajia). Näkinruohot on lähes yleismaailmallinen suku, muuten alaheimon lajeja tavataan tropiikissa ja subtropiikissa, erityisesti Vanhan maailman puolella. Lehdet sijaitsevat kaksirivisesti tai kiehkuroissa ja ovat tavallisesti kapeita, ehyt- tai hammaslaitaisia; valeruoti puuttuu. Kukassa on tavallisesti kaksi-, harvoin yksikiehkurainen kehä, joka ei ole erilaistunut verho- ja terälehdiksi; joskus kehä puuttuu. Kukat ovat yksineuvoisia. Emikukissa on pohjusmalja, joutoheteitä ja yhdislehtinen kehänalainen sikiäin. Hedelmä on mehevä mutta kotamainen tai epäsäännöllisesti avautuva. Kromosomiluku n = 6–8, 10, 12, 15.[1]