Kilpukka

Kilpukka on irtokelluja tai löyhästi juurtuva. Juuret ovat pitkiä ja haaraisia. Varsi on lyhyt, kalju ja rönsyllinen. Rönsyjen kärjessä syksyllä 5–8 mm pitkä talvehtimissilmu. Ruusukkeessa kasvavat lehdet ovat pitkäruotisia, isokorvakkeisia, pinnalla kelluvia ja lumpeenlehtien muotoisia, mutta selvästi pienempiä. Lapa on pyöreä ja munuaismainen, herttatyvinen, ehytlaitainen, 2–5 cm, yleensä pituuttaan hieman leveämpi. Päältä lehdet ovat vihreitä, kiiltäviä ja alta rusehtavan punertavia.[3][2]

Kilpukka kukkii melko harvoin, yleensä lämpiminä kesinä, mutta jos kukkii, niin heinä-syyskuussa. Kukat suomumaisten ylälehtien hangoissa, ne ovat pienehköt ja valkoiset. Kukkien teriö on säteittäinen, terälehtiä on kolme ja ne ovat vastapuikeita, tyveltä keltatyvisiä[4] ja 10–13 mm pitkiä. Verholehtiä on kolme. Kilpukan kukat ovat yksineuvoisia eli heteet ja emit sijaitsevat eri kukissa. Hedekukkia on yhdestä neljään kappaletta perällisessä, kahden ylälehden suojaamassa kukinnossa. Kukkaperät ovat 0,7–5 cm pitkiä, ja heteitä on 12–18. Emikukka on yksittäinen, sen perä on 3–9 cm, ja perän tyvellä on yksi ylälehti. Kukassa emejä on kuusi, ja ne ovat yhdislehtisiä ja kuusivartaloisia. Luotteja on kuusi, ja ne ovat kaksijakoisia. Hedelmä on kota.[3][2]

Euroopassa kilpukka esiintyy lähes kaikissa maissa paitsi Islannissa.[5] Suomessa se kasvaa maan etelä- ja keskiosissa, pohjoisimmat kasvupaikat ovat Kemissä saakka. Laji on etelässä jokseenkin yleinen, runsain Satakunnassa ja Etelä-Hämeessä.[6]

Kanadassa kilpukkaa istutettiin Ottawaan eräälle 1932 koetilalle ja se on levinnyt nykyään ainakin Montrealiin, Ontarioon, Eriejärveen sekä muutamalle paikkakunnalle New Yorkiin.[7]

Kilpukka viihtyy rehevöityneissä vesistöissä, rehevissä järvenlahdissa ja lammissa, joissa ja ojissa. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat umpeen kasvavat vesistöt, joissa se viihtyy lähinnä ruovikoissa ja lahdelmissa suojassa tuulelta ja aalloilta. Se on monien muiden vaateliaiden vesikasvien tavoin yleistynyt Suomessa vesistöjen rehevöityessä.[3][2] Se lisääntyy kasvullisesti, kun rönsyihin syntyneet lehtiruusukkeet irtoavat emokasvista. Keväällä pintaan nousevat talvehtimissilmut saattavat myös levitä kevättulvan mukana ja vesilintujen jalkoihin tarttuessaan pidempiäkin matkoja.[3]

• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
• 
  Talvehtimissilmu.

• Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
• Björn Ursing, Hans-Erik Wanntorp, Arto Kurtto & Leena Helynranta: Otavan värikasvio, s. 194. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 9511196634.

• Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae)
• Den virtuella floran: Dyblad (Hydrocharis morsus-ranae) (ruotsiksi)
• JSTOR Global Plants: Hydrocharis morsus-ranae (englanniksi)
• Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Hydrocharis morsus-ranae (englanniksi)
• Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Hydrocharis morsus-ranae (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Hydrocharis morsus-ranae (englanniksi)